Olen Jade Hirvonen, 24-vuotias restonomiopiskelija Mikkelistä. Alun perin olen kotoisin Keski-suomesta, mutta muutin Mikkeliin opintojen perässä syksyllä 2015. Opiskelen matkailu- ja palveluliiketoimintaa kolmatta eli viimeistä vuotta. Tavoitteenani on valmistua toukokuussa 2018.

Minulle ei ole koskaan ollut selvillä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Lukion jälkeen kävin kauppakorkeakoulun pääsykokeissa, tosin melko huonolla tuloksella, sillä olin skipannut koko matematiikan pääsykoekirjan. Taas kerran olin mietimässä, mitä oikein haluaisin tehdä, kunnes huomasin tuttavani lähteneen matkaoppaaksi. This is it. Minäkin haluan nähdä maailmaa.

Työskentelin matkaoppaana lähes kaksi vuotta Välimeren maissa ja Meksikossa.

 

Työskentelin matkaoppaana lähes kaksi vuotta Välimeren maissa ja Meksikossa. Näin ja koin aivan uskomattoman paljon. Tutustuin uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Sain juuri sitä, mitä silloin halusin – nähdä sitä maailmaa.

Opasduuni on kuitenkaan harvemmin se loppuelämän duuni. Keskimääräinen työskentelyaika oppaana on noin pari vuotta. Sitä se oli minullakin. Hommat alkoivat maistua puulta ja kaipasin jotain uutta ja vähän pysyvämpää elämään. Oppaana ollessa kohde vaihtui puolen vuoden välein. Kohteen vaihtuessa myös lähipiiri (tai kupla, kuten meillä oli tapana sanoa) vaihtui. Se oli yllävän rankkaa loppupeleissä, kun oma perhekin oli toisella puolella maailmaa. Löysin itseni taas siitä pisteestä, missä mietin, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Päätin hakea kouluun. Ainoa mikä kiinnosti sillä hetkellä oli se matkailu, joten hain lukemaan restonomiksi.

Hakemuksen laitoin useampaankin oppilaitokseen, mutta näin jälkikäteen todella kiitän sitä, että kerkesin vain Mikkelissä käydä pääsykokeissa. Pääsykokeet sattuivat olemaan juuri Suomi-lomani aikana. Muistan kertoneeni haastattelussa, että lähden seuraavana päivänä Meksikoon. Pääsykokeissa ajattelin, että tämä opiskelu voisi olla tosi siistiä. Kampus ja Mikkeli itsessään vaikuttivat tosi kivalta ja kotoisalta.

Sitten koitti The Päivä, jolloin ilmoitettiin kouluun hyväksymisestä. Voi sitä riemun määrää! Koulun alkua siirsin kuitenkin vielä puolella vuodella eteenpäin, sillä halusin nauttia opasurani loppumetreistä täysin rinnoin Meksikossa.

Me restonomit ollaan hyvin samanlaisia: rempseitä, sosiaalisia ja tuumasta toimeen ryhtyviä.

 

Elokuussa 2015 vihdoin käänsin uuden sivun elämässäni: muutin Mikkeliin ja aloitin restonomiopinnot. Opiskelun aloittaminen jännitti minua yllättävän paljon. Pian huomasin kuitenkin, että sovin kuin nenä päähän tähän porukkaan. Me restonomit ollaan hyvin samanlaisia: rempseitä, sosiaalisia ja tuumasta toimeen ryhtyviä. Vähän kuin oppaat.

Olen päässyt hyödyntämään opasuraani monessa kohtaa opintojeni aikana.

 

Päivääkään en ole katunut. Nyt kolmantena vuotena on hauska katsoa taaksepäin ja muistella, mitä päässä liikkui ekana vuonna. Moni asia on muuttunut. Tärkeimpänä sanottakoon se, mitä haluan tulevaisuutena tehdä. Olen päässyt hyödyntämään opasuraani monessa kohtaa opintojeni aikana. Suurimpana etuna on ehdottomasti ollut se, että olen voinut hyväksilukea aiempaa osaamistani. Näin olen voinut keskittyä enemmän niihin juttuihin, mitä haluan oppia.

Olen lähtenyt tekemään omaa polkuani tapahtumatuotannon ja asiakaspalvelun pariin.

 

Matkailu edelleen kiinnostaa, mutta tulevaisuuden ammattia en siitä enää halua. Olen lähtenyt tekemään omaa polkuani tapahtumatuotannon ja asiakaspalvelun pariin. Toisena vuonna pääsin työharjoitteluun työstämään MiniMikkeli-tapahtumaa. Tästä syntyi minulle myös opinnäytetyöaihe, jonka seurauksena on tiedossa uskomattomia juttuja viimeiselle opiskeluvuodelleni.

Asiakaspalvelu tuli erittäin tutuksi opasurallani. Silloin oppimistani taidoista olen päässyt hyötymään niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Olen työskennellyt asiakaspalvelutyössä koko opintojeni ajan. Koulussa olen päässyt kehittämään taitojani ja myös kehittämään itsestäni tulevaisuuden johtajaa.

Uskon, että voin tulevaisuudessa tehdä mitä haluan, jos vain teen kaikkeni sen eteen.

 

Opaselämä antoi minulle hyvät tiedot ja taidot työelämälle. Xamkissa olen päässyt kehittämään tietojani ja taitojani ja luomaan itselleni hyvän pohjan tulevaisuudelle. Vieläkään en tiedä mikä minusta tulee isona. Suunnitelmissani on valmistumisen jälkeen iskeä työelämään asiakaspalvelutehtäviin. En aio kuitenkaan jäädä nykyiseen työhöni, haluan kehittyä ja edetä urallani – oli suuntana sitten asiakaspalvelu tai tapahtumatuontanto. Uskon, että voin tulevaisuudessa tehdä mitä haluan, jos vain teen kaikkeni sen eteen.

Kirjoita kommentti

*

Jaa sivu