Kun kuulin kutsusta Suomen itsenäisyyspäivän Linnan juhliin, olin hyvin hämmentynyt ja äärimmäisen positiivisesti yllättynyt. Kutsua en yhtään osannut odottaa. Tunnen myös kiitollisuutta kutsusta – on ihanaa, että joku on minua muistanut ja ajatellut sitä mitä olen vapaa-ajallani tehnyt!
Olen Siiri Niinivirta ja kotoisin Helsingistä, jossa kirjoitin myös ylioppilaaksi keväällä 2014. Vaikka tulenkin Helsingistä, ovat metsä ja luonto aina olleet minulle erittäin merkityksellisiä ja tärkeitä. Lapsuuteni kesät ja muutkin lomat on käytännössä tullut vietettyä mökillä Kerimäellä ja kuljettua siellä metsässä pienestä pitäen isän kanssa ja vähän varttuneempana yksinäni ja sisarusten kanssa.
Xamkin metsätalousinsinöörin koulutus kuulosti ja vaikutti kiinnostavalta, joten koulutuksen valinta oli aika luontainen ja Mikkeliin muutin opintojen perässä syksyllä 2014. Mikkelistä on, huolimatta siitä että olen täällä asunut vasta muutaman vuoden, tullut koti ja rakas kaupunki. Hinkua muuttaa takaisin Helsinkiin ei ole, vaan mieluiten pysyisin täällä!
Kutsu Suomen itsenäisyyspäivän Linnan juhliin oli yllätys
Kun kuulin kutsusta Suomen itsenäisyyspäivän Linnan juhliin, olin hyvin hämmentynyt ja äärimmäisen positiivisesti yllättynyt. Kutsua en yhtään osannut odottaa.
Me-säätiö, joka tekee töitä lasten ja nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi, http://www.mesaatio.fi etsi syksyn aikana nuoria, jotka ovat omalla toiminnallaan edistäneet omassa toimintaympäristössään kannustavaa ja myönteistä toimintakulttuuria ja tehneet rakentavaa yhteistyötä kaikkia kunnioittaen ja sovitellen ja hyvässä hengessä. Joku minun kavereistasi oli sitten minut hommaan käräyttänyt, kun ajatteli minun sopivan kuvaukseen.
Silloin kun nuoria etsittiin, kerrottiin vain että nuorille on jotain hienoa syksyn aikana vielä luvassa. Kutsujen kolahtaessa postilaatikkoon sitten selvisi mitä se jotain on – kutsu Linnan juhliin ja samalla kuulin syyn kutsun saamiseen. Toki se mieltä lämmittää, kun joku on tällä tavalla muistanut ja ”käräyttänyt” tietämättä mitä tuleman pitää. Juhlamekkoni Linnan juhlissa oli musta-keltainen, loistaen Etelä-Savon väreissä ja puvussa näkyi monta minulle tärkeää asiaa: mm. metsä/metsäala, partio ja harrastukset perhettä unohtamatta. Voisin sanoa, että mekko oli persoonallinen ja kantajansa näköinen.
Tunnen kiitollisuutta kutsusta – on ihanaa, että joku on minua muistanut ja ajatellut sitä mitä olen vapaa-ajallani tehnyt. Kokemuksena Linnan juhlat oli erilainen, hieno ja mieleenpainuva. Oli myös kunnia olla paikalla ja juhlia 100-vuotiasta Suomea ja itsenäisyyttä sellaisessa tilaisuudessa!
Suomi100 metsäalalla ja partiotoiminnassa
Suomen Itsenäisyys merkitsee minulle ennen kaikkea vapautta, arvokkuutta ja mahdollisuuksia tuoden samalla vastuun siitä, että toimin hyvinvoinnin parantamiseksi ja ylläpitämiseksi edes jollain tapaa. Suomen sataan vuoteen on mahtunut niin sekasortoa kuin köyhyyttäkin, mutta myös paljon hyvää ja hurjaa kehitystä: ei ole itsestäänselvyys, että näin nuori valtio on hyvinvointivaltio ja edelläkävijä monessa asiassa. Toki kehitettävääkin löytyy, mutta mielestäni Suomesta voi silti olla rehellisesti ylpeä.
Suomi100 ei varsinaisesti näy opinnoissani, mutta metsäalalla kyllä, niin kuin muutenkin muussa elämässä. Metsäalalla Suomi100 on mm. näkynyt metsämessuilla Tulevaisuuden kuusi -kampanjana, jonka puitteissa kävimme partioporukalla istuttamassa kuusen Tykkipuistoon aivan Mikkelin kampuksen viereen lippukuntamme Ekin Partion täyttäessä syksyllä 100 vuotta. Lisäksi on ollut Bioaikarekkaa ja ties mitä.
