Olen tehnyt viime vuosien aikana tutkimusta opettajien ja rehtoreiden osuuskuntamuotoiseen opiskelijayrittäjyyteen liittyvistä kokemuksista. Tutkimustyössäni tarkastelen opetuskäytössä olevien osuuskuntien ohjauskokemuksia eri opetustasoilla. Yksi esimerkki oppilaitoksesta, jolla on ollut jo vuosia käytössä oppilaitososuuskunta, on Joroisten lukio. Niin tutkimustyöni kuin Yrittäjyyskasvatuksella Elinvoimaa Etelä-Savoon -yhteishankkeemme tiimoilta minun on ollut ilo tutustua Joroisten lukion vastuuopettaja Ari Shemeikan työhön.
Opiskelijaosuuskunta vai oppilaitososuuskunta?
Olemme Eliisa Trobergin kanssa (Troberg & Hytinkoski 2018) määritelleet, että opiskelijaosuuskunnat ovat osuuskuntia, jotka perustetaan koulun sisään tai viereen opiskelijoiden osaamisten ja toiveiden pohjalta. Siinä suhteessa ne muistuttavat myös NY-yrityksiä, vaikka ovat usein aitoina veroja maksavina yrityksinä määräaikaisia NY-yrityksiä pidempään toiminnassa esimerkiksi muutaman vuoden ajan.
Käytännössä suomalaisissa lukioissa toteutetaan toiminnallista yrittäjyyskasvatusta usein NY-yritysten tai osuuskuntien kautta (Troberg & Hytinkoski 2015). Molemmissa on hyvät puolensa ja näitä yrittäjyyskasvatuksen menetelmiä saatetaan toteuttaa myös rinnakkain.
Joroisten lukiossa on toimittu oppilaitososuuskunnan kautta niin, että tämä aidosti veroja maksava yritys pysyy koulussa ja vuosien varrella lukion läpikäyneet opiskelijat ovat olleet mukana ja tehneet töitä sen kautta. Kaikki tietävät – usein jopa ulkomaita myöten – että suomalaisen lukion oppimäärä on vaativa ja laaja, mutta onneksi on myös projekti- tai vapaavalintaisia jaksoja. Niiden kautta lukion opiskelijat ovat voineet saada osuuskunnan kautta työkokemuksen, osuuskuntakokemuksen ja palkkaeurojen lisäksi hyväksytettyä osan tekemästään työstä myös opinnoiksi. Luonnollisesti opiskelijoiden aktiivisuus vaikuttaa myös osuuskunnan toimintaan. Jotkut vuodet ovat näin osuuskunnalle aktiivisempia kuin toiset.
Kaikilla koulutasoilla on tärkeää, että koulun johto on kiinnostunut erilaisista kehittämisprojekteista. Oikeastaan tämä on pakollistakin, sillä ilman vastuussa olevien toimijoiden paneutumista esimerkiksi etäopetuksen kehittämiseen tai vaikkapa juuri yrittäjyyskasvatukseen harvat asiat liikkuvat eteenpäin. Mutta ehkä kiinnostavin kysymys onkin se, mihin ”kehittämisprojekti” loppuu ja mistä koulun muutokset alkavat? Merkittävän opintomäärän, ja myös ylioppilaskirjoituksiin tähtäävän matkan sekä uusien opetussuunnitelmien vaatimusten kautta, tämä on nyt erityisen tärkeää pohdintaa suomalaisissa lukiossa.
Yrittäjyyskasvatusta tiimissä – myös opettajaporukalla
Ari Shemeikan mukaan hänellä on osuuskunnan ohjauksessa apunaan muutaman opettajan tiimi, mikä onkin hyvä, sillä vastuuopettajilla ja rehtoreilla on paljon tehtävää niin isommissa kuin pienemmissäkin lukioissa. Voi olla, että kooltaan isompien lukioiden rehtorit joutuvat keskittymään erityisesti opintosuunnitelmaan ja laajoihin hallinnollisiin tehtäviin. Toisaalta pienemmissä lukioissa vastuulliset vetäjät ovat mukana oikeastaan kaikessa, mikä saattaa myös haastaa heidän osallistumistaan yrittäjyyskasvatustoimintaan.
