Häitä ja sairaanhoitoa

Kuudes viikko Triphuvan yliopistollisessa opetussairaalassa, Kathmandussa, Nepalissa. Sisätautien syventävä harjoittelu menossa ja hyvin olen viihtynyt. Kolme ensimmäistä viikkoa olin siis psykiatrisella. Nyt sisätautien osalta ensimmäisen viikon olin neurologian osastolla, toisen nephrologian ja hemodialyysiosastolla ja tämä viikko on menossa gastrologian osastolla. Vastaanotto osastoilla on ollut ystävällistä ja osin myös uteliasta. Osastoille meno on ollut helppoa samoin kuin siirtyminen uudelle osastolle, tosin aina hieman haikein mielin. Myös nepalilaiseen aksenttiin olen pikkuhiljaa tottunut, mutta nepalin kieleen valitettavasti en.

Osastoilla työskennellään monessa tasossa. On osastonhoitaja, vastaava sairaanhoitaja, sairaanhoitajia, hoitajia sekä laitoshoitajia. Lisäksi osastolla on paljon opintojaan suorittavia sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Työpäivät ovat kahdeksan tuntisia, paitsi yövuoro 12 tuntia. Työviikot ovat kuusipäiväisiä. Lisäksi erona on meidän näkökulmasta pitkä, noin 1,5 – 2 tunnin tauko.

Liekö kulttuurista johtuvaa, mutta täällä ei ole ollut havaittavissa minkäänlaista pahoinvointia työyhteisön keskuudessa. Kaikki työskentelevät sulassa sovussa, enkä ole saanut osakseni minkäänlaista purnaamista asioista. Kun asiasta juttelin hoitajien kanssa, heistä oli yllättävää, että sellaista kuin negatiivisuus tai jopa työpaikkakiusaaminen on olemassa, kun näihin asioihin voi heidän mielestään vaikuttaa ihan itse.

 

Pienissä häissä

Hyvää työyhteisöllisyyttä voisi kuvata myös tapahtuma, jossa erään sairaanhoitajan häiden ajankohta sattui ollessani neurologian osastolla.  Osastolta oli väkeä kutsuttu hääjuhlaan ja osastonhoitaja ilmoitti, että kutsu koskee myös minua ja matkaan lähdemme huomenna klo 12 osastolta. Hääseremoniaan emme ennättäneet, mutta tapahtuma oli perinteinen nepalilainen hääjuhla ja hääpari oli kaunis. Tunsin olevani etuoikeutettu. Häät olivat tosiaan keskiviikkona ja kun asiaa ihmettelin, minulle kerrottiin, että hindulaisuudessa useat eri asiat määrittelevät sopivan ajankohdan mennä naimisiin.

Naimisiin meno on eräänkin hoitajan mielestä hyvin monimutkaista. Kun Suomessa vaihdetaan sormuksia, heillä on monenlaisia toimenpiteitä, joita tulee suorittaa. Toisaalta Nepalissa ei myöskään avioerot ole kovin yleisiä. Täällä myös uskotaan, jos ns. horoskooppimerkki ei ole suotuisa omaan merkkiin, ei naimisiin kannata mennä, vaikka kyseessä olisi rakkausliitto.

 

viikon ainoa vapaapäivä

Kathmandun lähellä on Shivapurin kansallipuisto, ja niinpä viikon ainoana vapaapäivänä lähdin kahden ruotsalaisen sairaanhoitajaopiskelija kollegani kanssa tutustumaan kyseiseen paikkaan. Matkan kohteeseen taitoimme taksilla varttitunnissa, mutta itse vaellus kansallispuistossa ja määränpää Shivapurin huipulle (2732 m) ei ollutkaan niin helppoa kuin olimme ajatelleet. Nousu oli jyrkkää ja matkalla paljon portaikkoa, joten piti olla tarkkana. Myös oppaamme piti huolen, ettei hengitys päässyt liikaa tasaantumaan.

Ylös päästyämme maisemat jäivät vähäisiksi paikalla olleen sumun tai pilviverhon vuoksi. Mutta ainakin saimme kunnon treenin ja muutaman tunnin hengittää puhdasta ilmaa ja ennen kaikkea ilman suojamaskia.

 

Terveisin Anna-Mari Mäkinen, sairaanhoitajaopiskelija, Xamk, Savonlinnan kampus