”Kaveria ei jätetä.” Tämä sota-ajoilta peräisin oleva sanonta on erittäin käyttökelpoinen lausahdus opiskelijan elämässä.
Sodassa taistelijat auttoivat toisiaan kaikkein vaikeimmissakin tilanteissa, niin myös me opiskelijat autamme toisiamme.
Syksyllä 2018 aloitin Xamkissa sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen opiskelut. Halusin kehittää ammatillisesti itseäni ja saada työelämään uutta näkökulmaa. Edellisistä opiskeluistani on jo useita vuosia. Alkuun opiskelu tuntui hankalalta, sillä opiskelutaidot olivat hukassa. Minulla on aina ollut niin sanottu tyhjän paperin kammo. Tekstiä ei synny, vaikka kuinka tuijotan tyhjää tietokoneen ruutua. Tai jos saan jotain aikaiseksi, teksti ei miellytä minua.
Ahdistusta aiheuttaa myös ajan puute, aikataulutukseni on ollut pielessä. Työn, opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen vaatisi tiukkaa aikataulutusta, jotta kaikista selviytyisi. Välillä mielen valtaa tunne, ettei jaksaisi. Väsyttää ja ahdistaa.
Onneksi en ole ahdistukseni kanssa yksin. Oman opiskeluryhmän tuki on tärkeää. Lähipäivien tärkeä anti teoriaopintojen lisäksi on keskustelu toisten ryhmäläisten kanssa opiskelusta ja sen herättämistä tunteista. Samassa tilanteessa olevat opiskelijatoverit ymmärtävät paremmin kuin muut. Kenelläkään ei ole sen helpompaa kuin itselläni, kaikilla on samat tehtävät tehtävänä, ja myös muita ahdistaa, työt painavat ja aikataulut pettävät.
Opiskelutovereiden kanssa voi puhua ajatuksista, tunteista ja kokemuksista yleensäkin. Ahdistus lievittyy toisen kanssa puhuessa.
Olen onnekas, koska minulla on ystävä, jonka kanssa opiskelemme samassa opiskeluryhmässä. Vertaistuki löytyy läheltä. Meillä on samanlainen kokemus opiskelusta, mikä mahdollistaa toisen tunteen ymmärtämisen. Toisen tukeminen on vastavuoroista kokemuksen vaihtoa. Välillä opiskelu yhdessä on lauseiden pyörittelyä, toisen täydentämistä. Kun toisella usko alkaa horjua, toinen kannustaa ja valaa uskoa selviytymiseen. Ja mikä parasta, toinen pitää deadline-päivämäärät hallussa ja muistuttaa minua niistä.
Yhdessä opiskelu ei ole pelkkää opiskelua. Se on myös naurua vedet silmissä, hyvää ruokaa, paljon kahvia ja pitkiä liikuntatunteja. Kävelyretki luonnossa antaa yllättävän paljon energiaa opiskeluun. Toiselle puhuminen ja ahdistuksen läpikäyminen herättää toivoa opinnoista selviämiseen.
”Olemme samassa veneessä ja pidämme veneen pinnalla. Ohjaamme sen yhdessä määränpäähän. Tehtävä kerrallaan palautukseen ja tulta päin!”
Anne Reinikainen
Palveluohjaaja, sosionomi (AMK)
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Savonlinna