Laura Sutinen on kulttuurialan moniosaaja ja toimija. Verkostoitumisen merkitystä työssään korostava Sutinen uskoo rohkeisiin päätöksiin sekä määrätietoiseen työskentelemiseen.

 

Laura Sutisen titteli työelämässä vaihtelee projektikohtaisesti, mutta pääsääntöisesti hän työskentelee pääkaupunkiseudulla elokuva-alalla. Sutinen toimii päivätyönään kumppanuusjohtajana RCBA -nimisessä yrityksessä, jossa on yksi osakkaista yhdessä Antti Luusuaniemen ja Risto Oksasen kanssa. Lisäksi Sutinen on toiminut viime vuosina Hospitality Supervisorina Suomessa kuvatuissa kansainvälisissä elokuvatuotannoissa ja nuorempana hän työskenteli erilaisissa tuotannollisissa tehtävissä kotimaisissa elokuvissa. Hän on ollut mukana tunnettujen suomalaisten elokuvien tuotannoissa, kuten Tuntemattomassa sotilaassa, 8-pallossa ja Tie Pohjoiseen -elokuvassa.

 

Nykyisen yrityksensä, RCBA:n, Sutinen perusti yhdessä kollegojensa kanssa koronakeväänä 2020. Kumppanuuksien luomiseen erikoistunut yritys pyrkii luomaan merkityksellisiä yhteistyökumppanuuksia elokuviin, TV-sarjoihin, urheiluun ja tapahtumiin siten, että kaikki osapuolet saavat maksimaalisen hyödyn solmitusta yhteistyöstä.

 

Sutinen opiskeli Xamkin edeltäjässä Mamkissa kulttuurintuotannon koulutusohjelmassa Mikkelissä vuosina 2008-2013. Sutiselle käänteentekevä kokemus oli päätös lähteä Amerikkaan au pairiksi viettämään välivuosi opiskeluista. New Yorkin kupeessa New Jerseyssä vietetty vuosi mahdollisti kansainvälisiin kulttuuri-alan kontakteihin tutustumisen ja Suomeen paluuseen jälkeen Sutinen jäi asumaan Helsinkiin ja päätyi työskentelemään Mika Kaurismäen Tie pohjoiseen -elokuvaan. Suunnitelmana oli suorittaa loput opinnot etänä ja opiskelujen ohessa työntekeminen antoi uutta näkökulmaa sekä motivoi painamaan oman alan hommia jo opintojen aikana.

 

Kaurismäen elokuvaan päätyminen oli Sutisen omien sanojensa mukaan näytön paikka. Elokuvaprojektin jälkeen Kaurismäki pyysi Sutista jatkamaan elokuvan jälkituotantokoordinaattorina. Sutisen ura kulki opintojen ohella projektista toiseen ja loppujen lopuksi työtarjous Virosta motivoi Sutista paketoimaan opinnot lopullisesti. Opinnäytetyössä Sutista mentoroivat monet elokuva-alan ammattilaiset, kuten Kaurismäki, Louhimies ja Bardy ja opinnäytetyön tekeminen syvensikin alaan liittyvän tietotaidon karttumista merkittävästi. Silti monet asiat olivat vauhdissa oppimista.

Goes around, comes around – vanhoja tuttuja tulee aina vastaan ja pyyteetön ihmisten yhdistäminen on hienoa. Vuosien varrella on ollut ilo tutustua monenlaisiin ihmisiin ja on innostavaa yhdistää ihmisiä, joista on toisilleen apua. Loppujen lopuksi se pitkällä juoksulla sataa aina myös omaan laariin, vaikkei sitä siinä tilanteessa ajattelisikaan.

 

PSYYKE KOHTI TYÖELÄMÄÄ JO OPINTOJEN AIKANA

 

Opiskelu Mamkissa oli inspiroivaa ja monipuolista. Mikään kulttuurialan osa-alue ei Sutisen mielessä korostunut vielä opintojen aikana vahvasti ja selkeästi omaksi jutuksi, joten oli mukavaa, että erilaisia suuntautumismahdollisuuksia oli. Mamkissa opittiin hahmottamaan suuria kokonaisuuksia sekä työskentelemään oma-aloitteisesti, jotka molemmat ovat olleet myöhemmin hyödyksi työelämässä. ”Kun aloitin opinnot, tuntui, että ne olivat mielenkiintoinen raapaisu kaikkia eri mahdollisuuksia ja kattava läpileikkaus”, Sutinen toteaa. Kaiken kaikkiaan opinnot toimivat hyvänä leikkikenttänä alkaa suuntaamaan omaa uraa sinne, minne haluaa. Sutinen tiesi haluavansa työskennellä luovien ja lahjakkaiden ihmisten kanssa omia vahvuuksiaan hyödyntäen ja lopulta sattuma ohjasi elokuva-alalle.

