Aloitin viime syksynä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnot. Hakiessani opintoihin jouduin punnitsemaan, onko järkeä enää tämän ikäisenä (täytän 60) hakea enää mihinkään tutkintoon johtavaan koulutukseen.

On kiva kuulua taas johonkin ryhmään ja jakaa muiden opiskelijoiden kanssa tietoa, taitoa ja ajatuksia – ns. verkostoitua.

 

Opiskelu on kuulut elämääni lähes koko aikuisikäni. Haluni kehittää itseäni ja pitää yllä hankkimaani ammattitaitoa on ollut minulle tärkeää. Työnantajani on ollut hyvin myötämielinen ja kannustava opiskelua kohtaan, joka on osaltaan mahdollistanut opiskeluni. Nyt olen siis taas tällä oppimisen tiellä ja hyvältä on tuntunut. On kiva kuulua taas johonkin ryhmään ja jakaa muiden opiskelijoiden kanssa tietoa, taitoa ja ajatuksia – ns. verkostoitua. Palaan nyt vanhaan kirjoitelmaan jossa on ajatuksia asiantuntijuuteen kasvamisesta ja siinä toimimisesta. Allekirjoitan edelleen nämä ajatukset ja haluan jakaa ne uudelleen.

Ulpukka Isopahkala-Bouretin (2008) artikkeli alkaa tekstillä, johon on koottu asiantuntijuuteen ilmiönä kuuluvia asioita, kuten asiaankuuluva tietämys, tilannesidonnainen kyky toimia sekä luottamuksen ja varmuuden tunne. Olen kokenut näitä asioita oman pitkän sairaanhoitajan urani aikana.

Patricia Bennerin (1989) mukaan hoitotyön asiantuntijuus voidaan nähdä ammatillisen kehittymisen ylimpänä asteena. Asiantuntijaksi kasvetaan itsensä kehittämisen kautta, mutta tämä ei tapahdu hetkessä, eikä mikään koulutus tuota valmiita asiantuntijoita.

Nykyään käytetään kuitenkin joissakin työtehtävissä asiantuntijanimikettä silloin, kun ihminen on valmistunut joko tiedekorkeakoulusta, tai on suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Tässä asiassa on kaksi puolta, eli voit toimia asiantuntija roolissa sillä nimikkeellä, tai voit tuntea itsesi asiantuntijaksi jollakin alalla pitkän kokemuksesi myötä.

Isopahkala-Bouretin artikkelissa käsitellään kokemuksellista näkökulmaa asiantuntijuuteen. Kokemus asiantuntijuudesta rakentuu vuorovaikutteisesti, yhteisöllisten suhteiden kautta. Asiantuntijuuden kokemus edellyttää jonkin tiedollisen ja taidollisen kokonaisuuden hallintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saat yhteisössäsi sosiaalista tunnustusta, kun kollegat tulevat pyytämään neuvoasi ja selvittämään jotain asiaa, joka on sinulle jo entuudestaan tuttua.

Käytännön kokemukseni kautta saatu varmuus ja tietämys auttavat minua siihen, että voin jakaa tietoani muille.

 

Näen nyt tämän työssäni hyvinkin selkeästi. Toimin asiantuntija-apuna kollegoille hyvinkin monessa tilanteessa. Käytännön kokemukseni kautta saatu varmuus ja tietämys auttavat minua siihen, että voin jakaa tietoani muille. Nämä tilanteet liittyvät potilaan hoidossa tapahtuviin ongelmiin, toimenpiteisiin ja laitteiden käytön opastamiseen. Olen myös Isopahkalan kanssa samaa mieltä, että kokemusta asiantuntijuudestani vahvistaa yhteisölliset mukaan ottamisen käytännöt, kuten päätöksentekoon osallistuminen ja vastuullisten tehtävien saaminen. Olen saanut ja saan osallistua työssäni päätöksen tekoon ja koen saaneeni myös vastuullisia työtehtäviä.

Se, mitä olen oppinut kaksikymmentä vuotta sitten, ei olekaan enää tätä päivää, vaan tietoja ja taitoja on päivitettävä ajan tasalla pysyäkseen.

