Olen opiskellut syksystä 2019 saakka kliinisen asiantuntijan (YAMK) -koulutuksessa Mikkelin kampuksella. Koronan vuoksi työtehtäväni siirtyy ensiapuun ja työaikani on nyt kolmivuorotyötä. Normaalisti työskentelen kouluterveydenhoitajana päivätyössä. Kaikki aika tuntuu menevän uuden työnkuvan omaksumiseen. Opinnäytetyön aloittaminen jää nyt myöhemmäksi, koska suunnitellut opintovapaat on hoitajilta peruttu.
Opinnäytetyömme aiheena on laadukas perehdyttäminen ja sen toteutuminen. Työmme sisältää kirjallisuuskatsauksen perehdyttämisestä tutkimusten valossa. Toinen osio sisältää Kymsoten käyttöönottaman sähköisen perehdyttämisalustan palautekyselyn purkamisen. Työnantaja saa opinnäytetyöstämme tietoa, miten sähköinen perehdyttämisalusta toimii työelämässä ja missä olisi vielä parannettavaa.
Kello näyttää viisi vaille seitsemän aamulla ja seison osaston kansliassa katsomassa, kun hoitajat keskenään keskustelevat ja naurahtelevat viikonlopun tapahtumista kotona. Yritän tavoittaa jonkun hoitajan katsetta saadakseni itseni esiteltyä, olenhan tänään vasta työssäni aloittanut. Kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota, ennen kuin tulee aika lähteä aamutöihin. Sitten Pirkoksi (nimi keksitty) itsensä esittelevä perushoitaja tarttuu minua nopeasti kädestä esittelyä varten. Kerron nimeni, mutta se taitaa mennä Pirkolta täysin ohi.
Seuraavana hetkenä on vuorossa pikainen osaston esittely: tuossa on huuhteluhuone, liinavaatevarasto, lääkehuone – ja kaikki näyttävät minusta samalta. Aamutyöt sujuvat Pirkon vanavedessä katsellen hänen toimintatapaansa työskennellä. Potilaille minut esitellään uutena hoitajana ja tietysti ilman nimeä, koska sitähän Pirkko ei muista. Puolen päivän aikaan päädymme osaston kahvihuoneeseen ja silloin Pirkko alkaa minusta kiinnostua. Kerrohan itsestäsi… Kerron, että olen uusi osaston sairaanhoitaja ja olen saanut vakituisen työn osastolta.
Miten sujui uuden työntekijän vastaanotto ja perehdyttäminen? Nykyään toivottavasti tarinan kaltaisia tilanteita ei kukaan joudu kohtaamaan. Laadukkaan ja riittävän pitkäkestoisen perehdyttämisen on tiedostettu olevan yksi tärkeimmistä asioista uuden työntekijän sitouttamisessa työpaikkaan.
Perehdyttämisessä on monta asiaa, joka voi onnistua tai mennä pieleen. Organisaatiotasolla asia pitää olla kirjattuna toimintamalleihin, ja lähiesimiesten tulee olla sitoutuneita sitä noudattamaan. Lakiin on myös kirjattu työntekijän oikeus perehdytykseen. Hyvä perehdytys vaikuttaa luonnollisesti potilasturvallisuuteenkin.
Myös työpaikan kulttuuri vaikuttaa siihen, kuinka vanhat työntekijät suhtautuvat perehdytykseen. Onko vallalla ajattelu, että ”työ tekijäänsä opettaa” ja ”meillä on aina näin tehty ja samoin jatketaan”? Vai onko uskallusta perustaa perehdytys uusimpaan tutkittuun tietoon ja ymmärrystä muuttaa huonoja ja kustannustehottomia toimintatapoja?
Kello on viisitoista vaille seitsemän ja seison uuden työpaikkani osaston kansliassa valmiina ensimmäiseen työpäivääni. Vieressä on minulle perehdyttämisvastuuseen nimetty sairaanhoitaja Maarit (nimi keksitty). Olen tavannut osastonhoitajan eilen ja hänen kanssaan on käyty yhdessä läpi, mitä minun tulee tehdä uutena työntekijänä ennen työhöntuloa. Osaston esittely on tehty edellisenä päivänä ja kaikki kriittisimmät asiat on käyty rauhassa läpi. Työkavereita on esitelty ja heille on kerrottu, kuka olen ja milloin aloitan.
Tiedän tässä vaiheessa paljon jo osastosta. Jännittää kyllä ensimmäinen työvuoro, mutta minulla ei ole vielä vastuuta, vaan saan rauhassa kulkea Maaritin mukana kolmen työvuoron ajan. Aamutoimissa minut esitellään osaston potilaille uutena sairaanhoitajana, ja heidän kanssaan minulla on aikaa keskustella ja tutustua omiin vastuupotilaisiini. Ensimmäinen vuoro sujuu rauhallisesti ja ruokatauolla on aikaa kysellä asioista, jotka mietityttävät. Hymyillen odotan jo seuraavia työvuorojani.
Kumman tarinan sinä haluat itsellesi?
Anne Listo
Kliininen asiantuntija (YAMK)
Mikkelin kampus