Olen Teresa Taskinen, kolmannen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija. Sain olla syksyn aikana seuraamassa ODI-hankkeen toimintaa. Eräs opettajani ehdotti minulle tätä ja olin todella innoissani heti osallistumassa.

Osuudessa, jota olin seuraamassa oli kolme tapaamiskertaa tietyn porukan kanssa, joiden aikana pelattiin VR-laseilla erilaisia pelejä sekä käytiin tutustumassa Pelien Vapaakaupunki -tapahtumaan. Jokainen kerta oli siis hieman erilainen, mutta jokaisella kerralla osallistuneet nuoret pääsivät kokeilemaan erilaisia pelejä. Tapaamiskerroilla myös käytiin läpi nuorten ajatuksia liittyen peleihin ylipäätään sekä miltä esimerkiksi VR-pelaaminen tuntui ensimmäisellä kerralla. Nuoret saivat esittää toivomuksia, siitä minkälaisia pelejä he haluaisivat kokeilla, jonka seurauksena viimeisen tapaamiskerran pääaiheena oli kauhu.

VR-pelaamisen tapoja ja mahdollisuuksia

VR-pelaamisen tulevaisuuden näkymät ovat hyvin vahvat. Kokemuksena VR-pelaaminen on aivan omalla tasollaan, eikä sitä voi verrata normaaleihin videopeleihin. VR mahdollistaa kokemuksen, jossa pääsee istumaan tai seisomaan omassa huoneessaan, mutta kokemaan samaan aikaan, että on vaikka avaruudessa tai tappelemassa zombeja vastaan. Itse olen ollut esimerkiksi VR-lasien avulla katsomassa Afrikan safareita sekä vuoristoradoissa, joihin en todellisuudessa uskaltaisi mennä.

VR-pelaamisen ei kuitenkaan tarvitse rajoittua ns. hupipelaamiseen. Vaan sitä voidaan hyödyntää monin tavoin myös koulutukseen tai opetukseen pelillisyyden kautta. Esimerkiksi lapsien kanssa voidaan käyttää luontosovelluksia, joiden avulla he voivat oppia tunnistamaan eri eläin- tai kasvilajeja. VR-lasien avulla on mahdollista käydä tutustumassa erilaisiin historiallisiin kohteisiin, kuten Anne Frankin taloon. Tulevaisuudessa on hyvin todennäköisesti vieläkin laajemmat mahdollisuudet oppia jotain VR-pelien avulla.

virtuaalisisältöjen käyttäminen yhteisöpedagogiopinnoissa

VR-todellisuuden yhdistäminen yhteisöpedagoginopintoihin voi vaatia hetken suunnittelua mihin se on sopiva tapa. Tällä hetkellä mediakasvatuksen opintojaksolla on mahdollista päästä kokeilemaan VR-lasien käyttöä ja miltä se tuntuu. Tämä oli minullekin ensimmäinen kerta, kun pääsin kokeilemaan VR-lasien käyttöä.

En kuitenkaan näe ollenkaan mahdottomaksi, jos vaikka joihin opintojaksoihin pystyttäisiin lisäämään virtuaalitodellisuuden käyttöä. Esimerkiksi Luovien ja kulttuuristen menetelmien opintojaksolla, olisi mahdollista kokeille miltä tuntuu spray maalata VR-lasien kanssa tai Luonto- ja ympäristökasvatuksen kurssilla voisi mennä kiipeämään VR-lasien kanssa vuorelle ja katsoa miltä siellä vuoren päällä näyttää. Mahdollisuudet ovat hyvin monenlaiset, mikäli vaan halutaan hyödyntää virtuaalitodellisuutta.

Uskon, että omassa työssäni VR-laseista on hyötyä. Sain viime keväänä koululta lainaan muutamat VR-lasit, joita sain käyttää harjoittelussani nuorisotilalla. Nuorisotyö on työnä sellaista, johon sopisi loistavasti virtuaalitodellisuuden hyödyntämien eri tavoin. VR-lasit voivat toimia keskustelun avaajana tuntemattoman nuoren kanssa tai kokeilun jälkeen nuori tai asiakas voi tuoda keskusteluun aiheita, joita ei välttämättä muuten nostaisi esiin. Oman kokemukseni mukaan ihmiset, jotka kokeilevat ensimmäisiä kertoja VR-laseja selostavat koko ajan niitä käyttäessään ja vielä pois ottamisen jälkeenkin mitä kaikkea he ovat nähneet ja kokeneet lasien avulla.

Kaiken kaikkiaan VR-lasit monipuolistavat pelaamisen ja myös opetuksen, mikäli niille annetaan mahdollisuus. VR-laseista osa on helposti liikuteltavia, joten ne eivät ole edes paikka sidonnaisia vaan niiden avulla voidaan pelata erilaisissa paikoissa ja tilanteissa.