Vaikka koin olleeni täysin kalkkiviivoilla verrattuna muihin ryhmäläisiini, joista yhdellä jos toisellakin oli jo työkokemusta tai edes jonkinlaista taustaa koodauksesta, pärjäsin, koska motivaationi oli kova ja halu oppia vielä kovempi. Matikkapääkin löytyi, kun tarpeeksi etsi.
Olen Sini Salminen, uunituore koodari. Olen lähtöisin Mikkelistä, mutta olen sittemmin jyväskyläläistynyt. Aloitin tietojenkäsittelyn monimuoto-opintoni Xamkissa syksyllä 2017 ja valmistuin joulukuussa 2020 tradenomiksi tietojenkäsittelyn koulutuksesta. Nyt on voittajafiilis!
Maisteritutkinnosta tradenomiopintoihin
Olen alkujani valmistunut filosofian maisteriksi taidehistoria pääaineenani, mutta usean vuoden pätkätöiden ja oman uran etsimisen jälkeen totesin, että on keksittävä jotakin muuta. Päätin vaihtaa alaa.
En ole koskaan ollut tekemisissä koodauksen kanssa, mutta jostakin nousi kiinnostus verkkosivuihin ja sovelluksiin. Hieman epäilytti. Voisiko minusta, taidealan kasvatista, olla koodariksi?
Silmiini osui Xamkin haku uudenlaiseen tietojenkäsittelyn monimuotokoulutukseen, jonka voisi suorittaa täysin etänä.
Koska lapseni oli vasta 1,5-vuotias, vaihtoehto tuntui houkuttelevalta. Monimuoto-opiskelun myötä lapsen ei tarvitsisi mennä täydeksi viikoksi hoitoon, kun opiskelun voisi ajoittaa perhe-elämän ja lapsenhoidon mukaan. Tarvittaessa voisi käydä töissäkin. Mahtava idea! Enää tarvitsi päästä kouluun sisään…
Ilman aiempaa taustaa, kovalla motivaatiolla ja halulla oppia pärjää!
Koska koodaaminen ja kaikki siihen liittyvä oli minulle täysin uutta ja ihmeellistä, pääsykokeisiin valmistautuminen oli varsinainen urakka. Työ kuitenkin tuotti tulosta ja pääsin kuin pääsinkin sisään! Ihmetyksen ja riemun taustalla oli kuitenkin pieni hirvitys siitä, pärjäisinkö. Enhän tiedä mitään IT-maailmasta eikä minulla ole edes matikkapäätä!
Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi. Vaikka koin olleeni täysin kalkkiviivoilla verrattuna muihin ryhmäläisiini, joista yhdellä jos toisellakin oli jo työkokemusta tai edes jonkinlaista taustaa koodauksesta, pärjäsin, koska motivaationi oli kova ja halu oppia vielä kovempi. Matikkapääkin löytyi, kun tarpeeksi etsi. Sitä paitsi kurssit olivat älyttömän mielenkiintoisia, varsinkin sovelluskehityksen osalta.
Tuntui ekaa kertaa ikinä, että nyt taisin ihan oikeasti löytää oman juttuni! Toki oli vaikeita hetkiä, jolloin tunsin laittaneeni itseni mahdottomaan paikkaan ja teki mieli jättää leikki kesken. Kun kaikki oli täysin uutta eikä itsekseen koneella opiskellessa ollut ketään, kenen kanssa pallotella ajatuksia vaikean paikan tullen, tuntui hankalalle. Onneksi meille muodostui tosi kiva opiskeluporukka Discordiin. Emme olisi tunteneet toisiamme kadulla kävellessä, mutta nimimerkkien takana oli mahtavia persoonia ja hyvä tsemppihenki. Tuntui, että oli tukea ja samassa veneessä olijoita, vaikka livenä ei tavattukaan.
Opin opettamaan myös itseäni
Onnekseni itsenäinen opiskelu oli minulle luontaista ja tuttua jo edellisestä koulutuksestani. Osasin opettaa itseäni ja tein kaikki tehtävät oikomatta mistään, jotta oppisin mahdollisimman paljon. Koin, että täysin noviisina alanvaihtajana minulla ei ollut varaa luistaa piiruakaan, jotta saisin kurottua kiinni välimatkaa muihin. Itsenäinen opiskelu vaatiikin kovaa motivaatiota ja itsekuria, että tehtävät tulevat hoidetuiksi ajallaan ja asiat oikeasti opittua. Toki myös sujuva googlettamisen taito on enemmän kuin tarpeen!
Työharjoittelun kautta töihin
Toisena vuonna hain harjoitteluun. Minulla oli selkeä tavoite: halusin sellaiseen paikkaan, jossa pääsee oikeasti tekemään töitä ja oppimaan, jossa voisi olla mahdollisuus työpaikkaan harjoittelun jälkeen ja jossa harjoittelusta maksetaan palkkaa. En olisi suostunut palkattomaan harjoitteluun, sillä koen epäoikeudenmukaiseksi tilanteen, jossa harjoittelijalla teetetään työtä ilmaiseksi.
Harjoittelu kuitenkin on, tai ainakin sen pitäisi olla, oikeasti työtä. Lisäksi minulla oli rahoitusta opinnoille vain kahdeksi vuodeksi, joten olin asettanut itselleni työllistymisen takarajaksi kaksi vuotta koulun aloituksesta. Kiirettä alkoi pitää. Löysin monien joukosta paikan, johon erityisesti halusin. Viilasin hakemuksen huippuunsa ja koetin onneani. Usean puhelinsoiton, sähköpostin, kahden haastattelun ja ennakkotehtävän jälkeen pääsin!
Olen enemmän kuin tyytyväinen, että uskalsin hypätä täysin uuteen ja hakea tähän koulutukseen!
Tuolla tiellä olen edelleen. Jäin harjoittelusta suoraan töihin verkkosivutiimiin front end -kehittäjäksi. Tein opinnäytetyön työpaikalleni tänä syksynä ja sain viimeisetkin opinnot suoritettua. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että uskalsin hypätä täysin uuteen ja hakea tähän koulutukseen! Ilman sitä ja erityisesti monimuoto-opintojen mahdollisuutta en olisi päässyt tähän missä nyt olen: unelmaduuniini. Ja tämä ei ole edes maksettu mainos! 😀