JÄTEVESIEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMINEN YRITYKSISSÄ

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston yhteisessä Vemo  – Kaupunkien jätevesien haitallisten aineiden vähentäminen monitorointia tehostamalla -hankkeessa vähennetään haitallisten aineiden pääsyä jätevesiin. Hankkeessa on laadittu ohjeistus yrityksille eri haitta-aineiden viemäriverkostoon pääsyn ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen.  Kotitalouksille suunnattuihin ohjeisiin pääset tästä.

Ohjeistukset toimialoille

Yritystoiminnan jätevesien haitta-aineiden vähentäminen
Autopesuloiden jätevesien haitta-aineiden vähentäminen
Betoniteollisuuden jätevesien haitta-aineiden vähentäminen
Elintarviketeollisuuden jätevesien haitta-aineiden vähentäminen
Jätelaitosten ja kaatopaikkojen jätevesien haitta-aineiden vähentäminen
Puunjalostusteollisuuden jätevesien haitta-aineiden vähentäminen
Sairaaloiden jätevesien lääkeaineiden vähentäminen

 

Ympäristöministeriö rahoittaa Vemo-hanketta 280 000 eurolla vesiensuojelun tehostamisohjelmasta (www.ym.fi/vedenvuoro). Lisää hankkeesta, sen toimenpiteistä ja tuloksista voit lukea hankkeen internetsivuilta.

 

 

YRITYSTOIMINNAN JÄTEVESIEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMINEN

Yritystoiminnassa syntyvä jätevesi ei saa aiheuttaa haittaa viemäriverkostolle, sen toiminnalle tai jätevesipumppaamoille ja -puhdistamoille. Viemäriin ei saa johtaa sellaisia jätevesiä, joiden sisältämät aineet vaikeuttavat esimerkiksi puhdistamolietteen hyötykäyttöä.

Yrityksen toimialasta riippuen sen jätevedet voivat olla asumisjäteveden kaltaisia tai niistä poikkeavia. Poikkeavien jätevesien johtaminen viemäriverkkoon on aina luvanvaraista.

Jos yrityksen jätevesi ei täytä viemäriin johdettavalle jätevedelle asetettuja vaatimuksia, on yrityksen neuvoteltava vesilaitoksen kanssa mahdollisen erillisen sopimuksen ns. teollisuusjätevesisopimuksen solmimisesta. Jätevesi voidaan esikäsitellä ennen sen johtamista viemäriin siten, että sen laatu täyttää sille asetetut vaatimukset. Yritys on vastuussa jätevesien esikäsittelystä ja näiden laitteistojen kunnossapidosta.

Tyypillisimpiä esikäsittelylaitteita ovat öljyn-, hiekan- ja rasvanerottimet. Esikäsittelylaitteistot on huollettava laitevalmistajan ohjeiden mukaan ja huollot kannattaa myös merkitä muistiin. Esikäsittelylaitteistojen huollossa syntyvä jäte on käsiteltävä jätehuoltomääräysten mukaisesti.

Yleisesti noudatettujen raja-arvojen mukaan viemäriin johdettavan veden pH tulee olla 6–11 ja veden on täytettävä myös muut viemärilaitoksen asettamat vaatimukset. Yritys ja vesihuoltolaitos voivat tehdä teollisuusjätevesisopimuksen, jossa sovitaan esimerkiksi jäteveden laadun tarkkailusta.

 

LISÄMATERIAALIA (linkit vievät uuteen verkkopalveluun)

KEINOJA YRITYSTEN JÄTEVESIEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMISEKSI

  • Tarkastele toimintaasi, sen ympäristövaikutuksia ja toiminnan parantamismahdollisuuksia
  • Säilytä kaikki aineet niin, etteivät ne pääse kulkeutumaan ympäristöön
  • Pysy tietoisena viemäröitävien jätevesien laadusta. Määritä tarpeen mukaan, toiminnan muuttuessa tai mahdollisesti ympäristöluvassa mainitun mukaisesti jätevedestä tarvittavat parametrit. Vedestä tarkkaillaan usein BOD7-, CODCr-, kokonaistyppi- ja -fosfori-, kiintoaine-, raskasmetalli- ja AOX-pitoisuutta sekä pH-lukua ja sähkönjohtavuutta.
  • Esikäsittele jätevedet tarvittaessa
  • Mieti ennalta mahdolliset ongelmatilanteet ja toiminta niissä. Varustaudu ongelmatilanteisiin sopivilla varusteilla, kuten viemärinsulkumatoilla ja imeytysaineella.