 

Asiantuntijuuden kontekstisidonnaisuus näkyy työssäni. Asiantuntijuuden kokeminen riippuu myös tilanteesta. Voin tuntea olevani asiantuntija tietyillä osa-alueilla työssäni, mutta on myös paljon asioita, joihin kokemukseni ei riitä. Nykyään hoitotyössä niin toimintatavat kuin hoitovälineistö kehittyvät vauhdilla. Se, mitä olen oppinut kaksikymmentä vuotta sitten, ei olekaan enää tätä päivää, vaan tietoja ja taitoja on päivitettävä ajan tasalla pysyäkseen.

Isopahkala-Bouretin artikkelissa on myös todettu, että asiantuntijuus ei ole henkilökohtainen ominaisuus. Monilla asiantuntijatehtävissä toimineilla on kokemuksia sekä asiantuntijuudesta että sen puutteesta. Sinun ei tarvitse olla kaikkitietävä, vaikka toimit asiantuntija tehtävissä. Aina voi kysyä neuvoa kollegalta, etsiä tietoa kirjallisuudesta, internetistä tai hakeutua koulutukseen saadakseen tarvitsemansa tiedon.

Tietämyksen ja kyvyn toimia lisäksi asiantuntijuuteen kuuluu se, että tuntee olonsa varmaksi eri tilanteissa. Hyvä itsetunto on tärkeä ominaisuus, ja mielestäni tämä on myös sitä iän ja kokemuksen mukanaan tuomaa kasvua. Kasvaminen sairaanhoitajan rooliin vei oman aikansa.

Asiantuntijalta edellytetään myös myönteistä asennetta oppimiseen, sopeutumiskykyä muuttuviin olosuhteisiin ja halua tarttua uusiin haasteisiin. Uuden tiedon ja uusien kokemusten halu on vienyt työelämääni eteenpäin koko ajan. Olen terveydenhuoltoalalla työskennellessäni opiskellut lähes kokoajan työni ohessa. Neljäs tutkinto on nyt tulossa, kaksi erikoistumisopintojaksoa takana, ja lukuisia muita koulutuksia tehtynä. Tämä asia liittyy myönteisenä oppimiseen ja opiskeluun ja samalla asiantuntijuuden pohjan luomiseen.

Asiantuntijuuteen kasvaminen on hyvin laaja-alaista tietojen, taitojen ja voimavarojen hankkimista, joka voi kestää koko elämän ajan.

 

Työhöni on liittynyt runsaasti muuttuvia olosuhteita ja samalla olen joutunut tarttumaan uusiin haasteisiin näiden muutosten myötä. Tämän koin vastavalmistuneena hygieniahoitajana toimiessani kun jouduin ottamaan vastuulleni kaksi sairaalaa ja jakamaan työpanokseni näiden kesken. Siinä työssä oli kantavanavoimana kollegiaalinen tuki muilta hygieniahoitajilta.

Nykyisessä työssäni perehdytyssairaanhoitajana ei pohjakoulutusvaatimuksia ole muita kuin sairaanhoitajan tutkinto, mutta sitäkin painavampana asiana työhön kuuluvan pitkän työkokemuksen mukanaan tuoma näkemys asioista. Ehkä voin nyt todeta, että olen kasvanut asiantuntijaksi monien työelämän kokemuksieni kautta. Asiantuntijuuteen kasvaminen on hyvin laaja-alaista tietojen, taitojen ja voimavarojen hankkimista, joka voi kestää koko elämän ajan.

 

Artikkelin pääkuva: Suursuon sairaala, Helsinki, jossa kirjoittaja työskentelee perehdytyssairaanhoitajana.

Lue lisää

  • Benner, P.1989. Aloittelijasta asiantuntijaksi. Porvoo: WSOY.
  • Isopahkala-Bouret, U. 2008. Asiantuntijuus kokemuksena. Aikuiskasvatus 28(2): 84–93.

 

Rauni Hellstedt, perehdytyssairaanhoitaja
Terveydenedistämisen YAMK, Xamk, Kotka

Kirjoita kommentti

*