Toimin nuorisopalveluilla, pienessä kaupungissa, etsivänä nuorisotyöntekijänä. Yhteisöpedagogi (YAMK) -opintojeni aikana olen pohtinut paljon omia vahvuuksiani, kohtaamisia ja ohjaamisen tapaani.
Etsivässä nuorisotyössä kohtaan nuoria yleensä yksittäin. Käymme lenkillä, kahvilla, mietimme nuoren omia tavoitteita ja juttelemme monenlaisista asioista. Haluan järjestää nuorille myös erilaisia ryhmässä toimimisen mahdollisuuksia, koska nuori voi ryhmässä saada vertaistukea tai oppimisen kokemuksia tai itsetuntemusta peilatessaan omaa itseään muihin.
Innostuin pakohuonepeleistä viitisen vuotta sitten ja olen vuosien aikana saanut useamman mahdollisuuden pelata kaupallisia pakohuonepelejä. Mikä minua itseäni niissä eniten viehättää, on se jännityksen tunne, muista ajatuksista irtaantuminen ja omasta itsestä uuden oppiminen. Osan viehättävyydestä tekee myös ryhmä, jonka kanssa on pelaamassa, tällöin samasta pelistäkin tulisi erilainen toisen ryhmän kanssa. Pakohuonepeliin tullessaan pelaajat saavat tarinan ja sitä myöten tavoitteen.
Innostuksesta toteutukseen: jos kerran tykkään pelata itse, voisinko yrittää järjestää peliä toisille. Tällainen mahdollisuus tuli reilu kaksi vuotta sitten taiteiden yön tapahtumassa. Tällöin kyseessä oli pop up -peli, jonka valmistelimme yhdessä työparini kanssa.
Vuosi sitten nuortenpajalle etsittiin keskustasta uudet toimitilat, joissa huoneita on useita ja sijainti loistava. Sain luvan pitää yhtä huonetta pakohuonepelikäytössä, mikä on ollut aivan loistava tilaisuus. Kevään aikana pelattua peliä pakkasmarjan pelastus pystyi pelaamaan 2 – 4 henkilöä kerrallaan.
Pakopelit (englanniksi escape games) ovat fyysisiä tosielämän ryhmäpelejä, joissa joukko pelaajia ratkoo luovuutta vaativia ongelmanratkaisutehtäviä” (Koiranen 2019, 14). Tässä pelissä pako on symbolinen, koska huoneesta ei tarvitse oikeasti päästä pois, vaan tavoitteena on löytää salasana tietokoneeseen 60 minuutin aikana. Aikaraja asettaa peliryhmälle haasteen, joka monesti kilpailullisella elementillään luo hyvän motivaation tavoitteiden saavuttamiseksi (Koiranen 2019, 14 – 15).
Pelitilanteen tarkoituksena on tukea sosiaalista kasvua ja lisätä itsetuntemusta…
Miksi pakopeli sopisi nuorisotyöhön tai etsivään nuorisotyöhön? Pakopeli luo tilanteen, jossa saadaan aikaan ajattelua ja pohdintaa ongelman ratkaisemiseksi. Peli on vahvasti kokemuksellista oppimista ryhmässä. Tällainen oppimistilanne luo tunteita. Pelitilanteen tarkoituksena on tukea sosiaalista kasvua ja lisätä itsetuntemusta, jolloin ohjaajan rooli korostuu, jotta tilanne tukee edellä mainittuja tavoitteita. Ohjauksen lähtökohtana toimii positiivisen pedagogiikka. Pyritään ohjauksellisin keinoin lisäämään hyvää ja tuomaan jokaisesta yksilöstä esille hänen parhaita puoliaan. (Leskisenoja ym. 2019, 12.)
Taulukko 1. Luonteen vahvuudet
Parhaimmillaan peli antaa osallistujille myönteisen kokemuksen, onnistumisen kokemuksia ja omien vahvuuksien tunnistamista. Ihmisellä on monenlaisia vahvuuksia, pelissä peilaan vahvuuksien tunnistamista Christopher Petersonin ja Martin Seligmanin VIA-luonteenvahvuusluokittelun mukaan. Luokituksen mukaan on kuusi hyvettä, jotka sisältävät 24 eri vahvuutta (taulukko 1).
Parhaiten peleissä onnistuvat ne ryhmät, joissa vuorovaikutus on avointa ja toista kunnioittavaa, jokainen uskaltaa tuoda oman ajatuksensa esille ja ne kuullaan. Vaikka idea ei heti toimisikaan, voi joku toinen pelaajista kehittää ideaa eri suuntaan ja näin onnistutaan yhdessä. Pelitilanteessa näistä jokaista on tunnistettavissa, ja näiden avulla on helppo antaa ryhmälle positiivista, vahvistavaa palautetta. (Leskisenoja ym. 2019, 16 – 19.)
Aika vasta sain taas uudenlaisen mahdollisuuden järjestää pakopeliä. Yhtenäiskoulun moniammatillisesti järjestetyssä 9. lk -päivässä oli erilaisia toimintarasteja, ja näistä rakensin lukkoarvoituksen. Keskellä huonetta oli laatikko, joka oli monilla lukoilla kiinni. Ryhmän tehtävänä oli aukaista 20 minuutin aikana mahdollisimman monta lukkoa.
Nuorten positiivisten mielipiteiden ja uusien ideoiden innostamana on mahtavaa suunnata katseet tulevaan syksyyn ja uusiin seikkailuihin. Kunhan nyt lomaillaan ensin…
Piia Pääkkö
Etsivä nuorisotyö
Nuorisokasvatuksen johtaminen ja kehittäminen (YAMK)
Mikkeli
LÄHTEET
Koiranen, J. 2019. Pedagogiset pakopelit opas. Helsinki: Ääres eduEscape.
Pylkkä, O. s.a. Konstruktivismi ja oppiminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Avoin oppimateriaali. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://oppimateriaalit.jamk.fi/ [viitattu 10.4.2021].