Uudella monitoimijakeskus Omatorilla tehdään monialaista yhteistyötä. Kuntoutuksen ammattilaisena olen siellä asiantuntijuuden rajoja tunnistamassa ja ylittämässä sekä yhteistyö- ja kommunikaatiotaitoja oppimassa.
Monialaista toimintakyvyn edistämistä opiskelevalle fysioterapeutille Essoten uusi monitoimijakeskus Omatori on työpaikkana unelma. Samoissa tiloissa työskentelee palveluohjaajia, sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, SAS-hoitajia, muistineuvojia, farmaseutti, lääkäreitä ja lukuisia muita ammattilaisia. I&O-kärkihankkeen eli OSSI-hankkeen tuloksena saman katon alle on koottu julkisten palvelujen lisäksi yksityisen sekä kolmannen sektorin palveluita ja toimintoja. Kahvintuoksuista kohtaamispaikkaa pyörittää vapaaehtoistoimijoiden joukko. Asiakas astuu Omatorille palvelujen äärelle kynnyksettömästi suoraan Mikkelin torilta.
Todellista integraatiota
Olen aikaisemmissa työtehtävissäni erikoissairaanhoidon fysioterapeuttina tehnyt yhteistyötä monissa moniammatillisissa tiimeissä. Tästä huolimatta viime vuoden työssäni Essoten koti-kuntoutuskoordinaattorina ja nyt monitoimijakeskus Omatorilla kuntoutuksen ammattilaisena työskennelleenä tajuan, mitä sote-integraatio oikeasti on! Omatorin ammattilaisten keskusteluissa vilahtelee usein minulle vieraampia sanoja, kuten sosiaalihuoltolaki tai “veepeeällä” (vammaispalvelulaki) ja havaitsen erilaisia lähestymistapoja asiakkaan asioihin. Meitä kaikkia sote-toimijoita yhdistää kuitenkin yksi asia – asiakkaan paras.
Monitoimijakeskuksen ammattilaisten osaamisen hyödyntäminen ei ole helppoa, ja hyvin alkanut yhteistyö voi helposti alkuinnostuksen jälkeen taantua. Onnistumisen tueksi on järjestetty kaikille toimijoille yhteistä ulkopuolista valmennusta, joka alkoi jo ennen Omatorille muuttoa. Monialaisen toimintakulttuurin rakentuminen vaatii suunnitelmallista työtä. Toinen toisemme kunnioittaminen ja luottamus ovat yhteistyön perustana. (Pukkila & Helander 2016.) Puhumme jo luontevasti “meidän” palveluista, mutta mielestäni emme vieläkään tiedä toistemme osaamisaloista ja työnkuvista tarpeeksi.
Todelliseen integraatioon tarvitaan toki rakenteellisia muutoksia mutta myös paljon uteliaisuutta ja tarkentavia kysymyksiä. “Mitä tarkoittaa kuljetustuki?” “Tiijätkö mitä tarkoitan toiminnan porrastamisella?” “Ai pitääkö rollaattorin käyttöäkii opetella?” “Missä täällä on mahollista käyä vesijumpassa?” “Ja mistä sinne vesijumppaan sais vapaaehtoisen avustajan?” “Mitä työ teette palveluohjaajan kanssa yhtä aikaa asiakkaan luona kotikäynnillä? Eiks se oo vähä turhaa ja työajan tuhlausta?”
Yhteinen työ
Yhteistyöstä asiakkaan parhaaksi puhutaan paljon, kun tehdään asiakastyötä, kehitetään asiakaslähtöisiä toimintamalleja ja palveluita. Keväästä saakka olemme työskennelleet monitoimijakeskuksessa asiakkaiden parhaaksi. Omista yksiköistään siirtyneet ammattilaiset tunsivat toki toisiaan jo ennestään tehtyään yhteistyötä erilaisissa verkostoissa. Yksi ammattilainen vastaa yhteen osaan asiakkaan tarpeista ja toinen tai kolmas muihin tarpeisiin. Muuttuuko yhteistyö yhteiseksi työksi monitoimijakeskuksessa? Eli osaammeko tulla ulos ammatillisista rooleistamme tai toiminnallisista yksiköistämme ja tarjota asiakkaan tarpeisiin sopiva palvelukokonaisuus? Mikä on asiakkaan oma rooli tässä yhteisessä työssä?
Kokemusteni mukaan yhteinen työ vaatii todellista asiakasymmärrystä, arjen ymmärrystä ja asiakkaan vahvan osallisuuden, jotta asiakkaan voimavarat ja palvelujen tai tuen tarpeet saadaan esille. Vasta sitten meidän on mahdollista käyttää monialaista osaamistamme ja tehdä yhteistä työtä eikä mennä palvelut edellä asiakastilanteisiin. Tätä neuvottelevan solmutyöskentelyn mallia terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen välillä on kuvannut muun muassa Yrjö Engeström (Engeström 2004, 75).
Omatorilla olen ilolla pannut merkille tapaamiset, joissa ensimmäiset koulutetut kehittäjäkumppanit ovat mukana tuomassa omaa asiantuntijuuttaan palvelujen kehittämiseen ja asiakasymmärryksen rakentumiseen. Kehittäjäkumppaneiden ja myös muiden ammattilaisten omat verkostot tulevat konkreettisiksi, kun heitä tapaa työpajoissa ja kokouksissa monitoimi-jakeskuksessa.