AUTOPESULOIDEN JÄTEVESIEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMINEN

Autopesuloissa syntyy jätevesiä ajoneuvojen pesuissa. Pesuun käytettävä vesimäärä vaihtelee huomattavasti eri pesuohjelmien ja pesuloiden mukaan. Yhden henkilöauton pesuun voi automaattipesulassa kulua jopa satoja litroja vettä. Pesuissa käytetyt pesuaineet ovat voimakkaasti emäksisiä ja sisältävät paljon pinta-aktiivisia aineita. Autopesulan jäteveden sisältämät haitta-aineet eivät kuitenkaan koostu pelkästään pesussa käytetyistä pesuaineista, vaan myös ajoneuvojen pinnoilta irronneesta materiaalista ja liasta. Orgaanista ainesta päätyy jätevesiin ajoneuvojen pinnoille kertyneestä liasta, pölystä ja hiekasta. Ajoneuvoista irtoaa pesujen aikana myös raskasmetalleja, kuten alumiinia, magnesiumia ja sinkkiä. Pesussa jäteveteen päätyy lisäksi öljyjä ja rasvoja ajoneuvoista.

Suomessa autopesuloissa on pesuhalleissa hiekanerottimet raskaimmalle kiintoaineelle. Ajoneuvoista irtoava öljy ja rasva erotetaan hiekanerottimen jälkeisillä öljynerotuskaivoilla. Autopesuloiden jäteveden parametreja ohjaavat yleiset viemärilaitosten asettamat vaatimukset. Yleisesti noudatettujen raja-arvojen mukaan esimerkiksi viemäriin johdettavan veden pH tulee olla 6–11.

 

 

 

Autopesuloissa on yleisesti polyeteenistä valmistetut pehmeät pesuharjakset sekä kovemmat pesuharjat ajoneuvojen renkaiden pesuun. Nämä harjakset kuluvat hangatessaan vasten ajoneuvoja samalla vapauttaen jätevesiin mikromuoveja, jotka päätyvät osin hiekan- ja öljynerottimien lietteeseen sekä kulkeutuvat jätevesiviemärien kautta jätevedenpuhdistamoille. Mikromuoveja voi autopesuloilla irrota myös ajoneuvojen pinnoitteista ja muoviosista. Lisäksi auton renkaisiin ja rakenteisiin tarttuneet rengaskumihiukkaset voivat irrota pesuvesiin.

 

LISÄMATERIAALIA (linkit vievät uuteen verkkopalveluun)

  • Autopesuloiden pohjoismainen ympäristömerkki
  • VVY 2016. Teollisuusjätevesiopas. Asumajätevesistä poikkeavien jätevesien johtaminen viemäriin. Vesilaitosyhdistyksen julkaisusarja nro 50. Helsinki 2016. ISBN 978-952-5000-80-1.

KEINOJA AUTOPESULOIDEN JÄTEVEDEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMISEKSI

  • Tarkastele toimintaasi, käyttämiesi aineiden ympäristövaikutuksia ja toiminnan parantamismahdollisuuksia
  • Selvitä käyttämiesi pesuaineiden sisältämät haitalliset aineet. Säilytä kaikki aineet niin, etteivät ne pääse kulkeutumaan ympäristöön. Ympäristöystävällisempiä pesuaineita on saatavilla.
  • Pysy tietoisena viemäröitävien jätevesien laadusta. Vedestä on hyvä tarkkailla BOD7-, CODCr-, raskasmetallipitoisuuksia, öljyhiilivetypitoisuutta sekä pH-lukua ja sähkönjohtavuutta.
  • Öljynerotuskaivoja ja niiden hälytyslaitteita on tarkkailtava ja huollettava säännöllisesti sekä pidettävä kirjaa tarkkailusta. Öljyinen erotuskaivojen jäte on käsiteltävä ongelmajätteenä.
  • Estä pesukoneen harjoista irtoavien harjasten pääsy jäteveteen poistamalla ne pesuhallin lattioilta säännöllisesti
  • Autopesuloille on saatavilla kaupallisia vedenpuhdistus- ja vedenkierrätysjärjestelmiä, joilla saadaan vähennettyä pesuun kuluvan veden määrää ja vähentää autopesuloiden jäteveden haitta-ainepitoisuuksia

