Insinööri (AMK) -opiskelija Jussi Viitanen
Aika kuluu nopeasti, kun on 2500 kilometriä matkaa kodin, perheen ja ystävien luokse. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tuntuu, että myös ajatukset alkavat olla Auf Deutsch. Kyseistä kieltä en ollut yhtään opiskellut ennen aikaani täällä, mutta nyt kun sitä jokapäiväisessä elämässä pääsee käyttämään, on oppimiskäyrä ollut jyrkkä. Välillä kuitenkin tuntuu kuin mieleen olisi tarttunut myös vähän Espanjaa. Tämä ehkä johtuu paljolti eteläamerikkalais-espanjalaisesta kaveriporukastani, joiden kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kuin saksaa äidinkielenään puhuvien kanssa.
Totisesti ollaan jo lähempänä tämän vaihtojaksoni loppupäätä kuin sen alkua. Tämän myös huomaa omassa asennoitumisessa täällä elämistä kohtaan. Tavalliseen elämiseen liittyvät välttämättömät asiat, jotka aluksi tuntuivat ylipääsemättömän vaikeille suorittaa ilman kielitaitoa, ovat nyt jo muuttuneet normaaleiksi päivän askareiksi. En kuitenkaan sano, ettei välillä kaupan kassalla tai kahvilan jonossa saisi outoja katseita, kun sanavarasto ehtyy ja alkaa hätääntynyt ympärilleen pälyily ja englanniksi solkkaaminen. Toisaalta välillä kuluu päiviä aivan kuin kukaan ei enää huomaisi, että tämä kaveri ei muuten ole täältä.
Reisen part deux
Tämän mittaisella vaihdolla on omat etunsa, sillä se mahdollistaa myös tuttujen kasvojen näkemisen kaukana kotoa. Minulle tämä toteutui kun Karlsruhessa vieraanani kävivät siskoni, äitini ja tätini sekä hieman myöhemmin tyttöystäväni. Matkailukaupunkina Karlsruhe ei sinänsä ole kovinkaan houkutteleva, mutta jo minun rajallisella paikallistuntemuksellani päästiin vierailemaan kuuluisassa Baden Badenin kylpyläkaupungissa. Itse kaupunki on lähinnä kylä, mutta siellä on kylpylähoitoja otettu jo antiikin roomalaisten aikaan. Tätä en yhtään ihmettele sillä miljöö ja kylpylät itsessään ovat varsin vaikuttavia ja lisäetua tuo maaperän geologinen aktiivisuus eli Suomeksi kuumat lähteet ja niiden mineraalipitoinen vesi. Paikka on enimmäkseen rikkaiden Venäläisturistien ja paikallisväestön suosiossa, mutta kyllä muitakin turisteja oli nähtävissä. Harmittavinta ehkä kuitenkin oli hintataso, joka varsinkin ravintolaruoassa oli noin 3-6 € Karls-ruhea kalliimpi. Tästäkin huolimatta kaikkien kylpyläelämyksiä kaipaavien kannattaa käydä itse kokeilemassa.
Tyttöystäväni Susannan kanssa kävimme opiskelijabudjetilla Pariisin matkalla. Lähdimme suoralla bussiyhteydellä Karlsruhesta tiistaiaamuyöllä kymmenen yli yksi ja saavuimme Pariisiin kaiken ruuhkassa vartomisen jälkeen noin puoli kymmeneltä aamulla. Kahdeksan tuntia bussissa ja rapiat päälle.
En ole koskaan pitänyt Pariisia kovin houkuttelevana matkailukohteena, etenkään viimeaikojen levottomuuksien takia. Voin jälkikäteen kuitenkin sanoa, että ymmärrän miksi Pariisi on yksi maailman suosituimmista turistikohteista. Vaikka Eiffelin torniin jäi kiipeämättä ja Moulin Rouge näkemättä, saan kuitenkin kertoa käyneeni Notre Damen ovilla, kävelleeni Eiffel-tornin alla, juoneeni aamukahvia tyttöystävni kanssa avenue des Champs Élyseesillä ja kiertäneeni Louvressa kahtena päivänä, koska yksi ei vain riittänyt kaiken näkemiseen. Erityisen miellyttäväksi Pariisin teki joukkoliikenne, etenkin metro, joka oli edullinen, nopea ja helposti ymmärrettävä.
Pariisi on kuitenkin suuri kaupunki, joten hotellien hintataso oli sen mukainen. Päädyimme yöpymään molemmat yömme huoneistohotellissa, joka ei ollut edullisin vaihtoehto, mutta väsyttävän yli kahdeksan tunnin bussimatkan jälkeen ei olisikaan huvittanut nukkua missään kaikkein rähjäisimmässä mörskässä. Huoneistohotelli oli kuitenkin pienoinen pettymys. Olimme tehneet varauksen etukäteen, mutta viimehetkellä meille ilmoitettiin, ettei varaamamme huoneisto ole käytettävissä vaan meidät siirrettäisiin ”vastaavaan” huoneistoon. Tämä vastaava huoneisto oli kuitenkin kunnoltaan kovin vaatimaton ja sijainti oli enemmän syrjässä kuin varaamamme olisi ollut. Onneksi kuitenkin saimme huoneen, eikä pienten vastoinkäymisten voi antaa matkaa pilata.
