Nuku yö ulkona-tapahtuma 31.8.-1.9.2019 antoi loistavat puitteet viettää yö ulkona matkailualan opiskelijoiden kanssa Punkaharjun Lustolla. Lastasimme matkaan puolijoukkueteltan, makuupussit ja muun tarpeellisen – ja ennen kaikkea hyvää mieltä sekä iloa. Tarkoituksena oli ryhmäyttää matkailualan opiskelijoita tekemällä harjoitteita, jotka kasvattavat luottamusta sekä itseen että opiskelutovereihin ja viettää aikaa yhdessä toisiimme tutustuen. Omat haasteensa opintoihin ja ryhmäytymiseen tuo jatkuva haku: mukana ollut opettaja Mika Nenonen kertoi, että käytännössä joka kuukausi voi aloittaa opinnot eli ryhmä elää ja muuttuu jatkuvasti. Mukana olikin opiskelijoita, jotka olivat opiskelleet jo vuoden sekä ihan vasta aloittaneita. Tätä ei silti ollut havaittavissa ryhmän jäsenissä; ulkopuolinen ei olisi pystynyt sanomaan, ketkä olivat uusia niin hyvin ryhmä ainakin koulun ulkopuolella toimi yhteen – jokainen omanlaisenaan yksilönä, mutta silti mukaan hyväksyttynä.

Etsimme meille varatun telttapaikan. Alkuun näytti, että saamme seuraa, paikkoja oli siis varattu muitakin. Pystytimme yhdessä pj-teltan hyvään paikkaan koivujen varjoon; aurinko lämmitti niin, että kuuma olisi tullut muuten. Koko ryhmää tarvittiin tässä; oli hienoa nähdä, miten opiskelijat auttoivat toisiaan oli kyse sitten solmuista tai telttakepeistä. Kun joku keksi kikan, millä kasaaminen helpottui, neuvoi hän heti muitakin ja majoitteemme seuraavaksi yöksi valmistui ilman suurempia vastoinkäymisiä. Loppujen lopuksi saimme olla järven rannalla itseksemme, muita yöpyjiä ei tullutkaan ja sehän sopi meille oikein loistavasti.

Me koulujeesarit Nina Laaksonen ja Minna Repo olimme suunnitelleet ryhmäyttämiseen sopivia harjoitteita. Kuljimme pitkin Elämän lankaa silmät sidottuina, jolloin korostui toisen ohjeiden kuuntelemisen merkitys, sekä ohjaajana ollessa selkeä ohjeistus ja hyvä ote kulkijasta. Harjoite pisti meidät keskittymään toisiimme. Teimme myös taidetta luonnosta rikkomatta tai repimättä mitään, vain löydetyistä materiaaleista. Keskityimme venäläiseen tarinaan ja siirsimme siitä oppia omaan elämäämme… Ryhmä oli ennakkoluuloton ja heittäytymiskykyinen. Hyvää esimerkkiä tässä näytti ryhmää opettava Mika, joka pisti itsensä likoon harjoitteissa. Jos Mika ei olisi ollut niin hienosti mukana, ryhmäkin olisi saattanut pitää hiukan etäisyyttä; nyt kaikki sujui hienosti.

Viikonloppu luonnossa erilaisten harjoitteiden ja tiimityön parissa antoi nuorille paljon. Heillä oli mahdollisuus tutustua toisiinsa myös koulun ulkopuolella ja näyttää itsestään muitakin puolia kuin koulussa esillä oleva. Viikonloppu hitsasi mukana olleita varmasti yhteen. Viikonlopusta jäi jotain, mitä muistella ja mille nauraa yhdessä myöhemminkin. Aikaa ja mahdollisuutta tämänkaltaiseen tutustumiseen ja toimintaan ei kouluaikana juurikaan ole.

Ennen lähtöä purimme viikonloppua keskustellen siitä, mikä oli hyvää, mikä IHAN KAMALAA, onko kysyttävää ja mitä muuta olisi ehkä kaivannut tai odottanut. Reflektiossa tuli hyvin esiin, miten nuoret kaipaavat tämänkaltaista tekemistä. Kotiin viemisiksi saimmekin kysymyksen kaikilta: ”Koska uudestaan?”  Vastasimme, että toivottavasti mahdollisimman pian ja aloimme suunnitella seuraavia yhteisiä hetkiä nuorten kanssa. Ideoita saimme nuorilta itseltään ja opettajalta. Niiden avulla on hyvä jatkaa tärkeää hanketta. – Nina ja Minna

Kirjoita kommentti

*

Jaa sivu