 

BETONITEOLLISUUDEN JÄTEVESIEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMINEN

Betonitehtailla jätevesiä syntyy työntekijöiden sosiaalitiloissa ja mahdollisissa huoltohallitiloissa. Betonin valmistusprosessissa ei yleensä synny jätevesiä, vaan käytettävä vesi sitoutuu betoniin tai sitä kierrätetään. Betonitehtaissa on yleensä järjestetty erillinen pesupaikka, jossa pestään betonin kuljetusautojen säiliöt ja sinne voidaan myös johtaa betonimyllyn pesuvedet. Pesuvesialtaat ovat yleensä vesitiiviitä ja selkeytynyttä pesuvettä kierrätetään uudelleen tuotannossa ja pesuissa käytettäväksi.

Ne prosessi- ja pesuvedet, joita ei käytetä uudelleen, voidaan johtaa esikäsittelyjen kautta viemäriverkostoon. Nämä jätevedet ovat hyvin emäksisiä, suola- ja sulfaattipitoisia ja sisältävät kiinteitä betonijäämiä sekä sementistä peräisin olevaa kromia ja mineraaliöljyä. Vedet on esikäsiteltävä siten, että niistä ei aiheudu haittaa vesihuoltolaitoksen ja viemäriverkoston toiminnalle. Betonitehtailta tuleva vesi on erittäin emäksistä ja siihen liuenneet aineet voivat kertyä esimerkiksi putkistojen pinnoille. Ympäristöön vedellä ei yleensä ole vaikutuksia, kuten ei myöskään erittäin emäksisillä betonilietteillä, kun ne käsitellään ja sijoitetaan oikein.

Betonin lisä- ja seosaineina hyödynnetään esimerkiksi lämpövoimaloissa syntyvää lentotuhkaa ja terästeollisuuden masuunikuonaa. Betonin valmistajalla välttämättä tarkkaa tietoa tuhkan ja kuonan mahdollisesti sisältämien haitallisten aineiden määrästä.

 

Yleisesti noudatettujen raja-arvojen mukaan viemäriin johdettavan veden pH tulee olla 6–11 ja veden on täytettävä myös muut viemärilaitoksen asettamat vaatimukset. Betonialan yritys ja vesihuoltolaitos voivat tehdä teollisuusjätevesisopimuksen, jossa sovitaan esimerkiksi jäteveden laadun tarkkailusta.

 

LISÄMATERIAALIA (linkit vievät uuteen verkkopalveluun)

