”Minä kuulin eilen, että hoitajat nukkuvatkin kotona eivätkä työpaikalla!” Viestintää poikkeusoloissa

Koronapandemia on ollut viime kuukausien puheenaiheena, ja olemme tahtomattammekin törmänneet aiheeseen yhä uudelleen eri viestimien välityksellä. Työpaikallani Mikkelin keskussairaalan teho-osastolla COVID-19 on ollut uusi merkittävä haaste, joka on koskettanut myös minua, vaikka olen opinto-vapaalla.

Olen kuullut hyvinkin lennokkaita tarinoita ihmisten mielikuvista koronan aikaisesta toiminnasta sairaalassa.  Sen lisäksi, että ajantasaista tietoa täytyy saada, olisi tärkeää, että tiedonlähteen luotettavuutta osattaisiin kriittisesti arvioida. Väärinkäsitysten oikaisu on osa viestintää, mutta kriisin keskellä kaikkea ei ole tarpeellista oikaista, vaan keskitytään tärkeimpiin seikkoihin. On hyvä kyseenalaistaa omia tiedonlähteitään ja kerrata viestinnän ohjeita. Samat viestintäohjeet pätevät niin somessa kuin lehdissäkin.

Kun koronavirus alkoi levitä Suomeen, opinnäytetyöni toteutusosuus siirtyi hamaan tulevaan koronan takia tehtävien rajoitustoimien vuoksi vain muutamaa päivää ennen suunniteltua aikaa. Toteutus oli tarkoitus tehdä koulutus- ja simulaatiokeskuksella, joka varattiin nyt koronatilanteen vuoksi potilaskäyttöön. Harmitti, olin käynyt kampaajallakin ja tiedostusvälineitä oli tulossa paikalle.

Tästä piti tulla iso juttu, mutta tulikin vielä isompi juttu, koronapandemia.

 

Yritin nähdä asian valoisat puolet, ehtisin nyt tehdä opinnäytetyöstäni vielä paremman! Tietysti suhteutin harmini tilanteeseen, minulla oli kaikki paremmin kuin hyvin. Samaan aikaan myös aikuisopiskelijoiden lähiopetuspäivät peruttiin ja kampukset suljettiin, lasten koulut suljettiin, päivähoito kehotti ottamaan lapsia kotihoitoon…

Heräsi kysymyksiä. Keskeytetäänkö opintovapaani? Kuinka lasten lähiopetus järjestetään? Olen siirtymässä toiselle työnantajalle, määrätäänkö minut karanteeniin ennen sinne siirtymistä, jos saan työmääräyksen teholle? Yritin ottaa selvää asioista hyvin etupainotteisesti sähköpostitse, koska asiani eivät olleet erityisen kiireisiä. Järjestin kaikki valmiiksi sen varalta, että työmääräys tulee.

Lopulta sain odottamani puhelun, jossa minua kehotettiin ottamaan yhteyttä rekrytointiyksikköön ja ilmoittamaan erikoisosaamiseni, jotta minulle saadaan suunniteltua työpiste koronapandemian ajalle. Ilmoitin ohjeen mukaisesti tarvittavat tiedot, mutta sähköpostiviestit antoivat minulle kuvan, että olin ilmoittautunut kutakuinkin vapaaehtoiseksi töihin. Hämmästelin myös viestissä puhuttavan sijaisuudesta, minullahan on voimassa oleva työsuhde. Liekö samaa viestipohjaa käytetty kaikille kiireen keskellä.

Siispä tarkensin viestiäni, että ensisijainen toiveeni on olla opintovapaalla, hoitaa kahden lapsen koronan aikainen kotiopetus ja hoitaa kaksi nuorimmaistani (joista toisella ei ollut vielä edes päivähoitopaikkaa) kotona. Lopulta ymmärsimme toisiamme. Sitten en kuullutkaan enää mitään. En saanut yhteydenottoa omalta osastoltani koko aikana, mikä hämmästytti. Mutta toisaalta, asiat hoituivat näinkin. Olo oli kummallisen ulkopuolinen.

Myrsky nousee ja tiedonnälkä kasvaa

Spekulaatiot ja pohdinnat alkoivat. Montako koronapotilasta teholla on? Kuinka potilashoito ja muu toiminta on järjestytty? Millainen tämä COVID-19-virus on?

Xamkilta tuli ilmoituksia ja ohjeita sähköpostiin ja oppilaitoksen verkkosivuille, päivähoitotoimisto välitti viestejä varhaiskasvatuksesta, samoin koulu perusopetuksesta. Mutta työpaikan viestinnästä olin pihalla, vaikka minun varalleni tehtiin suunnitelmia. Ei auttanut kuin luottaa tulevaan ja ammattilaisiin.

Minulle soitti muihin tehtäviin siirtynyt kollega ja pohti, pitäisikö meidän mennä kertaamaan laitteistoa ja tutustumaan uuteen ympäristöön, teho-osasto kun oli vaihtunut tehovalvontaosastoksi muuton yhteydessä viime kesänä.

Toppuuttelin häntä, ei mentäisi myrskyn silmään, vaan suojataan lähimmäisemme ja itsemme pysymällä poissa. Kyllä meidät sitten määrätään työhön, kun on sen aika.

 

Näin teimme. Kollegani kävi kuitenkin kouluttamassa suuren määrän hoitajia tehohoitoon, mutta potilastyöhön ei tarvinnut vielä siirtyä.

