Aloitin opinnot Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa syksyllä 2019. Päätös lähteä opiskelemaan syntyi pitkän pohdinnan jälkeen. Takana oli opintoja avoimessa yliopistossa sekä vuosien työkokemus varhaiskasvatuksessa. Jatkuvat työelämän muutokset saivat miettimään omaa roolia työyhteisön jäsenenä sekä tulevaisuuden näkymiä nykyisessä työpaikassani. Mietinnässä oli, kuinka saisin oman motivaation ja työssä jaksamisen sille tasolle, että voisin jatkaa mahdollisimman pitkään työelämässä ja nauttia työn imusta. Omat lapset olivat kasvaneet koululaisiksi, ja perheen tilanne oli suotuisa opintojen aloittamisen suhteen.
Savonlinnan kampuksella alkaneet monialainen toimintakyvyn edistäminen -opinnot lähtivät käyntiin lähiopetuspäivien kautta. Harmikseni en päässyt ensimmäiselle lähijaksolle mukaan, vaan lähdin opinnoissa liikkeelle korvaavien tehtävien myötä.
Pikkuhiljaa pääsin sisälle kurssien aikatauluun ja sisältöön. Tulin tutuksi Moodle-oppimisalustan (nykyisin Learn) kanssa. Seuraavalla lähiopetusjaksolla olin mukana paikan päällä, ja sähköpostin kautta tutuksi tulleet opiskelijatoverit saivat kasvot ja äänen.
Lähiopetuspäivien merkitys oman opiskelumotivaation ylläpitäjänä on ollut suuri
Lähiopetuspäivien merkitys oman opiskelumotivaation ylläpitäjänä on ollut suuri ja oman ryhmän tuki opintojen etenemiseen on merkittävä. Opettajien kannustava asenne ja lämmin vuorovaikutus on myös tukenut ryhmän toimintaa ja edistänyt opiskelutavoitteiden saavuttamista.
Keväällä 2020 COVID-19-koronaviruksen myötä lähiopinnot jouduttiin vaihtamaan etäyhteyksiin ja opiskeluun tuli uusia haasteita. Omat digitaitoni juotuivat venymään ja kasvamaan, kun seminaarityöt oli tuotava videoyhteyksien kautta ryhmälle arvioitavaksi ja yhteisen keskustelun kohteeksi.
Unettomia öitä ja jännitystä oli havaittavissa ennen palautettavien tehtävien deadlineja, ja perheenjäsenet saivat tästä hermoilusta osansa. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja sain varmuutta omiin digitaitoihini sekä rohkeutta heittäytyä digimaailmaan ja kokeilemaan uusia ohjelma.
Läsnä etänä
Kirjoitan tätä joulukuussa 2020. Enää ei puhuta digiloikasta, sillä etätyö ja etäopiskelu ovat tämän päivän normaaleja. Videopuhelut ja -kokoukset ovat arkipäivää, ja moni opiskelija suorittaa opintoja etänä. Perinteiset vuorovaikutustilanteet ovat muuttuneet sähköisten yhteyksien myötä, ja yhteydet opettajiin ja muihin opiskelijoihin ovat auttamattomasti vähentyneet.
Etätyöstä julkaistu kirja Läsnä etänä (Haapakoski ym. 2020) sopii mielestäni hyvin tähän etäopiskeluaiheeseen. Kirja antaa vinkkejä etätyöhön ja listaa käytännön asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomioita.
Ensimmäisenä kehotetaan opettelemaan etätyöalustojen käyttöä. Listauksessa kiinnitetään huomioita myös fyysiseen työympäristöön, eli ohjeena on pyrkiä luomaan itselle työpiste, jossa voi työskennellä ergonomisessa työasennossa ja hyvässä valaistuksessa. Työn tauotus on tärkeää. Kehotus ”nouse ylös, kävele, hyppele, tanssi ja heiluta käsiä” ohjaa liikkumaan itselle mieluisalla tavalla.
Etätyössä on hyvä olla rutiinit…
Etätyössä on hyvä olla rutiinit työpäivän aloittamiseen ja lopettamiseen, jolloin vapaa-aika ja työskentelyyn käytetty aika erottuvat toisistaan. Kirjassa annetaan ohjeita yhteyksien pitoon: ole aloitteellinen, kysele ja vastaa sekä ehdota yhteistä virtuaalipalaveria. Loppuun tärkeä huomio, joka pätee niin työ- kuin opiskelijamaailmaan; jokainen on vastuussa oman työyhteisönsä toimivuudesta ja ilmapiiristä. (Haapakoski ym. 2020, 172.)
Xamkilaisena olen ylpeä kouluni sopeutumisesta etäopiskeluvaiheeseen ja siitä, kuinka meidät opiskelijat on pidetty osana yhteisöä sähköisten viestimien avulla. Pidetään siis yhä lippua korkealla ja tavataan livenä, ruudulla.
Minna Nikula
Monialainen toimintakyvyn edistäminen (YAMK), Savonlinna
Lähde
Haapakoski, K., Niemelä, A. & Yrjölä, E. 2020. Läsnä etänä: Seitsemän oppituntia tulevaisuuden työelämästä. Helsinki: Alma Talent.