Allekirjoittanut ei ole kuitenkaan toistaiseksi tavannut lukioissa kuin pysyväluonteisiä oppilaitososuuskuntia – ehkä juuri lukioiden hektisyydestä johtuen. Joroisten lukion osuuskunta on linjassa tämän havaintoni kanssa, sillä niin sanotun opiskelijaosuuskunnan (Troberg & Hytinkoski 2015) perustaminen tapahtuisi enemmänkin opiskelijoiden toimesta, mikä on käytännössä lukioissa haastavaa jo johtuen siitä, että opiskelijat ovat ensimmäisinä vuosina alaikäisiä.
Joroisten lukio on kiinnostava yrittäjyyskasvatuksen case
Omasta pedagogisen suunnittelijan näkökulmastani Joroisten lukio saa olla iloinen yritteliäästä vastuuopettajastaan, joka jaksaa punnertaa mukana sekä koulun perus- että kehittämistoiminnassa. Omasta näkökulmastani on myös hienoa, että kaiken muun toiminnan keskellä Ari on oman opettajatiiminsä kanssa jaksanut olla mukana myös Joroisten lukion oppilaitososuuskunnan hallinnon ja samalla myös opiskelijoiden ohjaamisessa. Tämä on erityisen merkittävää siksi, että tämä omaleimainen toiminta tekee Joroisen lukiosta mielenkiintoisen yrittäjyyskasvatustoimijan niin paikallisesti kuin kansallisesti. Arin työ on nähdäkseni merkittävää myös siksi, että hänen työssään tarvitsemaa erikoisosaamista ja -tietoa ei välttämättä saa vielä opettajankoulutuslaitoksissa, pedagogisissa opinnoissa tai rehtorin tehtäviin valmistavissa opetushallinnon tutkinnossa.
YES Etelä-Savo ja YES ry järjestävät kaikille avoimen ja maksuttoman Yhteisöllisyyttä ja euroja oppilaitososuuskunnista -webinaarin tiistaina 5.10. kello 14.30–15.30. Mukana tilaisuudessa on haastateltavana myös tässä bloggauksessa mainittu Ari Sheimeikka Joroisten lukiosta. Ilmoittaudu tästä mukaan maksuttomaan ja kaikille avoimeen tapahtumaan.
Lähteet
Keskustelut Joroisten lukion vastuuopettaja Ari Shemeikan kanssa.
Troberg , E. & Hytinkoski , P. 2018. Osuustoiminta oppimismallina yrittäjyyteen : opas opiskelijoiden osuuskuntien perustamiseen ja niiden toiminnan kehittämiseen . Osuustoimintakeskus Pellervo , Helsinki Luettavissa verkosa (28.9.21) www-osoitteessa: https://pellervo.fi/verkkokauppa/wp-content/uploads/2018/03/opiskelijaOSKopas.pdf
Troberg, E. & Hytinkoski, P. 2015. Lukio-osuuskunnat – tie yrittäjämäiseen lukioon. Tutkimusraportti. Osuustoimintakeskus Pellervo. Luettavissa www-osoitteessa:
https://pellervo.fi/wp-content/uploads/2015/12/lukio-osuuskunta-raportti.pdf
Pekka Hytinkoski
Pedagoginen suunnittelija, tohtoriopiskelija
HY, Ruralia-instituutti, Mikkelin yksikkö
Kirjoittaja työskentelee Yrittäjyyskasvatuksella elinvoimaa Etelä-Savoon -hankkeessa, joka saa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta Euroopan sosiaalirahaston osarahoitusta.