KEINOJA BETONITEOLLISUUDEN JÄTEVEDEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMISEKSI

  • Tarkastele toimintaasi, käyttämiesi aineiden ympäristövaikutuksia ja toiminnan parantamismahdollisuuksia
  • Selvitä käyttämiesi lisä- ja seosaineiden sisältämät haitalliset aineet. Säilytä kaikki aineet niin, etteivät ne pääse kulkeutumaan ympäristöön.
  • Pysy tietoisena viemäröitävien jätevesien laadusta. Määritä vuosittain, toiminnan muuttuessa tai mahdollisesti ympäristöluvassa mainitun mukaisesti jätevedestä tarvittavat parametrit. Vedestä tarkkaillaan usein BOD7-, CODCr-, kokonaistyppi- ja -fosfori-, kiintoaine-, sulfaatti- ja öljyhiilivetypitoisuutta sekä pH-lukua ja sähkönjohtavuutta.
  • Esikäsittele tarvittaessa ne betonin prosessi- ja pesuvedet, jotka päätyvät viemäriverkostoon
  • Mikäli betonitehtaan yhteydessä on autojen ja koneiden huoltohalli, tulee halleissa olla öljynerotuskaivot. Öljynerotuskaivoja ja niiden hälytyslaitteita on tarkkailtava ja huollettava säännöllisesti sekä pidettävä kirjaa tarkkailusta Öljyinen erotuskaivojen jäte on käsiteltävä ongelmajätteenä.
  • Käytettävän pesupaikan tulee olla muusta alueesta eristetty ja tiivispohjainen. Pesuvedet on johdettava mitoitukseltaan riittävän suureen ja tiiviiseen saostusaltaaseen tai -kaivoon ja tarvittaessa öljynerotuskaivon kautta eteenpäin. Varmista, että altaat ja kaivot toimivat kaikissa olosuhteissa. Altaisiin kertynyt jäämäbetoni on poistettava riittävän usein, jotta altaan ylijuoksutusta ei tapahdu normaalitilanteessa. Saostusaltaan tai -kaivon liete tulee toimittaa tarkoituksenmukaiselle vastaanottajalle.

ELINTARVIKETEOLLISUUDEN JÄTEVESIEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMINEN

Elintarviketeollisuudella tarkoitetaan kaikenkokoisia yrityksiä, jotka harjoittavat elintarvikkeiden ja juomien valmistusta.  Elintarvikkeiden valmistus sisältää teurastuksen, lihan säilyvyyskäsittelyn ja lihatuotteiden valmistuksen, kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostuksen ja säilönnän, hedelmien ja kasvisten jalostuksen ja säilönnän, kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistuksen, maitotuotteiden valmistuksen, mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistuksen, leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistuksen ja muiden elintarvikkeiden valmistuksen sekä eläinten ruokien valmistuksen. Juomien valmistuksella tarkoitetaan alkoholijuomien tislausta ja sekoittamista, viinin valmistus rypäleistä (Huom. Suomessa ei voida tuottaa), siiderin, hedelmä- ja marjaviinien valmistusta, muiden tislaamattomien juomien valmistusta käymisteitse, oluen valmistusta, maltaiden valmistusta, virvoitusjuomien valmistusta sekä kivennäisvesien ja muiden pullotettujen vesien tuotantoa.

Elintarviketeollisuudessa jätevesiä syntyy valmistuksen eri prosessivaiheissa, kuten raaka-aineiden käsittelyssä, prosessien aloituksissa ja lopetuksissa sekä pesuissa. Yrityksen harjoittama elintarvikkeiden valmistuksen ala vaikuttaa syntyvien jätevesien laatuun ja monien elintarvikeyritysten jätevedet ovat asumisjätevesien kaltaisia.

Elintarviketeollisuuden jätevesissä voi olla korkea kiintoainepitoisuus ja biologinen hapenkulutus, korkea fosfori- ja typpipitoisuus sekä suuret pH:n vaihtelut.  Yleisesti noudatettujen raja-arvojen mukaan viemäriin johdettavan veden pH tulee olla 6–11 ja veden on täytettävä myös muut viemärilaitoksen asettamat vaatimukset. Vesihuoltolaitos ja elintarvikeyritys voivat tehdä teollisuusjätevesisopimuksen, jossa sovitaan esimerkiksi viemäriin johdettaville jätevesille asetetuista raja-arvoista ja jäteveden laadun tarkkailusta.

LISÄMATERIAALIA (linkit vievät uuteen verkkopalveluun)

