Kun viime syksynä aloitin opiskeluni Tulevaisuuden liiketoiminnan johtamisen koulutuksessa (yamk) Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Mikkelissä, mieheni kysyi minulta: ”Mikä sinusta tulee isona?” Helppona vastauksena tuohon vastasin, että iso. Olen siis ensi vuonna lähempänä viittäkymmentä kuin neljääkymmentä, ja pituuttakin on vain 158,5 cm.
Opiskelujen edetessä olen miettinyt, onko päässäni vikaa, kun ihan oikeasti tykkään opiskelusta. Tätä ei aina ole varsinkaan nuorempana kehdannut edes tunnustaa.
Nykyiset opiskelut olen päättänyt tehdä työn ohella, niinhän ne aikaisemmatkin opiskelut on tehty. Tällä kertaa vain ei tarvitse miettiä lasten harkkakyytejä, koska lapset ovat muuttaneet opiskelujen ja töiden takia pois kotoa.
No, mikä minusta sitten tulee isona? Uskoisin, ettei mitään tiettyä. Jatkuva muutos ja kehitys ovat osa minua
No, mikä minusta sitten tulee isona? Uskoisin, ettei mitään tiettyä. Jatkuva muutos ja kehitys ovat osa minua. Lapsena tiesin, että unelma-ammattini oli olla pankkitäti ja antaa ihmisille rahaa. Mikä unelma-ammattini on nyt? Onko tulevaa unelma-ammattiani tai ammattejani edes olemassa?
Työurani aikana olen tehnyt paljon kaikenlaista. Yrittäjäperheeseen syntyneenä tiedän, mitä työnteko on. Heti 15-vuotiaana (ellei jo aiemminkin) isä palkkasi kaupalle töihin. Hyllytin tavaraa ja juttelin asiakkaiden kanssa, ja mikä parasta, isä maksoi palkkaa.
Kauppiksessa opiskellessani tein töitä opiskelujeni ohella. Nyt istuin kaupan kassalla. Kaupallisella alalla työskentelinkin vuoteen 2000 saakka.
Sitten tein suuren muutoksen ja vaihdoin kunnalliselle puolelle. Siellä olenkin ollut siitä lähtien ja tehnyt taaskin paljon kaikenlaista; olen ollut puhelinvaihteen hoitaja, toimistosihteeri, koulunkäyntiavustaja ja koulusihteeri. Tuohon koulunkäyntiavustajan tehtävään luin itselleni myös kelpoisuuden. Mietin silloin, olisiko se unelma-ammattini. Eipä ollut, vaikka tykkäsinkin työstäni.
…usein tulee mietittyä tulevaisuutta ja sitä unelma-ammattia. Mitä se voisi olla?
Olen työskennellyt tämänhetkisessä työssäni toimistosihteerinä 2016 syksystä lähtien ja olen oikein tyytyväinen. Ehkä muuttunut elämäntilanne aiheuttaa sen, että usein tulee mietittyä tulevaisuutta ja sitä unelma-ammattia. Mitä se voisi olla?
Pidän yksin työskentelystä, etten ole keskipisteenä eikä tarvitse selitellä tekemisiään. Mutta olisihan se kivaa ja tuntuisi hyvältä, jos joku kehuisi viisaaksi ja pitäisi mahdottoman etevänä. Täytyy siis opiskella lisää ja toivoa, että löydän unelma-ammattini sitten, kun minusta tulee iso.
Tanja Koistinen
toimistosihteeri, tulevaisuuden liiketoiminnan johtamisen YAMK-koulutus