Taiteen ja kulttuurin tuottajille suunnatun kyselyn 57 vastaajasta 55 olisi kiinnostunut jakamaan itse tuottamaansa kulttuurisisältöä yhteisöllisessä digitaalisessa palvelukanavassa korvausta vastaan. Toisaalta kyselyssä nousi myös esiin, että erilaisia myynti- ja markkinointikanavia on paljon, mutta erottuminen tai maksavien asiakkaiden löytäminen on hankalaa.
Taiteen ja kulttuurin jakopalvelun markkinakartoitus
Diglio on kehitteillä oleva taiteen ja kulttuurin jakopalvelu. Jari Kinnusen tavoitteena on luoda siitä monimuotoinen, helppokäyttöinen ja reilu kulttuurin jakopalvelu, joka tuo yhteen kulttuurin tuottajat ja sisällöstä maksavan yleisö. Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen kehittämistehtävä toteutti yhdessä Jarin kanssa pienen markkinakartoituksen. Sen avulla pyrittiin selvittämään taide- ja kulttuurialojen tilannetta liittyen sisältöjen jakamiseen sekä kiinnostusta ja tarvetta tämänkaltaiselle palvelulle. Kysely tehtiin Forms-lomakkeella ja siihen vastatiin anonyymisti. Kysely oli auki kaksi viikkoa ajalla 2.–17.3. ja sitä jaettiin verkostojen kautta, sidosryhmille ja Facebookissa. Vastauksia saatiin yhteensä 57 kappaletta.
Kulttuuri- ja taidealalle suunnatun kyselyn vastaajien joukossa oli eniten kuvataiteen ja näyttämötaiteen (molempia 11 vastausta) sekä musiikin (10 kpl) edustajia. Lähes 60 % vastaajista toimi valitsemallaan alalla sivutoimisesti. Yli puolet työskenteli yksin. Yli puolella vastaajista (33 kpl) vain 25 % tuloista syntyi taidetta tai kulttuuria tuottamalla. Vain 7 vastaajalla osuus tuloista oli 100 %, mikä on vastaajista alle 12 %. Tulojaan korkeana piti vain 1 vastaaja. Noin 3/5 piti tulojaan matalana, loput riittävänä. Taiteen tai kulttuurin osuus tuloista vaihteli taiteenlajien sisällä.
Käytössä olevat myynti- ja markkinointikanavat ja niiden toimivuus
Suurin osa vastaajista käytti useampaa kanavaa tuottamansa sisällön myynnissä. 10 vastaajaa oli valinnut vain yhden kanavan (joko omat kontaktit ja työhuone tai jokin somekanavista tai muu), ei vastanneita oli 3 kpl. Vähän yli puolet käytti kolmea tai useampaa myyntikanavaa. Eniten mainintoja saivat Facebook sekä oma työhuone ja omat kontaktit ja Instagram (38, 36 ja 27 vastausta). Kolme vähiten mainintoja saivat Twitter, muu sosiaalisen median kanavat tai galleriat. Muina myyntikanavina mainittiin esim. puskaradio, verkostot, suorat kontaktoinnit, sähköpostit, Youtube, perinteinen media, myynti keikkojen yhteydessä, verkkokaupat, julisteet, taidelainaamo, ilmaiset näyttelytilat, puhelin, välitystoiminta, apurahat.
Myyntikanavien lisäksi kysyttiin markkinointikanavista tuotetun taiteen ja kulttuurin myynnin edistämiseksi. Eniten mainintoja saivat Facebook ja Instagram (48 ja 33 kpl), vähiten radio, Twitter ja TV (8, 4 ja 0 mainintaa). Alle puolet mainitsi kolme tai useamman markkinointikanavan. Vastaajista yhdeksällä oli käytössä vain 1 kanava, joko Facebook, Instagram tai jokin muu. 3 vastaajaa jätti tyhjäksi, joista kaksi samoja kuin edellisessä kysymyksessä. Muina markkinointikanavina mainittiin mm. postituslista, kaupungin viestintä, kasvotusten tai puhelimitse, verkostot, kotivisut, ohjelmatoimistot, näkyvyys mediassa.
Nämä jutut myydään verkostossa, viraalimarkkinoinnin avulla. Ala on villi. Kuka vain voi olla taiteilija ja taiteen soveltaja.