Yleistä tietoa

Kalankäsittelylaitokset

Kasvisten käsittelylaitokset

Meijerit

Teurastus ja lihanjalostus

KEINOJA ELINTARVIKETEOLLISUUDEN JÄTEVEDEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMISEKSI

  • Tarkastele toimintaasi, käyttämiesi aineiden ympäristövaikutuksia ja toiminnan parantamismahdollisuuksia
  • Selvitä käyttämiesi pesu- ja puhdistusaineiden haitalliset aineet ja tarkastele vaihtomahdollisuutta ympäristöystävällisempään tuotteeseen
  • Esikäsittele ne prosessi- ja pesuvedet, jotka eivät täytä asetettuja vaatimuksia. Esikäsittely valitaan tarpeen mukaisesti. Elintarvikeyrityksissä esikäsittelynä voidaan käyttää neutralointia (panimot, virvoitusjuomateollisuus, valmisruokateollisuus, meijerit), rasvan erotusta (meijerit, teurastamot, lihanjalostus, leipomot, valmisruoka), kiintoaineen erotusta (panimot, virvoitusjuomateollisuus, leipomot, valmisruokateollisuus, meijerit, teurastamot, lihanjalostus), kemiallista saostusta (teurastamot) tai orgaanisen kuorman vähentämistä biologisten menetelmien tai jäteveden esi-ilmastuksen avulla (panimot, virvoitusjuomateollisuus, leipomot, valmisruokateollisuus, meijerit, teurastamot, lihanjalostus).

JÄTELAITOSTEN JA KAATOPAIKKOJEN JÄTEVESIEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMINEN

Jätelaitoksia kehitetään vastaamaan materiaalivirtojen keräys- ja kierrätystarpeisiin. Perinteisten kaatopaikkojen osuus Suomen jätehuollosta on pudonnut alle kymmeneen prosenttiin ja kaatopaikalle sijoitetaankin vain sellainen jäte, joka ei sovellu kierrätykseen.  Jätelaitosten ja kaatopaikkojen toimintaa ohjaavat lainsäädäntö sekä ympäristöluvat.

Kaatopaikkapäätös edellyttää toiminnanharjoittajalta kaatopaikan ja sen ympäristön säännöllistä seurantaa tehtäväksi niin käyttöaikana kuin sen jälkeen. Jälkitarkkailuun kuuluu suotoveden sekä pinta- ja pohjaveden laadun seuranta. Suotoveden määrää ja laatua on tarkkailtava jokaisessa kohdassa, missä sitä johdetaan kaatopaikan ulkopuolelle.

Jäteasemien jätevesien laatu vaihtelee loppusijoitettavien jätteiden koostumuksesta ja hajoamisvaiheesta sekä sen esikäsittelystä. Laatuun vaikuttaa myös vallitsevat olosuhteet, kuten lämpötila ja sademäärä sekä sijoituspaikan ominaisuudet, kuten koko, rakenne, hoitomenetelmät ja ikä.

Viemäriverkostoon johdettavia vesiä voi syntyä:

  • käytöstä poistetuilla kaatopaikoilla
  • tavanomaisen jätteen loppusijoitusalueella
  • erityisjätteen loppusijoitusalueella
  • tuhkien loppusijoitusalueella
  • lievästi pilaantuneiden maiden välivarastokentällä
  • biojätteiden käsittelylaitoksessa
  • jätepolttoaineen valmistuslaitoksessa
  • toimisto- ja huoltotiloissa

 

Kaatopaikkavedet sisältävät yleensä runsaasti orgaanista ainesta, typpeä, kloridia, rautaa ja mangaania ja niiden sähkönjohtavuus on suuri. Kaatopaikkojen vesistä on määritetty myös erilaisia metalleja, myös uraania. Kaatopaikkavesistä tutkitaan yleensä BHK7, CODCr, kokonaistyppi ja -fosfori, kiintoaine, pH, sähkönjohtavuus, raskasmetallit ja VOC-yhdisteet, tarvittaessa myös kloridi ja AOX.

 

LISÄMATERIAALIA (linkit vievät uuteen verkkopalveluun)

 

KEINOJA JÄTELAITOSTEN JA KAATOPAIKKOJEN JÄTEVEDEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMISEKSI

  • Tarkastele toimintaasi, sen ympäristövaikutuksia ja toiminnan parantamismahdollisuuksia
  • Jätelaitosten päästöjen raportointia ja ympäristövaikutusten tarkkailua ohjaavat monet ympäristölainsäädännön määräykset. Tarkasta ajantasainen lainsäädäntö.
  • Pysy tietoisena viemäröitävien jätevesien laadusta. Määritä tarpeen mukaan, toiminnan muuttuessa tai mahdollisesti ympäristöluvassa mainitun mukaisesti jätevedestä tarvittavat parametrit. Vedestä tarkkaillaan usein BOD7-, CODCr-, kokonaistyppi- ja -fosfori-, kiintoaine-, raskasmetalli- ja VOC-pitoisuutta sekä pH-lukua ja sähkönjohtavuutta, tarvittaessa myös kloridi- ja AOX-pitoisuutta.
  • Esikäsittele tarvittaessa ne jätevedet, jotka päätyvät viemäriverkostoon

