Nuoska kysyi elokuussa Facebookissa koulunuorisotyöhön liittyviä teemoja käsiteltäväksi. Tämä bogikirjoitus vastaa ensimmäiseen esitettyyn kysymykseen, aloittaen sarjan, jossa kysymyksiin vastataan blogien, podcastien tai videojulkaisujen muodossa.
Kysymys: Moikka! Ideaa tai ideoita teemaviikkoon liikenneturvallisuuden vko 37? Hyväksi koettuja? (Valokuvannut jo olen koulun lähistöltä ja ”ydinkeskustasta” löytyviä liikennemerkkejä. Mitä näistä leipoisin ohjelmaan 😉 Jotakin tunnistusvisaa?)
Kiitos kysymyksestäsi!
Liikenneturvallisuus on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä oma äitini on pelotellut minut pahasti kuvitteellisilla liikenneonnettomuuksilla. Jopa Kainuun syrjäseudulla lapsena liikkuessani hyppäsin aina ojan puolelle nähdessäni auton. Pahaksi onnekseni opetin myös perheen rottweilerin ryntäämään auton nähdessään suoraan ojaan, ja sen kanssa olikin sitten mukava liikkua kodin ulkopuolella. Trendikkäästi syytän kaikesta äitiäni, joka kykenee leipomaan mielessään 15 minuutin myöhästymisestä kohtalokkaan onnettomuuden sadasosasekunnissa.
Omat avuni liikennekasvatuksesta ovat siis aika katastrofikeskittyneet, eli otin kysymyksesi tiimoilta suoraan yhteyttä Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoskeen. Hän kertoikin, että liikennekasvatusta on saatavilla lapsille ja nuorille aivan pienistä taaperoista nuoriin aikuisiin. Nuorisotyöntekijöiden on siis helppo valita Liikenneturvan nettisivuilta oikea kohderyhmä ja sopiva menetelmä. Itse katsoin piirrosvideon ryhmäpaineesta liikenteessä, ennen keskusteluamme Satun kanssa ja se oli todella hyvä. Se oli toteutettu kivasti ja oli helposti lähestyttävä. Luulen että videon pohjalta olisi hyvä käydä keskusteluja liikenneturvallisuudesta nuorten kanssa. Esimerkiksi sitä, miten toimia, jos ajautuu tilanteeseen, jossa kuski kaahaa autolla talla pohjassa. Lisää materiaaleja löytyi virtuaalioppitunneista vanhemmille oppilaille ja opiskelijoille ja mielenkiintoisia harjoitteita vähän pienemmille, jossa bongataan liikennemerkkejä suoraan niiden luonnollisessa ympäristössä. Kokeilin tätä eskarini kanssa. En tiedä voinko täydestä sydämestäni suositella tätä ilman pientä perehtymistä liikennemerkkeihin. Eskarini tunnisti enemmän liikennemerkkejä kuin minä, eli koin pienoista alemmuuden tunnetta kävelyretkellämme. Liikenneturvallisuusviikon teemat mietitään kahden vuoden periodeissa. Materiaalia kehitetään ja testataan työryhmissä, jossa on mukana mm. koulun kasvattajayhteisöä. Lisäksi Satu vinkkasi, että nuorisopalvelut voivat ottaa suoraan yhteyttä Liikenneturvaan ja pyytää koulutusta liikenneturvallisuuteen liittyvistä aiheista.
Jäin miettimään myös kysymystäsi valokuvaamistasi liikennemerkeistä ja kysyin aiheesta nuorisotyöntekijä Tuomo Keskiväliltä, joka työskentele Lähteen monitoimitilalla. Hän vinkkasi, että itse lähtisi lähestymään liikennekasvatusta samalla menetelmällä kuin kehittämänsä luontokasvatukseen harjoitetta. Harjoitteessa lähdetään ympäristöön tekemään havaintoja liikennemerkeistä vähän aarteenmetsästyksen hengessä tietenkin turvallisuusseikat huomioiden. Luovat menetelmät voisivat olla myös oiva tapa käsitellä kuvia liikennemerkeistä. Esimerkiksi sisä- tai ulkotilaan rajattu ”pienoiskatu”, jossa lapset voisivat leikkiä puhuvia liikennemerkkejä, jotka neuvovat toisille, miten liikkua oikein kadulla tai draamaharjoitus, jossa liikennemerkit kertoisivat ketä ovat ja millaisia neuvoja heihin liittyy. Esim. olen suojatie, ja luonteeltani turvallisuuteen tähtäävä ja varovainen. Työnäni on hiljentää autot ja saada ihmiset turvallisesti tien yli.
Mieleeni juolahti myös oma autokoulun opettajani Jaska. Hän oli vanhan liiton mies, joka halusi mieluiten pitää nuoret turvassa ja opettaa hyviksi kuskeiksi ja siksi minäkin ajoin kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja auton ratissa ennen kuin pääsin edes haaveilemaan inssiajosta. Ei se mennyt kerralla läpi, mutta se ei taatusti ollut hänen syynsä. Yritin soittaa Jaskalle saadakseni liikennekasvatusvinkkejä, mutta hän oli valitettavasti siirtynyt jo parikymmentä vuotta sitten eläkkeellä. Soitin siis Kajaanilaisen Epic Autokoulun liikenneopettaja Harri Keräselle ja kysyin mitä hän toivoisi, että lasten ja nuorten liikennekasvatuksessa otettaisiin huomioon. -Tilannenopeus! Hän pamautti hetkeäkään miettimättä. Miksi ihmeessä kuskeilla on niin kiire, ettei ehdi edes liikennemerkkejä huomioida, ja tämä koskettaa myös mopoilijoita ja moottoripyörällä ajavia. Ei oikeastaan ole mitään merkitystä perille ehtimisen kanssa tiputtaako nopeuden 10 km/h, jos keli on huono ja näkyvyys heikko. Liikennekasvatusta Harrin mielestä tarvitaan etenkin siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa liikkumaan yksin. Päiväkoti-ikäiset ovat hänen mielestään hyvässä turvassa taapertaessaan heijastinliiveissään jonossa aikuisen hellässä huomassa. Myös polkupyöräkortti voisi olla hyvä olla olemassa, hän lisää.
”Jalankulkija on kuningas” – hän sanoo vielä lopuksi. Vaikka jalankulkija tippuisi katolta autotielle, täytyy häntä väistää silti.
Lopuksi soitin tietenkin myös äidilleni. Hän sanoi, että olisi parasta, jos jokainen vain pysyisi kotonaan eikä keikuroisi maailmalla, jossa auto-onnettomuudet vaanivat nurkan takana. Samaan hengen vetoon hän varmisti, että onhan 6. luokkalaisellamme aina kypärä koulumatkoilla. Yritin sanoa, että hän kävelee kouluun, mutta se ei kuulemma vaikuta asiaan.
Turvallista liikenneturvallisuusviikkoa kaikille!
Liikenneturvan materiaalit ovat helposti ladattavissa: www.liikenneturva.fi
Piirrosvideo ryhmäpaineesta: https://www.youtube.com/watch?v=Q0CdtdWjbE8
Ninni Parviainen
suunnittelija
Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuuna
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. Kanuuna on Osaamiskeskus Nuoskan osatoteuttaja.