Jenni Kolehmainen opiskelee Xamkissa graafista suunnittelua, mutta maalaamiseen hänella on suuri intohimo. Hän kuitenkin kokee, että graafinen suunnittelu ja sen maailma on yhtälailla kiinnostava. Jenni tituleeraa graafista suunnittelua luovaksi ongelmanratkaisuksi, ja juuri tämä kiteyttää sen syyn, miksi ala on kiintoisa ja miksi Jenni päätti lähteä opiskelujen pariin. Lue Jennin ajatuksia maalamisesta, graafisesta suunnittelusta ja inspiraatiosta.
Moi Jenni, mitä opiskelet Xamkissa?
Olen kolmannen vuoden graafisen muotoilun opiskelija.
Toteutat itseäsi monella tapaa! Maalaat ja teet graafista suunnittelua. Kerrotko hieman aiheistasi?
Graafinen suunnittelu ja kuvataide eroaa monin paikoin. Graafisessa suunnittelussa aiheet määrittelee melko pitkälti asiakas, jolla on jokin tarve. Ja tämä tarve graafisen suunnittelijan on täytettävä. Olen kuvaillut graafista muotoilua luovaksi ongelmanratkaisuksi. Maalaaminen on oikeastaan tällä hetkellä vastapainoakin tarkkuutta ja säntillisyyttä vaativalle graafiselle muotoilulle.
Maalauksissani toistuva aihe on ihminen. Miellyin aiheeseen ihmisen ja ihmisyyden kiehtovuuden vuoksi. Ihminen on moniulotteinen ja persoonallinen ja tätä olen mieltynyt tallentamaan omalla, jokseenkin rouhealla otteellani. Töissäni on usein ikään kuin liikkeestä vangittu still-kuva, johon olen jähmettänyt henkilön, aika on pysäytetty ja hahmo on vangittu staattiseksi keskelle vääristynyttä, abstraktia tilaa, joka saattaa muotoutua kahvilaksi tai jäädä vain laajoiksi väripinnoiksi.
Maalauksissani hahmo on lähes aina nainen, aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Syy tähän lienee se, että samaistun itse naisena naisiin. Jollakin metatasolla voidaan pitää aiheenani myös värejä, joista inspiroidun.
Kouvolan kaupungin katukuvassa näkyy maalauksiasi. Kerrotko näistä hieman lisää?
Aivan totta! Asemaa vastapäätä sijaitsevissa sähkökaapeissa on kolme teostani. Teokset eivät toki ole maalattu kaapin kylkeen, vaan ne on tulostettu tarroiksi.
Hieman tylsää ehkä, mutta näissä teoksissa aiheena on juuri yllä kertomani ihminen, täysin samalla ajatuksella, jota avaan yllä.
Avaan kuitenkin tarinaa näiden sähkökaappien takana. Ne ovat olleet jo tovin sellainen asia, mistä minun maalaukseni tunnetaan laajemmin ja saan jonkun verran kysymyksiä niistä.
Kesällä 2019 asuntomessujen aikoihin sain sähköpostia, jossa etsittiin halukkaita kaunistamaan Kouvolan sähkökaappeja. Minulle sähköposti tuli taholta, jonka tiloissa olin pitänyt näyttelyn.
Ajattelin lähettää näytteitä töistäni ja minut valittiin yhdeksi toteuttajaksi. Olin kuvitellut saavani yhden sähkökaapin toteutettavaksi. Pian minulle selvisi, että kyseessä onkin kolme kaappia.
Näissä sähkökaapeissa olevat teokset eivät ole siis tarkoitettu alunperin triptyykiksi. Ne ovat yksittäisiä teoksia, jotka sain valita tuotoksistani itse. Pidin näistä eniten. Töiden tulevan paikankin sain tietää vasta melko viime tipassa, enkä päässyt suunnittelemaan niitä ”tilaan”. Myönnän, että minulla kävi tuuri, sillä sähkökaapit ovat erittäin näkyvällä paikalla.
Myöhemmin alkuperäisteokset myytiin Taideruukilla, joten nekin koristavat jonkun seinää tänä päivänä.
Mistä saat ideasi maalauksiin, piirrustuksiin?
Ajattelin joskus, että taiteen pitäisi olla nokkelaa, ja että sen olisi otettava kantaa ympäröivän maailman ilmiöihin. Halusin kovasti, että minunkin taiteeni olisi syvällistä ja ajattelin, että taide ilman jotakin syvällistä näkökantaa jäisi jollain tavoin täysin merkityksettömäksi ”vaan-taiteeksi”. Yritin hakea inspiraatiota ja ideoita asioista, jotka minua suututtavat ja jotka ovat maailmassa mielestäni pielessä. Ymmärsin kuitenkin, ettei minun ideani maalaamiseen todellisuudessa kumpua siitä. Minun ideani nousevat siitä, mistä pidän ja hyvä niin. Lukumäärällisesti näiden asioiden määrä onkin paljon suurempi! Se on minulle luontevinta, kun taas ikävämpien asioiden tulkitsemisessa itselleni toimii sen sijaan kirjoittaminen.
Pääasiassa avainsanoja inspiraatiolleni voisivat olla esimerkiksi värit, asennot, kuosit sekä luonnolliset sekä rakennetut linjat.
Esimerkiksi teosten taustojen suurien väripintojen asetteluun löytyy vinkkejä ihan ympäröivästä maailmasta. Saatan löytää kiehtovan väriyhdistelmän tai asennon vaikkapa televisiosta, lehdistä, mainoksista, valokuvista, tai kaupungilla kulkiessa, oikeastaan mistä tahansa. Tällöin räpsäisen kohteesta kuvan ja tallennan sen säilöön myöhempää käyttöä varten. Inspiraationa vintagella on myös suuri osa. Teoksissani naisilla on usein yllään jotain ajatonta. Ammennan elämääni melko paljon menneestä maailmasta ja sen värikylläisyydestä.
Olen todennut ennenkin, että taide itsessään on taiteen itseisarvo. Minun taiteeni ei ole syvällistä, enkä suunnittele sitä liikaa. Annan pensselin kulkea ja haluan vai luoda jotakin omaa silmääni miellyttävää. On tietysti aivan upeaa, että teokset miellyttävät myös yleisöä ja ovat löytäneet paikkansa ihmisten kotoa.
Miksi halusit opiskella juuri graafista suunnittelua?
Vaikka minulla on maalaamiseen suuri intohimo, ei se ole pois muista mielenkiinnon kohteistani, joita on aivan valtava määrä! Graafinen suunnittelu ja sen maailma on yhtälailla kiinnostava. Tituleeraan graafista suunnittelua luovaksi ongelmanratkaisuksi, ja juuri tämä kiteyttää sen syyn, miksi ala on kiintoisa ja miksi lähdin opiskelujen pariin.
Koen olevani ikuinen opiskelija. Se tarkoittaa siis sitä, että haluan kaiken aikaa oppia jotain uutta.
Graafisen muotoilun kenttä kehittyy jatkuvasti, joten jollain tapaa se on yksistään ikuista oppimista. Ohjelmistot yksin ovat hyvin kattavia ja niistä löytyy uusia juttuja jatkuvasti.
Kiitos haastattelusta!
Yläkuva:
Lehtikurssin tuotos syksyltä 2019 .
Jenni Kolehmainen haastatteli Erik Bruunia Suomenlinnassa. Kuva on ensimmäinen aukeama Jennin toimittamasta jutusta.