PUUNJALOSTUSTEOLLISUUDEN JÄTEVESIEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMINEN

Puunjalostusteollisuudella tarkoitetaan kuorimoita, sahoja, paperi-, sellu-, vaneri- ja kartonkitehtaita sekä muita puun käsittelyä tekeviä yrityksiä. Mekaanisen massan valmistuksessa syntyvät jätevedet ovat usein lämpimiä ja kemiallisen jopa kuumia.

Metsäteollisuuden jätevedet on esikäsiteltävä ennen viemäriverkostoon johtamista. Teollisuusjätevesioppaassa suositellaan jätevedestä tutkittavan BOD7, CODCr, kokonaistyppi ja -fosfori, kiintoaine, pH ja sähkönjohtokyky. Myös raskasmetallit ja AOX-yhdisteet voi olla tarpeellista määrittää.

Paperi- ja sellutehtaiden jätevedet sisältävät yleensä paljon orgaanista ainesta ja erityisesti COD-arvo on usein korkea. Myös kiintoainepitoisuus on tyypillisesti korkea ja jätevedet voivat sisältää AOX-, fenoli- jaa VOC-yhdisteitä. AOX- ja muut klooriyhdisteet ovat yleensä peräisin sellun valkaisusta.

Puunjalostusteollisuuden jätevedet sisältävät muun muassa puun ainesosia, kemikaaleja ja prosessin apuaineita. Kuorimossa syntyvissä jätevesissä on korkeina pitoisuuksina puun kuoresta liuenneita rasva- ja hartsihappoja, joista osa on kolloideina kiinteässä muodossa tai liuenneina. Suuri kolloidien määrä on tyypillistä puunjalostuksen jätevesille. Puusta voi uuttua myös pieniä määriä metalleja.

Sahalaitoksen kuivaamolta tulevat lauhdutusvedet ovat happamia. Jos ne johdetaan jätevesiverkostoon, ne voi olla tarpeen neutraloida.

 

Puun lämpökäsittelyprosessissa ei käytetä kemikaaleja, vaan ainoastaan lämpöä ja vesihöyryä. Käsittelyn aikana puusta poistuu vettä, sokereita, orgaanisia happoja sekä vapautuu muita erilaisia aineita ja niiden yhdisteitä. Suurimmat päästöt prosessista syntyvät ilmaan. Jätevesiin päätyvät kuivausprosessissa syntyviä vesiä sekä lauhdevesiä, joita muodostuu jäähdytysveden lauhtuessa uunin seinämille ja lattialle. Lauhdevedet sisältävät muun muassa happoja sekä puun uuteaineita ja ovat tyypillisesti erittäin happamia, pH:n ollessa 3–5. Jätevesien happamuutta voidaan neutraloida ennen viemäriverkostoon päästämistä, yleensä muita erillisiä käsittelyjä ei tarvita.

Yleisesti noudatettujen raja-arvojen mukaan viemäriin johdettavan veden pH tulee olla 6–11 ja veden on täytettävä myös muut viemärilaitoksen asettamat vaatimukset. Puunjalostusalan yritys ja vesihuoltolaitos voivat tehdä teollisuusjätevesisopimuksen, jossa sovitaan esimerkiksi jäteveden laadun tarkkailusta.

