Sanna Stenroos opiskeli restaurointia Xamkissa ja toimii nykyisin yrittäjänä. Hänen yrityksensä Restaurointi ja Maalaus Rosette toimii laajalla alueella ja vaihtelevien projektien parissa, mutta ydinajatuksena on aina vanhan rakenteen tai rakennuksen kunnioittaminen sekä säilymisen mahdollistaminen.

Hei Sanna! Miten päätit ryhtyä restauroijaksi?

Ala tuntui kutsuvalta ja opinnot kiinnostivat kovasti vaikkei oma suunta tai tuleva työnkuva ollutkaan heti alussa selvillä. Parasta olivat intensiiviset teoriatunnit ja/tai työmaakäynnit, sillä itse opin tekemällä enemmän kuin kuuntelemalla. Mieleen on jäänyt mm. pinkopahvikurssi Kuusankoskella ja Metallit ja helat-kurssi, jonka oppeja sovellan vieläkin töissä.

Kuva: Rosette

Perustit oman yrityksen – mistä ajatus syntyi?

Oman yrityksen perustaminen kirkastui lopullisesti viimeisen opiskeluvuoden aikana. Halusin soveltaa oppimaani käytännössä ja laatia omat aikatauluni, sillä alaan usein liitettävä keikkaluontoisuus ja muiden palveluksessa toimiminen eivät viehättäneet. Ajattelin myös että syvään päähän on vain hypättävä jos meinaa oppia uimaan, odottelu ei tee asioista helpompaa.

Rosette toimii laajalla alueella ja vaihtelevien projektien parissa, mutta ydinajatuksena on aina vanhan rakenteen tai rakennuksen kunnioittaminen sekä säilymisen mahdollistaminen. Näiden välillä haetaan tasapainoa toimivuus sekä estetiikka huomioon ottaen. Pääosiassa kunnostan sekä pintakäsittelen rakennuksia sekä rakennusosia, huonekaluja otan vastaan harvakseltaan.

Mitä projekteja olet päässyt tekemään?

Suurimpia projekteja ovat olleet pari pitkälti toistasataa ikkunankunnostusta sisältänyttä tilausta sekä juuri valmistunut, yhteensä 1200 metriä paperia sisältänyt tapetointitilaus pohjatöineen sekä kahden kattomaalauksen restaurointeineen. Kesäkaudella maalaan perinteisiä taloja perinteisin materiaalein ja kunnostan esimerkiksi tammiovia saranoillaan, talvikaudella vietän enemmän aikaa työpajalla ikkunoita korjaten sekä restauroin talojen sisätiloja. Vielä tänä vuonna kunnostan yhden kartanon loput ikkunat, funkistalon loput karmit, uusin osittain navetan ulkopuitteet, maalaan muutaman rakennuksen sekä suopakuuraan lattioita. Tulevana vuonna osa projekteista jatkuu ja osa tulee uusilta asiakkailta, toimenpiteet sekä aikataulut sovitellaan työmaiden tarpeiden sekä sijaintien mukaan.

Millainen on hyvä restauroija?

Hyvältä restauroijalta odottaisin pitkäjänteisyyttä, alan syvimmän olemuksen hahmottamista (säilyttävä ja perinnelähtöinen, tarpeettomia toimenpiteitä välttävä korjaustapa) sekä asiakaspalveluasennetta. Oma alansa kuuluu tuntea ja ammattiylpeys edellyttää omalta osaltaan tietotaita materiaalien suhteen, kyse on oppimisen halusta. Kunnioittava kunnostustapa säästää sekä energiaa, rakenteita että asiakasta, joka ollessaan tyytyväinen joko suosittelee eteenpäin tai soittaa itse uudelleen. Myös paikallinen sopiminen sekä jousto aikatauluissa puolin ja toisin helpottavat kommunikointia ja auttavat töitä sujumaan järkevässä järjestyksessä.

Nykyisin vallalla on kertakäyttökulttuuri. Mitä mieltä olet tästä?

Kuva: Rosette.

Uutta materiaalia on hankittu ennenkin tarpeen vaatiessa ja budjetin salliessa. Erona on usein uusien materiaalien heikkolaatuisuus ja korjauskelvottomuus verrattuna kauan kestäneisiin, kunnostettavissa oleviin ratkaisuihin. Vanhaa korjatessa säästetään materiaalien lisäksi usein myös työaikaa, sillä esimerkiksi harmaantuneet ja hilseilevät puuikkunat ovat lähes aina kunnostettavissa. Monissa kohteissa ikkunat ovat kestäneet jo vuosikymmenistä vuosisatoihin, ja laadukkaan kunnostuksen jälkeen saavat taas mittavasti lisäaikaa. Modernit, sekalaisista materiaaleista valmistetut ikkunat ovat usein huoltovapaita eli huoltokelvottomia ja aiheuttavat lisätöitä kun muutaman vuosikymmenen välein joudutaan vaihtamaan puitteet karmeineen sekä muokkaamaan ikkunoiden aukkoja. Pahimmillaan olen nähnyt laajoja lahovaurioita alle kymmenen vuotta vanhoissa ovissa sekä ikkunoissa.

Onko sinulla esikuvaa alalla?

Suoraa esikuvaa ei tule mieleen, mutta hyvin tehty työ kestää ja kiittää pitkään. Perinnekohteissa tärkeää on kokonaisuuden huomioiminen sekä miljöön että materiaalienkäytön suhteen. Toivon joskus pääseväni työkeikalle esim. Englantiin jonkin pienen kivirakennuksen pariin tai Saksaan rappauspintoihin perehtymään, mutta olen rakennusten suhteen niin kaikkiruokainen että mahdollisuuksia on rajattomasti.

Kiitos haastattelusta ja tsemppiä tuleviin projekteihin!

 

Restaurointi & Maalaus Rosette