Vaikka nautinkin ajastani kaupungissa, on muistettava, että kaikkien niiden kauheuksien jälkee,n joita Pariisissa on tapahtunut, mieli ymmärtää, kun kaduilla näkyy sotilaita partioimassa. Kauppojen oville on asetettu vartijat jotka tarkastavat kaikkien sisääntulijoiden laukut metallin paljastimien kanssa sekä metroissa kaikuivat kuulutukset, joiden mukaan kaikki unohdetut tai hylätyt laukut hävitetään. Lopputunnelma Pariisin ilmapiiristä oli kuitenkin melko levollinen tai sitten suurkaupungin hälinä ja alkavat jalkapallon EM-kisat ovat jo vieneet pahat muistot mukanaan.
Paluu Karlsruheen tapahtui myös suoralla bussiyhteydellä Pariisista. Bussi lähti kohti vaihtokotiani puoli kymmenen aikaan illalla ja olimme noin viideltä Karlsruhessa. Taas melkein kahdeksan tuntia bussissa. Silti bussilippujen hinnalla olisi saanut vain yhden menolipun Karlsruhesta Pariisiin, joten kahdeksan tuntia bussissa on lopulta ilovirsi.
Mann muss lernen
Matkustaminen vaihdon aikana ei ole rajoittunut pelkkään vapaa-ajan reissaamiseen. Teimme nimittäin Geothermal heat and power production -kurssin kanssa ekskursion läheiseen Insheimin maalämpövoimalaitokseen. Sen omistaa Pfalzwerke, paikallinen energiayhtiö.
Voimalaitos tuottaa sähköä verkkoon pumppaamalla 160°C vettä 3,6 kilometrin syvyydestä maan pinnalle lämmönvaihtimeen, jossa lämpöenergia siirtyy väliaineeseen, joka höyrystyy ja pyörittää turbiinia, jonka sähköteho on 4,8 MW tuottaen 33.000 kWh energiaa 8000 käyttötunnilla vuodessa. Lisäksi Insheimissä on mahdollisuus tuottaa kaukolämpöä 600-800 kotitaloudelle, mutta vaadittavia järjestelmiä ei ole vielä rakennettu. Insheimissä, joka on noin puolen tunnin matkan päässä Karlsruhesta, maalämmöllä sähkön tuottamisen tekee helpommaksi erityiset geologiset olot. Paikka nimittäin sijaitsee Reinin siirroksessa, geologisessa muodostelmassa, jossa maankuoren vajoaminen ja halkeilu lisää vulkaanista aktiivisuutta. Tästä syystä esimerkiksi Baden Badenissa on kuumia lähteitä.
Insheimin energian tuotanto perustuu kahteen maaperän halkeamia kohti porattuun reikään, jotka maanpinnalla ovat vain muutaman metrin päässä toisistaan, mutta niiden päät miltei neljän kilometrin syvyydessä ovat noin kilometrin toisistaan erossa. Halkeamissa virtaa kuumaa vettä, joka sitten käytetään maanpinnalla ja palautetaan viilenneenä takaisin. Prosessi, jossa viilennyt vesi lämpenee uudelleen maan sisällä, kestää vuoden.
Koko operaatiota pyörittää laitoksen ”sydän.” Pumppu, jonka sähkömoottori on maanpinnalla, mutta todellinen työ tapahtuu 700 m maan alla. Kyseessä ei ole mikään pieni laite, sillä pumpun pienin tuotto on 30 l/s, tämän vuoksi voimalaitoksella on allas tilanteita varten, joissa laitteistoa joudutaan pysäyttämään. Virtausta ei voi käynnistää täydellä teholla heti, sillä se voisi aiheuttaa maanjäristyksiä paineen kohotessa liian nopeasti. Kun pumppu käynnistetään, aloitetaan paluuvirtauksen rajoittaminen ja ylimääräinen vesi pumpataan altaaseen.
Kuuma vesi luovuttaa lämpönsä putkilämmönsiirtimessä, jonka putket ovat tavallista terästä. Väliaineen ja turbiinin välissä on vielä pisaraerotin. Pisaraerottimessa varmistetaan, ettei turbiinille haitallisia pisaroita ole sen siipiä pyörittävän kaasun seassa.
Vaikka tuotettu energia on näennäisesti ilmaista ja sitä on tarjolla vuoden ympäri säästä huolimatta, ovat saksalaiset jakautuneita maalämpövoimalaitosten suhteen. Suurimpana syynä on jo aiemmin mainitut maanjäristykset. Vaikka eivät ne suuria olekaan, on mahdollisuus, että rakennuksille aiheutuu vahinkoa. Tämän vuoksi Insheimissäkin on mahdollista käydä tarkistamassa Pfalzwerken nettisivulla, onko alueella ollut järistyksiä ja ovatko ne johtuneet luonnollisista syistä vai onko kenties maalämpövoimalaitoksella jotain syytä asiaan.
Tässä päällimmäisiä asioita menneen kuukauden ajalta. Seuraavana tiedossa on kurssien lopun läheneminen ja tulevat tentit sekä sen jälkeen nauttiminen Etelä-Saksan kesästä ilman opiskeluvelvoitteita.
Bis Später!