 

LISÄMATERIAALIA (linkit vievät uuteen verkkopalveluun) 

 

KEINOJA PUUNJALOSTUSTEOLLISUUDEN JÄTEVEDEN HAITTA-AINEIDEN VÄHENTÄMISEKSI

  • Tarkastele toimintaasi, sen ympäristövaikutuksia ja toiminnan parantamismahdollisuuksia
  • Säilytä kaikki aineet niin, etteivät ne pääse kulkeutumaan ympäristöön
  • Pysy tietoisena viemäröitävien jätevesien laadusta. Määritä tarpeen mukaan, toiminnan muuttuessa tai mahdollisesti ympäristöluvassa mainitun mukaisesti jätevedestä tarvittavat parametrit. Vedestä tarkkaillaan usein BOD7-, CODCr-, kokonaistyppi- ja -fosfori-, kiintoaine-, raskasmetalli- ja AOX-pitoisuutta sekä pH-lukua ja sähkönjohtavuutta.
  • Esikäsittele tarvittaessa ne jätevedet, jotka päätyvät viemäriverkostoon

SAIRAALOIDEN JÄTEVESIEN LÄÄKEAINEIDEN VÄHENTÄMINEN

Sairaaloista tulee huomattavia määriä lääkeaineita jätevesien mukana. Lääkeaineiden määrän vähentäminen jätevesissä on tarpeellista, sillä nykyiset jätevedenpuhdistamot eivät ole suunniteltu lääkeaineiden poistamiseen jätevedestä. Suurin osa lääkeaineista puhdistetaan jätevedestä, mutta kaikki lääkeaineet eivät poistu tarpeeksi tehokkaasti jätevedenpuhdistamoilla, ja ne päätyvät puhdistamoiden purkuvesien kautta ympäristöön. Useat lääkeaineet ovat ympäristölle ja eliöille haitallisia. Erityisesti hormonit ja antibiootit ovat haitallisia eliöille jo hyvin pienissä pitoisuuksissakin.

Sairaaloiden jätevedet koostuvat suurimmaksi osaksi potilaiden WC- ja pesuvesistä. Suuri osa lääkeaineista ei kokonaan imeydy ihmisten elimistöön, vaan lääkeaineet kulkeutuvat virtsan mukana suoraan jätevesiin. Koska sairaaloissa käytetään keskitetysti paljon lääkkeitä ja potilaita sairaaloissa on usein satoja, ovat sairaalat yksi suurimpia yksittäisiä lääkeaineiden päästölähteitä. Sairaaloista kulkeutuu myös lääkeaineita, joita ei muissa jätevesissä havaita, kuten varjoaineita ja tiettyjä antibiootteja. Lääkeaineet myös muuntuvat rakenteellisesti ihmisen kehossa, mutta voivat silti olla vielä aktiivisia yhdisteitä ja täten ympäristölle haitallisia.

 

Jätevedenpuhdistamoiden lääkeainekuormaa voidaan vähentää tehokkaasti kohdepoistamalla lääkeaineita suoraan sairaaloiden jätevesistä. Lääkeaineiden poistaminen on myös kustannustehokkaampaa sairaaloissa, joissa jätevesimäärät ovat pieni osa jätevedenpuhdistamoiden määristä, ja samalla lääkeainepitoisuudet jätevedessä ovat huomattavasti korkeampia.

 

LISÄMATERIAALIA (linkit vievät uuteen verkkopalveluun)

KEINOJA SAIRAALOIDEN JÄTEVEDEN LÄÄKEAINEIDEN VÄHENTÄMISEKSI

  • Seuraa ja arvioi sairaalan jätevesissä olevia lääkeainejäämiä
  • Ole yhteydessä lääkkeiden valmistajiin ja tutki voidaanko käytössä olevia lääkeaineita korvata ympäristölle vähemmän haitallisilla lääkeaineilla
  • Ohjeista henkilökuntaa lääkeaineiden ympäristövaikutuksista, jolloin he voivat antaa parempaa tietoa potilaille heidän käyttämien lääkeaineiden ympäristövaikutuksista ja niiden minimoimisesta
  • Lääkeaineiden kulkeutumista jätevedenpuhdistamoille ja sieltä ympäristöön voidaan vähentää jätevedenpuhdistusmenetelmillä, kuten hapetuksella, adsorptiolla tai membraanisuodatuksella, jotka voidaan asentaa sairaalan jätevesijärjestelmään. Näihin menetelmiin perustuvia vedenpuhdistusprosesseja on jo kaupallisesti saatavilla.