Itse olen toiminut aktiivisesti partiossa ja Mikkeliin tullessa liityin Ekin Partioon. Partiossa Suomi100 on näkynyt myös vahvasti: mikkeliläiset lippukunnat ovat mm. olleet mukana havuseppeletalkoissa, joissa tehtiin jokaiselle Mikkelissä olevalle sankarihaudalle havuseppeleet itsenäisyyspäiväksi.
Myös Suomi100 -kampanjaan liittyneet Luonnon päivät ovat jääneet mieleen, varsinkin viimeinen niistä, jolloin olin Evolla yhdessä 2000 muun partiolaisen kanssa viikonlopun. Nostimme Suomen liput salkoon auringon noustessa vähän ennen kuutta, jolloin suurin osa oli vielä makuupussien lämmössä, mutta hetkessä oli kieltämättä tunnelmaa auringon juuri ja juuri sarastaessa kun nostimme kaverini kanssa lippua salkoon.
En tuolloin ollut ollut kovinkaan pitkään Suomessa Saksassa vietetyn vaihtokesän jälkeen ja oli ihanaa olla suomalaisessa metsässä pitkästä aikaa (vaikka sadetta riitti viikonlopuksi). Huolimatta siitä, että vuodesta noin 5 kk on tullut vietettyä ulkomailla, on Suomi100-tunnelmaan päässyt hyvin mukaan.
Hallitustyöskentelyä ja verkostoitumista
Kaksi vuotta toimin MEOL – Metsäalan Opiskelijat ry:n hallituksessa ja mm. päätoimitin opiskelijoiden jäsenlehteä. Näen aktiivisen toiminnan etuna etenkin metsäalalla verkostoitumisen sekä muiden metsätalousinsinöörejä kouluttavien oppilaitosten opiskelijoiden sekä alan ammattilaisten kanssa.
Hallitustyöskentelyn kautta tuli päästyä moneen paikkaan, jonne ei välttämättä muuten olisi päässyt, esimerkkinä erilaiset yritysvierailut. Lisäksi itse hallitustyöskentely ja siinä opitut taidot ovat arvokkaita: kokoustaidot ja organisointitaidot tulevat tutuksi ja yhteistyöstä voi aina oppia lisää. Työelämässä muutenkin aktiivisuutta arvostetaan. Lisäksi minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä anti opiskelijajärjestöjutuista on saadut ystävät ympäri Suomen – enpä usko, että heihin olisin niin hyvin tutustunut ilman hallituspestejäni.
Metsäalan tulevaisuudennäkymiä
Mielestäni metsäalan koulutus on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja tasapainoinen pakkaus metsien monista käyttömuodoista: taloudellisesta, monikäytöstä ja virkistyskäytöstä. Henki Xamkissa kuten yleisestikin metsäalalla on hyvä ja pidän alan monipuolisuudesta. Metsäinssin paperit avaa ovia moneen suuntaan, etenkin, jos on intoa jatkokouluttautua.
Joitakin tulevaisuuden suunnitelmia on, mutta sanoisin, että elämä kyllä vie myös aika hyvin eteenpäin ilman suunnitelmallista päämäärää. Työpaikkaa ei vielä ole tiedossa, mutta valmistumisen (joka toivottavasti koittaa keväällä) jälkeen sellainen olisi toki mukava löytää.
Itseäni kiinnostaa toistaiseksi mm. metsäsuunnittelun ja metsäneuvojan työtehtävät sekä luontopalveluiden tarjoamat mahdollisuudet ja ympäristöön sekä luonnonsuojeluun liittyvät asiat. Myöhemmin haluaisin päästä metsäalalle opetustehtäviin, mutta se vaatii ensin työkokemusta alalta ja jatkokouluttautumista.
Metsäalan työnäkymien sanoisin olevan sangen hyvät moneen muuhun alaan verrattuna: metsäala on ollut kasvava ala viimeiset vuodet ja hyville tekijöille riittää töitä, etenkin jos hakijalta löytyy muuttovalmiutta.
Suosittelenkin, että ehdottomasti kannattaa hakea koulutukseen, jos ala kiinnostaa! Vaikka perinteinen puukauppa ei olisi se oma ykkösjuttu, on metsäalalla silti paljon annettavaa ja ala omasta mielestäni kaipaa myös erilaisia ja eri taustoista tulevia tekijöitä.