Taiteen ja läsnäolon huumori ovat osa ihmisyyttä.
Äitini kuoli tasakkoin 3 vuotta sitten. Hän ehti sairastaa Alzheimerin tautia viimeiset elinvuotensa. Viimeisinä aikoina pelkäsin itsekkäästi, etten enää muistaisi häntä sellaisena kuin hän oli minulle aina ollut: hauska, vitsaileva, lämmin ja älykäs. Yritin tiukasti pitää kirkkaana muistoja, joissa nauroimme saunan lauteilla katketaksemme jollekin oivallukselle. Pelkäsin päällimmäiseksi muistoksi jäävän surun, jossa oli läsnä hänen hapuileva hämmennyksensä viimeisinä elinkuukausina. Olen surrut äidin kuolemaa, mutta päättänyt myös tietoisesti säilyttää mielessäni kuvan humoristisesta äidistäni.
Hanki vaikka vitsikirja
Lääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä esiin nostaa Helsingin Sanomien haastattelussa 21.3.2020 muistisairaiden hoidossa tarvittavaa naurua. Muistot, joille voidaan yhdessä nauraa, ovat tärkeitä. Kivelä kertoo hankkineensa aikoinaan jopa vitsikirjan, kun joutui miehensä kanssa eristykseen puolison sytostaattihoitojen vuoksi. ”Mielialan ylläpitäminen on hirmu tärkeää”, hän toteaa, ja painottaa vitsien kerronnan tai hauskojen sattumusten kertaamisen olevan juuri poikkeusaikoina erityisen tärkeää. Kivelän ajatus ei ole uusi. Huumoritutkimuksessa on jo vuosisatojen ajan paikannettu huumorin merkitystä vaikeiden asioiden selättämisessä ja ihmismielen kriisien hallinnassa. Puhutaan huumorin huojennusteoriasta, joka tarkoittaa vitsin kykyä muuntaa ahdistava tilanne arkiseksi samalla aiheuttaen nopean, huojentavan mielentilamuutoksen.
Huumori luo myös tunneyhteisöjä
Paljon huomiota saanut #karanteenitaidetta-ilmiö siirtää vuosisatoja vanhoihin taideklassikoihin humoristisia piirteitä: sukkalanka-asetelma muuttuu Van Goghin maalausmaisemaksi tai muumimuki saa paikata Helene Schjerfbeckin Toipilaan savimukia. Kuvamuokkaukset noudattavat huumoriteorioiden inkongruenssiteoriaa eli yhteensopimattomuutta: ne haastavat vastaanottajaa paikantamaan kuvasta jotain tuttua ja samalla tähän tuttuuteen sopimatonta. Yllättävyyden oivallus tuo samalla miellyttävän, kulttuurisesti jaetun kokemuksen ja viestin yhdessä selviytymisestä.
Taiteen huumori voi myös olla radikaalia, mielipiteitä jakavaa ja tunteita nostattavaa: se pakottaa meidät ajattelemaan ja parhaimmillaan muuttamaan toimintaamme kestävämpään suuntaan. Valtavan tietomassan ja tekstipaljouden keskellä juuri taide voi olla huutomerkki, joka saa meidät pysähtymään tai edes pohtimaan sen tavoitetta. Kummallisessa paikassa ilmestyvä teos, tulkintaa vaativa viesti, mutta silti jotain kulttuurista tuttuutta ilmentävä esitys, häiritsee totunnaisuutta ja tuttuja ajatusratoja. Onnistuessaan taide saa pohtimaan, pitäisikö meidän todellakin toimia ihmisyyden, luonnon, yhdenvertaisuuden, yhteisöllisyyden, turhien valta-asetelmien horjuttamisen ja paremman maailman puolesta?
Kirjoittaja työskentelee Parasta Etelä-Savoon -hankkeessa asiantuntijana.
Laura Hokkanen
Parasta Etelä-Savoon –hanke (ESR)
Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu XAMK
Parasta Etelä-Savoon – taide-, kulttuuri- ja luonto-osaamista sote- ja nuorisoalojen toimijoille -hanketta toteuttavat 1.1.2019–31.12.2020 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä ESSOTE ja Savonlinnan Seudun Kolomonen ry. Toteutusta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta.