Olen 40-vuotias, kahden aktiivisesti ampumahiihtoa harrastavan varhaisteinin äiti ja kolmivuorotyötä tekevän miehen vaimo. Unohtamatta tietenkään työtäni esimiesasemassa keskussairaalassa.
Olen aina halunnut kehittää itseäni ja oppia uutta. Käytän mielelläni itsestäni termiä ”ikuinen opiskelija”. Muutama vuosi meni, etten opiskellut virallisti mitään, koska mielestäni oli menossa ns. ruuhkavuodet pienten lasten kanssa. Pikkuhiljaa kuitenkin iski kaipaus, josko nyt olisi äidin vuoro ottaa omaa aikaa ja alkaa kehittää itseään jälleen.
Opiskelupaikkakunnalla ei ollut tässä vaiheessa väliä – parempi vaan mitä kauempana tutuista ympyröistä.
Ruuhkavuodet olivat siis takanapäin… Halusin päästä opiskelemaan sosiaali- ja terveysalan kehittämistä ja johtamista, joka oli minun mielestäni luonnollinen jatkumo sairaanhoitajaopinnoilleni. Opiskelupaikkakunnalla ei ollut tässä vaiheessa väliä – parempi vaan mitä kauempana tutuista ympyröistä. Uudella paikkakunnalla olisi ehkä jopa paremmat mahdollisuudet verkostoitua ja tutustua uusiin ihmisiin.
Keväällä 2015 hain opiskelijaksi yhteishaussa ja loppukesästä odotin jännittyneenä tietoa, kuinka minun käy. Tuomion päivä tuli ja kuinka ollakaan, ”hyväksytty opiskelijaksi” -teksti loisti tietokoneen ruudulla. Olin sanoinkuvaamattoman ylpeä itsestäni. Tästä alkoi tämän perheen äidin itsensä kehittäminen ja kirsikkana kakun päällä oli, että opiskelupaikka oli toisella paikkakunnalla. Nyt verkostoidutaan ja opitaan uutta koko rahan edestä!
Lasten koulupäivien aikana tehtävät valmistuivat nopeaan tahtiin yksi toisensa jälkeen ja pysyin hyvin opintojen aikataulussa.
Syksystä 2015 alkoi minun opiskelijataipaleeni työn ja perheen ohella. Opintojen alkuvaiheessa tein kolmivuorotyötä, jolloin vapaapäiviä oli enemmän. Lasten koulupäivien aikana tehtävät valmistuivat nopeaan tahtiin yksi toisensa jälkeen ja pysyin hyvin opintojen aikataulussa. Illat ja viikonloput kuluivat lasten ampumahiihtotreenien ja kisojen parissa.
Vuoden opiskelun jälkeen työnkuvani töissä muuttui ja sain paikan esimiestehtävissä. Työaika muuttui samalla kolmivuorotyöstä päivätyöhän. Vähän ajan päästä huomasin, että työnkuvan muuttuessa katosi myös vapaa-aika. Minne katosi se kaikki aika, jolloin tein koulutehtäviä ja jolloin aikaa riitti myös lasten harrastuksiin ja muuhun perhe-elämään? Löysin itseni yhä useampana iltana ja viikonloppuna kaukoputken takaa ampumahiihtostadionilta. Koulutehtävät saivat odottaa.
Tammikuun lopussa 2018 jäin kahdeksi kuukaudeksi opintovapaalle. Olin löytänyt kadottamani ajan takaisin ja koulutehtävät valmistuivat taas hyvää vauhtia. Kaksi kuukautta on kuitenkin lyhyt aika, mutta tuo aika oli kuitenkin parasta, mitä minulle oli pitkään aikaan tapahtunut.
Vuoden yritin yhteensovittaa työtä, opiskelua ja perhe-elämää saamatta kuitenkaan opintoja suoritettua. Vuoden 2017 lopussa päätin, että nyt on pakko antaa itselleni aikaa. Tammikuun lopussa 2018 jäin kahdeksi kuukaudeksi opintovapaalle. Olin löytänyt kadottamani ajan takaisin ja koulutehtävät valmistuivat taas hyvää vauhtia. Kaksi kuukautta on kuitenkin lyhyt aika, mutta tuo aika oli kuitenkin parasta, mitä minulle oli pitkään aikaan tapahtunut. Vietin aikaa ystävien kanssa ja nautin kiireettömistä aamuista ja päivistä ja etenkin ajasta perheen kanssa. Samalla kertaa päätin, että jään opintovapaalle uudestaan, kun siihen on seuraavan kerran mahdollisuus.
Tämä uusi mahdollisuus koitti joulukuussa 2018, ja siitä alkoi toinen reilun kahden kuukauden osio opintovapaata. Toinen opintovapaapätkä oli täyttä työntekoa opinnäytetyön parissa aamusta iltaan. Oli ihanaa ja motivoivaa huomata, miten paljon voi saada aikaan lyhyessä ajassa, kun voi keskittyä yhteen asiaan… tai jopa kahteen.
Olin useamman kerran opintojen aikana heittämässä rukkaset tiskiin ja jättämässä opinnot siihen, mutta kannustavien opettajien ja työkavereiden ansiosta ollaan nyt siinä vaiheessa, että valmistuminen on mahdollista kevään 2019 aikana. Tunnelin päässä on siis valoa 😊
Olen aina pitänyt itseäni ikuisena opiskelijana, mutta tällä kertaa tämä käsite meinasi saada aivan uuden merkityksen: ikuinen opiskelija saamatta kuitenkaan mitään valmiiksi. Haluan kuitenkin kannustaa opiskelemaan kaikkia, jotka miettivät opiskelujen aloittamista. Itselle kannattaa antaa aikaa opintojen aikana ja suosittelen opintovapaalle jäämistä, jos se vain on mahdollista. Opintovapaasta ja aikuiskoulutusrahasta löytyy hyvin tietoa netistä https://www.tyollisyysrahasto.fi/
Sinäkin pystyt siihen, jos minäkin!
Miia Sorjonen, apulaisosastonhoitaja
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen, Mikkeli