 

Mamkissa oli hienoa keskusteleva ja tasavertainen ympäristö. Kukaan ei noussut suureksi auktoriteetiksi, vaan opiskelijat ja opettajat tekivät yhteistyötä. Vuorovaikutteisuus inspiroi ja valmensi työelämään.

 

Tärkeimpinä taitoina ammattikorkeakoulusta Sutinen oppi, että asiat täytyy tehdä kunnolla ja oikein. Koulussa vallitseva ilmapiiri kehotti kyseenalaistamaan ja hiomaan kriittistä näkökulmaa. Sutinen toteaa, ettei mitään otettu vastaan valmiiksi pureskeltuna. Perusasioiden oppiminen oli tärkeää ja loin vahvan perustan myöhemmälle ammattitaidon karttumiselle. Usein vasta myöhemmin ymmärsi pointin, mikä oli opiskelujen lomassa kerätty. Sutisen kohdalla tapahtumatuotannon opintoja pystyi soveltamaan myöhemmin elokuva-alalla. Aivot saivat laajalla otannalla ärsykkeitä, mistä Sutinen kokee saaneensa kattavan kokonaisuuden tietoa.

Valmistumisen jälkeen Sutinen sai työn Virosta kansainvälisiin tuotantoihin keskittyneestä tuotantopalveluyrityksestä. Hän matkusti ympäri maailmaa hakemassa tuotantoja Viroon, tapasi tuottajia ja loi verkostoja. ”Työssä oli kyllä varmasti hyötyä siitä, että koulussa oli tottunut vääntämään ja kääntämään asioita ja esittelemään opettajille vaihtoehtoja, jotka hyödynsivät kaikkia!” Sutinen naurahtaa. Elokuva- ja mainostuotantoja tehneenä Sutinen on oppinut, kuinka yhdistää taidetta ja luovuutta markkinointiin ja talouteen. Nykyäänkin oman firman ytimessä on ajatus, ettei ihmisten tarvitse tehdä kompromissejä, joista jää paha maku suuhun, vaan kaikenlaisten yhteistöiden pitää antaa lisää ja inspiroida.

 

Se on merkittävää, että oma mieli suuntaa jo opiskeluaikana kohti työelämää. Opiskelija voisi ajatella niin, että se oma asiantuntijuuden polku alkaa ensimmäisestä päivästä. Kouluun pääsemisestä alkaen jokainen päivä on mahdollisuus tulla entistä kovemmaksi ammattilaiseksi.

 

 

Opiskeluaikana opiskelijan kannattaa Sutisen mielestä simuloida työelämää opettajien kanssa. Jättää turha passiivisuus ja korostaa omaa osaamista aktiivisen tekemisen kautta. Opettajan voisi Sutisen mukaan nähdä, vaikka haastavana asiakkaana tai tahona, joka pitää vakuuttaa ideallaan. Tämä mentaliteetti on vienyt Sutista pitkälle omalla urapolullaan.

 

Tulevaisuudessa Sutinen haluaa ”work smart, not hard”. Tällä hän viittaa siihen, että hän haluaa ensisijaisesti myydä ammattitaitoaan, ei aikaansa. Sutinen toivoo, että tulevaisuus on täynnä monenlaisia kansainvälisiä tuotantoja sekä mielenkiintoisia projekteja. Xamkin ja Sutisen yhteys on jatkunut vielä nykypäivään saakka. Sutinen on esitellyt myös Xamkille pöydällään olevia hankkeita ja keskustellut mahdollisista tulevaisuuden yhteistöistä. On mahdollista, että vielä tulevaisuudessa Sutinen jatkaisi korkeakouluopintoja. Hän kertoo, että mikäli niin kävisi, koskisivat opinnot jotain aivan muuta kuin elokuva-alaa. Opinnot voisivat olla mahdollisesti painottua käyttäytymistieteisiin tai psykologiaan. ”Olisi hienoa oivaltaa jotain, mistä olisi hyötyä ihmisten välisessä kanssakäymisessä”, Sutinen toteaa innostuneesti.

 

 

Teksti: Matleena Ahoranta