Kaikki tarvitaan, jotta edes jotain saa myydyksi – tilanne on erittäin heikko. Käytössä ovat jakelualustat, verkostot, omat jakelulistat, sähköposti, kohtaamiset, ilmoitusmyynti, muu markkinointimateriaali, viestintä…
Markkinointi- ja myyntikanavien määrittely tai niiden käyttö saattaa monella vastaajalla limittyä. Kommenttien pikaisen arvion perustella noin viidesosan mielestä myyntikanavat eivät toimineet kovin hyvin tai eivät tavoittaneet tarpeeksi tai myynti on hankalaa. Markkinointikanavien toimivuus vaihteli myös – joidenkin mielestä valittu kanava toimi hyvin, mutta hieman enemmän oli vastaajia, jotka suhtautuivat pessimistisemmin. Toisaalta osin syynä myös kiinnostuksen tai osaamisen puute markkinoida. Muutama huomautti, että sosiaalinen media tuo näkyvyyttä, mutta ei myyntiä.
Hyvin satunnaisesti toimii. Parhaiten toimii puskapuhelin, eli ne, jotka ovat jo nähneet ja kokeneet, markkinoivat esitystä seuraavalle. Tämä vähän liian hidas tapa. Puhelimitse markkinoimme ja myymme mahdollisille tuleville asiakkaillemme.
Pari vastaajaa mainitsi Facebookin ennakoimattomat ja vaikeasti ennustettavat algoritmit. Sosiaalisen median palveluiden taustalla toimivat näkyvyyden ja suosittelutoimintojen periaatteet vaikuttavat siihen, millaiseen sisältöön törmäämme somessa. Jos some tyrkyttää käyttäjille vain sitä, mistä tämä jo pitää, voi se vaikuttaa valinnanvaran kaventumiseen ja viedä taiteelta eräs sen tehtävistä, eli mahdollisuus yllättää sekä herättää uusia ajatuksia ja tunteita. Jos somen suuryritykset pelaavat massojen käyttäytymismalleilla, keräävät dataa ja pyrkivät vaikuttamaan, yhdenmukaistuuko maku ja mieltymykset? Entä vaikuttaako tämä vuorostaan tuotettavaan taiteeseen, jos eloonjäämiskamppailussa näkyvyydestä ja ansaintamahdollisuuksista vastataan valtavirran toiveisiin?
Kenen vastuu?
Kaikki kyselyn vastaajat olivat sitä mieltä, että maksullisessa palvelussa julkaistavan sisällön omistusoikeus pitäisi olla sisällön tuottajalla tai tekijällä – hyvin ymmärrettävää. Mutta melkein puolet (26 hlö) vastasi, että vastuu sisällöstä tulisi olla julkaisualustalla!
Tämä onkin tärkeä kysymys sekä moraalis-oikeudellisesti että myös resursseihin liittyen. Tarvitseeko julkaisualustan palkata monta moderaattoria tarkistamaan kaikki sisältö? Eikö jokaisella ihmisellä ole vastuu sanoistaan ja tekemisistään? Sananvapauden lisäksi tulee esimerkiksi huomioida mahdolliset kunnianloukkausasiat, tekijänoikeudet, sisällön ikärajasuositukset sekä muu loukkaava tai rikolliseksi tulkittava sisältö.
Vastaajista 25 henkilöä oli valmis jakamaan ilmaiseksi tuottamaansa taide- ja kulttuurisisältöä digitaalisessa muodossa, 32 maksua vastaan. Enemmistä vastaajista (47 kpl) olikin jo jakanut tuottamaansa sisältöä ilmaiseksi. Melkein kaikki vastaajista olivat siis kiinnostuneita jakamaan tuottamaansa sisältöä digitaalisessa palvelussa maksua vastaan, vain kaksi vastasi kieltävästi. Sisällöistä maksaminen ei kuitenkaan välttämättä ole aivan yksinkertaista, kuten eräät kommentoivat:
Korvauksen on oltava riittävä, kaikki kulttuurisisältö ei taivu sellaisenaan digitaalisella alustalla jaettavaksi. Korvauksessa tulee huomioida paitsi sisällön tuottaminen, myös sen muotoilu ja muut luvanvaraiset asiat.
