Juvenian Yhessä!-hanke toteutti yhteistyössä Digillä duuniin- ja Eslin Me uskallamme -hankkeiden kanssa webinaarin Minna Canthin päivänä 19.3.2020. Alun perin seminaariksi suunniteltu nuorisoalan toimijoiden tapaaminen muuntui webinaariksi muutaman päivän varoitusajalla koronasta johtuvan poikkeustilanteen vuoksi. Oli ilo huomata, kuinka joustavasti esiintyjät ja mukaan ilmoittautuneet ottivat muutoksen vastaan: kaikki aamupäivän puheenvuorot toteutuivat suunnitellusti. Onnistuimme kokoamaan hyvän kattauksen yhdessä.
Teatterin keinoin sosiaalista tukea saaneet nuoret olivat koonneet videovälitteisen esityksen, jota kommentoi kokemusasiantuntija Heini Kärki. Tutkija, luennoija, kouluttaja, biletohtori ja trubaduuri Antti Maunu pohti, mikä on nuorille hyvää elämää; mitä nuoret toivovat elämältä ja kohtaamisilta aikuisten kanssa. Hän totesi, etteivät nuoret ole työtä vieroksuvia hedonisteja. Maunun mukaan nuoret toivovat ihmissuhteiden ja arjen sujuvuutta sekä mielekästä tekemistä. Psyykeltään terveelle ihmisille riittää, kun pystyy tekemään työtä ja rakastamaan. Nuorille nämä tarkoittavat hyvää elämää, ei niinkään hedonistinen hengailu tai yksinäinen itsensä etsiminen. Yksilöllisyyttä korostavassa nykyajassa kasvaneet nuoret kaipaavat ympärilleen kavereita, perhettä ja sukua. Hengailun sijaan nuorten hyvään elämään liittyy toiminnallisuus.
Toiminnallisuuden merkitys on havaittu myös Yhessä!-hankkeessa tehdyssä oppilaitosnuorisotyössä. Toiminnalliset nuorisotyön osuudet ovat piristäneet useaa lukion äidinkielen, psykologian ja yhteiskuntaopin kurssia. Yhdessä tekemisestä on karttunut kurssimerkintöjä vapaasti valittaviin opintoihin. Nuorilta kerätyn palautteen perusteella nimenomaan yhdessä tekeminen on ollut piristävä lisä teoriapainotteiseen lukioarkeen.
Maunun jälkeen webinaarissa kuultiin inspiroivaa sarjayrittäjä Johannes ”Hatsolo” Hattusta, joka on löytänyt harrastuksesta työn. Hän jakoi menestysoppinsa meille nuorten kanssa työskenteleville. Energinen tarina inspiroi ja osoitti, kuinka jokaista nuorta voi kannustaa löytämään vahvuutensa. Saimme tarinasta esimerkin siitä, miten yrittäjyys kumpuaa omasta innostuksesta ja asenteesta. Asenteessa olennaista on paikalle ilmestyminen ja se, että tekee parhaansa, on hyvä tyyppi ja muistaa hymyillä. Hymy pelastaa monelta sosiaaliselta karikolta. Hyvänä tyyppinä olemiseen kuuluu joustavuus ja yhteishengen luominen yhteisöön, jonka tavoitteiden eteen ponnistelee. Muita yhteisön jäseniä ei voi arvostaa liikaa ja jokaisen panoksesta yhteisen hyvän eteen kannattaa olla kiitollinen.
Seminaarin työpajaosuudet tiivistettiin kymmenminuuttisiksi esityksiksi hankkeissa kehitetyistä menetelmistä. Esitykset johdattivat pohtimaan yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksiä nuoren aikuisuuteen kasvamisessa sekä työ- ja opintopolkujen rakentamisessa. Erityisesti viimeisenä kuultu nuoren yrittäjän haastattelu kirvoitti toiveikkuutta nuorten osaamisesta.
Heikki Kantonen esitteli Digillä duuniin -hankkeen julkaisua Myönteisiä matkaeväitä, sosiaalisen vahvistamisen ryhmätoimintojen ohjaajan opas. Menetelmiä on testattu esimerkiksi itu-ryhmissä, joissa nuoret ovat luoneet itselleen omannäköistä tulevaisuutta ammatillisessa ohjauksessa. Heikki esitteli myös Sanna Lappalaisen toimittamaa julkaisua, jossa tarkastellaan nuorten työllisyyttä tukevien palveluiden ja menetelmien kehittämiskokeiluja. Julkaisun nimi on ”Oppimisen paikka” ja sen voi ladata osoitteesta https://www.theseus.fi/handle/10024/267890. Ville Eerikäinen toi terveiset Digillä duuniin -hankkeen verkkotyöpajoista. Ne ovat matalan kynnyksen palveluita, joilla voidaan tavoittaa nuoret, joiden rohkeus ja elämänhallinta eivät riitä varsinaiseen työpajatoimintaan osallistumiseen. Verkkotyöpajan lisäksi hankkeessa on hyödynnetty digitaalisia osaamismerkkejä.
Peliasiantuntija Heikki Koponen Otaviasta jatkoi peliteemalla kertoen nuorten kanssa toteutetusta Kohina-pöytäroolipelistä. Siinä työelämätaidot ja -valmiudet vahvistuvat pelaamisen sivutuotteina. Myös tästä menetelmästä on julkaistu opas, jotta kaikki nuorisoalan ammattilaiset pääsisivät tutustamaan roolipelaamiseen nuorisotyössä.
Katri Schadewitz esitteli Yhessä!-hankkeen oppilaitosnuorisotyötä, jonka kautta on kehitetty oppimista ja opetusta tukevia nuorisotyön muotoja ja lisätty opiskelijoiden osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Hankkeen oppilaitosnuorisotyöntekijät eli koulujeesarit ovat suunnitelleet ja toteuttaneet opiskelijoiden hyvinvointia tukevia tapahtumia yhteistyössä oppilaitosten, opiskelijahuollon ja lähiverkostojen kanssa. Toisen asteen opiskelijat ovat jalkautuneet jeesareiden ohjauksessa esimerkiksi vanhainkoteihin, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien pariin, kehitysvammaisten päivätoimintoihin ja nälkäpäiväkeräykseen lipaskerääjiksi. Toiminta on tehnyt koulupäivistä mukavampia ja yksinäiset ovat saaneet kontakteja muihin opiskelijoihin. Kehitettyjä menetelmiä esitellään kevään 2020 aikana ilmestyvässä verkkojulkaisussa ”Koulujeesarin käsikirja – vinkkejä oppilaitosnuorisotyöhön”.
Katri heitti lopuksi haasteen opetus- ja nuorisotyötä tekeville: miten opiskelu, oppiminen ja yhteisöllisyys voisivat toteutua koronasta johtuvissa poikkeusoloissa. Yksi tapa voisi olla, että toisen asteen opiskelijat lukisivat ääneen videovälitteisesti karanteenissa tai muuten eristyksissä oleville vanhuksille tai pienille koululaisille. Opettaja tai nuorisotyöntekijä ohjaisi digitaalisesti lukuvideoiden tekoa. Verkkoon ladattavan videon merkitys voisi olla suuri; sinua ei ole unohdettu, sinusta välitetään, juuri sinulle luetaan. Lasten ja nuorten tekemät videot tuovat iloa ja auttavat säilyttämään positiivisen mielialan poikkeusolosuhteissa.
Silloin, kun emme voi olla lähikontakteissa, yhteisöllisyys on erityisen arvokasta. Selviämme näistä poikkeusolosuhteista Yhessä! – toisistamme huolehtien.