Juvalaiset työnhakijat testasivat Peliklaani –hankkeen pilottiryhmässä uudenlaista uraohjausta. Mikä minusta tulee isona? -valmennuksessa urasuunnittelua työstettiin luovin ja taidelähtöisin menetelmin.
Valmennuksessa käytiin läpi työnhakijoiden omaa tarinaa, arvoja, unelmia, osaamista ja tulevaisuuden suunnitelmia ja suuntaa. Samalla heräteltiin uusia ajatuksia vaihtoehtoisista ammattiurista sukupuolisensitiivisellä otteella.
Kaksi valmennukseen osallistunutta kirjoitti kokemuksistaan ja ajatuksistaan valmennukseen liittyen:
Urasuunnittelua kera siveltimen, vasaran ja liimapuikon
Osallistuin Mikä minusta tulee isona? -valmennukseen alkukesästä 2021. Taustoistani sen verran, että olen 30-vuotias perheenäiti, jolla on kaksi ammattitutkintoa ja työkokemusta kertynyt opiskeluvuosilta erilaisista kesätöistä.
Minulla oli valmennukseen osallistuessani työn alla ryhtyä yrittäjäksi ja näin ollen selkeä suunnitelma työllistymisen suhteen. Silti kun minulle ehdotettiin tällaista valmennusta, halusin mielelläni osallistua ja kokeilla mitä uutta ja erilaista sillä olisi minulle antaa.
Kokemukset valmennuksesta oli tosi hyviä. Vaikka meidän viiden hengen porukassa kaikki oli tosi erilaisia, niin minulle tuli tunne, että kuuluin porukkaan. Koin, että jos on halukas lähtemään kokeilemaan tällaista luovia työskentelytapoja hyödyntävää valmennusta, niin sellaisilla ihmisillä on jotain yhteistä, vaikka kiinnostuksen kohteet ovat tosi erilaisia.
Minulle oli tosi ihanaa ja hauskaa päästä työskentelemään erilaisin luovin tekniikoin. Samanlaista työskentelyä yhtä intensiivisesti on viimeksi tullut tehtyä peruskoulun ja lukion kuvaamataidon tunneilla, joista on kerennyt vierähtää 10 vuotta. Ompelijana luova työskentely on kyllä itselleni jokapäiväistä, mutta huomasin pääkoppani virkistyvän, kun joutui ilmaisemaan itseään muilla tavoin.
Työskentely ei toki ollut pelkästään luovaa itsensä ilmaisua, vaan kaikkiin aiheisiin ja luoviin töihin piti tehdä pohdiskelevaa ajatustyötä pohjalle. Vaikka omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat olleet aika selkeät, niin esimerkiksi oman elämän ja vapaa-ajan suhteen löysin asioita, jotka ei ole aiemmin olleet niin selkeitä itselleni.
Kunpa tällaista olisi ollut jo yläasteella
Yksi ajatus mikä valmennuksesta nousi, oli kaipaus siitä, että kunpa tällaista olisi ollut jo yläasteella. Ainakin itselläni koulussa oli sellainen olo, että meitä yritettiin ohjata ”järkevien” ammatti- ja uravalintojen pariin. Valmennuksessa taas piti yhtenä tehtävänä miettiä ammatteja, joita haluaisi tehdä, mutta koki niiden syystä tai toisesta olevan mahdottomia. Myöskin oman elämän miettiminen omien arvojen ja unelmien kannalta olisi varmasti teini-iässä vähän selkeyttänyt, mihin ammattiin olisi halunnut ryhtyä. Valmennuksessa tuli tunne, että kaikki erilaiset uravaihtoehdot ovat yhtä hyviä ja kaikki on mahdollista.
Jenni
Uravalmennus(ko?)
Kiitos, että sain ottaa osaa tähän mahtavaan juttuun. Oli ilo käsitellä tulevaisuutta taiteen avulla. Voittaa ammatinvalintapsykat kevyesti! Tehtiin hienoja tekstejä, maalauksia ja mikä parasta, tutustuin aivan upeisiin ihmisiin. Kiitos 🙂 Sain tästä älyttömästi itsevarmuutta ja tulevaisuuden suunnitelmat näkyvät edessä kirkkaampina kuin koskaan ennen.
Tuomas P.
Mikä minusta tulee isona? –valmennus toteutettiin yhteistyössä Juvan työelämäpalveluiden kuntakokeilun kanssa touko-kesäkuussa. Ryhmä kokoontui kerran viikossa kuuden viikon ajan. Valmennus pilotoitiin työparityöskentelynä lähiseudun taiteilija Marjo Isotaluksen ja hankkeen asiantuntijan Paula Myöhäsen yhteistyönä.
Ryhmäläisten tekemistä teoksista koottiin yhteisöllinen taidenäyttely. Taidenäyttely on nähtävissä Juvan kunnan Toimintatalon edustalla ja ikkunoissa elokuun loppuun saakka.
Toimitus ja kuvat: Paula Myöhänen, TKI-asiantuntija, Peliklaani –hanke.