Taitelija voisi itse vaikuttaa esityksensä hinnoitteluun. Voisi olla myös mahdollisuus ns. vapaaehtoiseen maksuun tavallisen lipunmyynnin lisäksi.
Palvelussa riittää kehitettävää
Miten luoda uudesta palvelusta oikeasti toimiva, selkeä ja käyttäjille mieluisa? On huomioitava tekijänoikeuskysymykset ja kanavan pysyvyys. Eräs vastaaja ehdotti yhteistyötä esimerkiksi taiteilijajärjestön kanssa.
Jakelukanavan kehittäminen vaatii kokonaisuuden hahmottamista sekä markkinointiviestinnän eri kanavien kokoamista sekä tukea viestin muotoiluun.
Tarpeet eri taidelajeilla ja eri tuotannoilla ovat hyvin erilaiset. Lisähaasteen tuo jakelukanavalle myös taiteen ja kulttuurin kohderyhmien ikärakenne. Mutta kaikkia avauksia digitaaliseen suuntaan siirryttäessä tarvitaan!
Eräässä kommentissa huomautettiin, että eri tuotekategoriat tulisi olla hyvin eroteltuja ja lisäksi mahdollistaa tekijöiden auktorisointi. Olisiko palvelu pelkästään ammattitaiteilijoille, vai voisiko kuka tahansa julkaista omaa sisältöä? Tämä liippaa taas viimeaikaista mediakeskustelua taiteilijuudesta ja pandemian synnyttämistä jokamiestaiteilijoista.
Korostaisin ammattilaisten ja harrastelijoiden eroa. Harrastelijoille näkyvyys on jo palkinto, ammattilaisten tuottama materiaali on puolestaan määritetty tariffein mitä siitä tulisi korvata.
Muutamissa vastauksissa nousi esiin, että erilaisia jakelukanavia on jo tarpeeksi. Näkyvyyden saanti ja erottuminen on hankalaa, samoin myynti ja ostavien asiakkaiden löytäminen. Parin harvan kohdalla tuli vastaan myös kielteinen suhtautuminen myyntiin ja taiteen kaupallisuuteen. Tosin vapaaehtoistyötä tekevän tai organisaatiossa työskentelevän tavoitteena ei olekaan voiton tekeminen tai taiteen myynti.
En usko, että kulttuuriala kaipaa lisää jakelukanavia vaan maksavia asiakkaita. Taiteilijan pitää olla esillä kymmenissä palveluissa. Näiden päivittämiseen ja ylläpitämiseen menee valtavasti aikaa. Itse panostan vain muutamaan ja luovuin jopa omista nettisivuistani. Olen siellä missä asiakkaat jo ovat.
Noin 70 % vastaajista olikin sitä mieltä, että vuorovaikutus sisällön tuottajan ja kuluttajan välillä on tärkeää ja uskoi että se vaikuttaa motivaatioon seurata taiteilijaa.
Artisteista voisi olla esittelyvideoita, ”orkesteri/yhtye tutuksi” -osoita, jossa kuluttaja pääsisi lähelle esiintyjää.
Arvostan live tilaisuuksia. Olisin mieluummin jarruttamassa kehitystä, joka vie yleisön kauas esiintyjästä. En iloitse tästä kehityksestä.
Monessa vastauksessa nousi esiin inhimillisyys – myynnissä ja markkinoinnissa oli tärkeää omat kontaktit ja työhuone sekä muiden ihmisten suositukset ja puskaradio. Tämä on myös huomioitava digitaalisen jakokanavan kehittelyssä. Toisaalta miten estää palvelun muuttuminen pelkästään suosituimpien tekijöiden tai tykkäyksiin perustuvaksi areenaksi? Suosituimpia ja katsotuimpia on helppo seurata ja napata päältä näkyvimmät – koska ajatellaan, että ne ovat myös parhaimmistoa. Olisi turvattava sisältöjen monimuotoisuus ja moninaisuus sekä helppous löytää juuri niitä omaan itseen vaikutuksen tekeviä helmiä.
Jutun pääkuva Amvia, Compare Fibre, Unsplash.
Kirjoittaja
Laura Lehtinen, TKI-asiantuntija