Peruskoulu ohi, enkä tiennyt mitä tehdä. Päädyin lukioon neljäksi vuodeksi, kunnes keskeytin. Siitä sitten työharjoitteluun, päiväkotiin tutustumaan vuodeksi ja tajusin, että minustahan tulisi aika hyvä hoitaja. Lähihoitajakoulun pääsykokeista parhaat mahdolliset tulokset ja koulusta kahden ja puolen vuoden jälkeen ulos ja työelämään kiitettävin arvosanoin.
Työskentelin lähihoitajana hyvin monella eri toimialalla kaksikymmentä vuotta. Hoitajan ammatti on maailman paras ammatti. Se ottaa paljon, mutta antaa paljon enemmän. Kyllästyin ja turhauduin ajan saatossa kuitenkin hoitoalan varjopuoliin. Yritin sinnikkäästi puuttua alan epäkohtiin saamatta sen kummempia muutoksia aikaan. Ala alkoi käydä psyykkisesti raskaaksi, enkä enää itsestä riippumattomista syistä voinut hoitaa potilaitani niin hyvin kuin olisin halunnut hoitaa. Äänestin jaloillani ja pääsin asiantuntijatöihin, jossa voin vaikuttaa alan epäkohtiin aivan eri mittatasolla kuin aiemmin.
Lukion käynyt lähihoitaja. Voisinko olla ammatillisesti vielä jotain muutakin?
Olen Anne Kanta-Hämeestä ja työskentelen asiantuntijana ammattiliitossa. Noin vuosi sitten aloin pohtimaan, mikä minusta tulee isona. Lukion käynyt lähihoitaja. Voisinko olla ammatillisesti vielä jotain muutakin? Kaikkien näiden työvuosien jälkeen tuli kova halu aikuisiällä oppia vielä jotain ihan uutta ja erityisesti saada amk-tutkinto. Tutkinto, josta on paljon hyötyä työmarkkinoilla ja työelämässä muutenkin.
Lähdin selailemaan erilaisia vaihtoehtoja tietämättä, mikä minua oikeastaan edes kiinnostaisi. Kun muotoilijan tutkinto ja Xamkin monimuoto-opetus ilmestyi tietokoneen ruudulle, tiesin, että muutaman vuoden päästä minulla olisi muotoilijan paperit kädessä. Kouvolan kampus, parin tunnin junamatkan päässä omasta kotikaupungistani tuntui ihan parhaalta vaihtoehdolta.
Pääsykokeiden jälkeen olin aivan varma, että siinä meni minun haaveeni. Pääsykokeet olivat kaksivaiheiset. Ensimmäinen osa tehtiin kotona etänä ja toinen vaihe kampuksella Kouvolassa. Live-pääsykoneet tuntuivat todella haastavilta ja kun katselin ympärilleni ja muiden hakijoiden upeita luomuksia, olin varma, että minun unelmapolkuni päättyi tähän.
Ei päättynyt. En voinut uskoa silmiäni, kun sain kirjeen, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan. Koulu alkoi tammikuussa 2023. Opiskelu koostuu parin viikon välein järjestettävistä lähipäivistä ja loput opiskelut suoritetaan omatoimisesti ja etäluentoina.
Aika monta ”ärräpäätä” on tullut jo vuoden varrella sanottua. Työn, vapaa-ajan, opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ollut haastavaa. En ole vielä päässyt tietynlaiseen rutiininomaiseen tehtävienteko-moodiin ja usein tuntuu, että olen täysin hukassa. Hetkittäin tuntuu, että opiskelu onkin aika kivaa ja sitten tuleekin jo paluu todellisuuteen ja joku isotöinen tehtävä määräpäivineen. Silloin tulee pohdittua, ”onko tässä mitään järkeä?”
Vaikka opiskelu työn ohella on rankkaa, se antaa kuitenkin omaan työhöni paljon uusia näkökulmia.
Vaikka opiskelu työn ohella on rankkaa, se antaa kuitenkin omaan työhöni paljon uusia näkökulmia. Pääsen hyödyntämään arjessani palvelumuotoilun työkaluja, mikä tietysti virkistää ja motivoi minua työssäni ihan uudella tavalla.
Opetussuunnitelmassa on paljon kiinnostavia opintoja. Osan niistä olen jo suorittanut ja monta mielenkiintoista kurssia on vielä edessä. Eniten odotan opintoihini kuuluvaa työharjoittelua, jonka olen päättänyt suorittaa jonkinlaisen hankkeen merkeissä.
Minä, joka olen aina sanonut, että en ryhdy yrittäjäksi, olen jo pohtinut, voisiko minulla aiemman työkokemuksen perusteella ja tulevien opintojen jälkeen olla mahdollisuus harjoittaa ainakin osittaista yrittäjyyttä palvelumuotoilun saralla. Tätä aion lähteä selvittelemään jatkossa lisää.
Eletty elämä, kokemukset ja työura tekevät opiskelusta aikuisena rikasta ja värikästä. Ihanaa, kamalaa aikuisopiskelua siis, jota voin lämpimästi suositella kaikille.