Kriisiviestintään olisi oltava suunnitelma

Kriisiviestinä on minulle tuttua, teho-osastolla on selkeät ohjeet eri kriisitilanteiden varalle. Toisaalta kriisiviestintä voi olla näkymättömämpää, keskustelua teho-osastolle joutuneen potilaan tai hänen omaistensa kanssa. Tiettyjä ohjenuoria kannattaa pitää mielessään molemmissa tilanteissa.

Hyvä kriisiviestintä on totuudenmukaista, nopeaa, selkeää sekä analyyttistä ja vähentää tulkinnanvaraa (Korpiola 2011; Kortesuo 2016).

 

Viestinnän ja myös kriisiviestinnän tulee olla osa johtamista ja strategiaa. Kriisiviestintään on hyvä olla tiiviit, selkeät ja visuaaliset ohjeet, joiden mukaisesti toimitaan kriisitilanteessa. Viestintä, ja etenkin kriisien aikainen viestintä, on tärkeää, ja erilaisia foorumeita viestin välittämiseen on monia. On sanomalehdet ja radiot, televisio, sähköpostit, Instagramit, Twitterit ja niin edelleen. Kriisin aikaiselle viestinnälle olisi kuitenkin oltava suunnitelma, mitä viestitään millekin taholle ja kuka viestin välittää. Ammattimainen kriisiviestijä välittää viestin ennen viranomaistahoja tai muita viestimiä, mikä herättää luottamusta. (Korpiola 2011; Kortesuo 2016.)

Kriisin mukaan kannattaa päättää, millä strategialla edetään, kuten esimerkiksi lopetetaanko muu kriisin ulkoinen viestintä, tiedotetaanko kriisistä muille tahoille jne.

Aina kuitenkin tiedotetaan ensin sisäisesti ja sen jälkeen viedään viesti muille tahoille, hyvien tapojen mukaisesti kaikille medioille yhtäaikaisesti. Organisaation sisäisen viestinnän tulee olla ajantasaista, ja tietoa tulee saada tarpeeksi. (Korpiola 2011; Kortesuo 2016.)

 

Jos kriisi koskee koko organisaatiota ja pitkittyy, kannattaa valita yhdyshenkilö, joka hoitaa säännöllisen tiedotuksen kaikille tahoille (Sorainen 2018). Viestinviejän on oltava vakuuttava, välitettävä viestissään organisaation yleisiä arvoja ja seistävä tiiminsä tukena ja sanojensa takana, vaikka välitettävä viesti ei olisikaan mieluisa. (Korpiola 2011; Kortesuo 2016).

Viestijän (spokesperson) on valittava sanansa viisaasti, esimerkiksi puhutaanko muodossa ”minä” vai ”me”. Hyvässä viestinnässä puhutaan tosiasioista ja välitetään empatiaa kriisistä kärsiville. Ei ole hyvien tapojen mukaista vastata ”ei kommentoitavaa”. Viestijän tulee välttää spekulointia ja tukea sanattomalla viestinnällään viestin sanomaa. Hyvä viestijä puhuu rauhallisesti ja selkeästi selkokielellä välttäen ammattitermistöä, mutta opettelee avainsanat myös muilla eniten käytetyillä kielillä, kuten englanniksi. Lopuksi on hyvä tiivistää ja kerrata tärkeimmät kohdat. Viestijän tulee muistaa olla tarkkana, ettei joudu haastattelijan tai median vietäväksi. (Korpiola 2011; Kortesuo 2016.)

Kampaajan penkissä

Joku uskaltautui kampaajalle koronakriisin aikana! Eikä siinä vielä kaikki, siellä hän kuuli, että Mikkelissä on VIISI hengityslaitetta käytettävissä. Siinäpä se. Kun parempaa tietoa ei ole tai viestintä on pirstaleista, muodostetaan käsityksiä omiin kokemuksiin pohjautuen. Kuullusta tulee tosi.

Oikaistakoon siis vielä, että tämä viiden hengityslaitteen reservi ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Koska minulla ei ole laitteista tarkkaa lukumäärää tällä hetkellä tiedossa, tyydyn lohduttamaan, että hoitoon pääsee ja hengityslaitteen saa sitä tarvitseva, sairaudesta riippumatta. Sairaala-, teho- ja hengityslaitehoitoa kun tarvitsevat muutkin kuin koronapotilaat.

Ja todellakin hoitajien luultiin nukkuvan sairaalassa koronapandemian aikana ja käyttävän suunenäsuojusta koko ajan. Näin ei ole. Hoitohenkilökunta saa myös sairaalakohtaisia ohjeita ja noudattaa niitä, älkää huoliko.

Tietoa on saatavilla paljon. Kyse onkin siitä, mistä tietosi haet ja kuinka pystyt arvioimaan kriittisesti tiedon luotettavuuden. Kriisin aikaan tämä on korostunut, eikä ehkä jakseta enää etsiä tietoa itse, vaan uskotaan, mitä parturinpenkissä kuulee.

Toistaiseksi näyttää siltä, ettei minun panostani teholla tällä erää tarvittu. Toivon, että pääsisin jo syksyllä kirjoittamaan seuraavaa artikkeliani opinnäytetyöstäni, joka käsittelee sairaanhoitajaopiskelijoiden kliinistä osaamista ja kliinisten taitojen kehittämistä.

 

Maria Koski
Kirjoittaja on sairaanhoitaja ja kliininen asiantuntija (YAMK) -tutkinnon opiskelija Mikkelin kampuksella.

Lue lisää kriisiviestinnästä:

Kortesuo, K. 2016. Riko lasi hätätilanteessa: kriisiviestinnän pikaopas johtajalle. 2. painos. E-kirja. Viro: Printon. Saatavissa: https://kaakkuri.finna.fi/Record/kaakkuri.223374 [viitattu 3.5.2020].