Kuntoutuksen asiantuntijuutta
Monitoimijakeskuksessa fysioterapeutin on hedelmällisintä luopua tarkasti rajatusta terapeutin roolista ja edustaa laajemmin kuntoutusta. Kuntoutuksen kentän laaja tuntemus on tarpeen, mutta kuntoutus yksin ei takaa asiakkaan voimavarojen optimaalisinta käyttöä toimintakyvyn edistämiseksi.
Heikko toimeentulo ja sen aiheuttama henkinen kuorma, pelko lähteä asunnosta ulos tai omaishoitajaperheen uupumus voivat olla kuntoutumisen esteinä. Toisaalta mistään palvelusta tai tuestakaan ei ole apua, jos asiakkaalla ei ole toimintakykyä käyttää sitä hyväkseen. Työssäni olen päässyt vahvistamaan linkkiä kotikuntoutuksen kenttään ja kotikäynneillä huomannut, kuinka pienilläkin asioilla voi olla paljon merkitystä toimintakyvyn kohenemisessa.
Yksilöllisiin arjen toimintoihin perehtyminen ja päivittäisten toimintojen arvioiminen vaativat aikaa. Mielestäni olennaisempaa olisi kysyä: ”Mitä sinä vielä pystyt itse tekemään?” sen sijaan, että kysymme: “Missä tarvitset apua?” Samat kysymykset tulisi esittää myös henkilön läheisille ja omaisille jäljellä olevan toimintakyvyn tukemiseksi ja puolesta tekemisen välttämiseksi.
Mitä asiakas hyötyy tästä?
Omaishoidon tuen yksikköön tulleen omaishoidon tuen hakemuksen perusteella lähdimme yhdessä palveluohjaajan kanssa arviointikotikäynnille iäkkään pariskunnan luokse. Ennalta sovittu työnjako toimi, ja minä arvioin herran toimintakykyä sekä hänen itsensä esittelemän asunnon turvallisuutta ja toimivuutta. Palveluohjaaja keskusteli omaishoitajaksi hakevan rouvan kanssa arjen sujumisesta, tukiverkostosta, haasteista ja voimavaroista. Käynnin lopuksi tehtiin yhteenveto tilanteesta ja sovituista asioista. Kaikilla oli oma asiantuntijuuden roolinsa.
Joidenkin viikkojen jälkeen omaishoidon tuesta tehtiin myönteinen päätös, ja pariskunnan arkeen oli saatu tukea omaishoitajan vapaapäivien aikaisesta perhehoidosta, ateriapalvelusta, ulkoilua helpottavasta rollaattorista sekä saunan oven pieleen laitetusta tukikahvasta.
Toisessa asiakastapauksessa näkövammaisen omaishoidettavan miehen ulkoilu oli vuoden aikana vähentynyt ja päivittäisten toimintojen avustamisen tarve lisääntynyt merkittävästi. Näön heikentymisen myötä muukin aktiivisuus oli vähentynyt, ja vuoteessa lepäily vei suurimman osan ajasta. Omaishoitajapuoliso oli huolissaan tilanteesta, ja hän kertoi siitä seurantakäynnillä omaishoidon tuen palveluohjaajalle.
Keskustelimme Omatorilla palveluohjaajan kanssa tilanteesta ja tulimme siihen tulokseen, että fysioterapeutin kotikäynti on nyt tarpeellinen. Käynnillä kävi ilmi, että heikko näkö on vaikuttanut arjessa aktiivisuuden lisäksi myös mielialaan. Huoli kaatumisesta ja mahdollisesta kaatumistapaturmasta oli aiheellista myös fysioterapeutin tekemän kaatumisvaaran arvion ja fyysisen suorituskyvyn testistön tuloksen perusteella. Joitain vuosia aiemmin kuntoutusohjaajan tekemä valaistussuunnitelma ei ollut toteutunut, ja ulkoportaista puuttui kaide.
Mies koki kiusalliseksi sen, että puoliso joutui pukemaan hänelle ulkojalkineet, jos vihdoin sai houkuteltua miehensä ulos. Käynnillä keskustelimme valaistuksen merkityksestä erityisesti yöllisillä wc-käynneillä, ja omaishoitaja sanoi hankkivansa ehdottamani yövalon liiketunnistimella. Ulkoportaiden turvallisesta kaiteesta täytimme yhdessä vammaispalvelun asunnonmuutostyön hakemuksen. Yhdessä tekemämme ulkoilu onnistui loistavasti, ja pienellä tekniikkavihjeellä mies puki ulkojalkineet itsenäisesti. Ehdotin ulkoilukalenterin aloittamista ja ulkoilukertojen lisäämistä vähitellen.
Muutamien viikkojen päästä piipahdin vielä apuvälineasioissa pariskunnan luona. Joka päivä mies oli ulkoillut itsenäisesti ja jopa pukenut itse jalkineensa. Hän itse koki mielialansakin kohentuneen ja kasvoilta loisti elämänhallinnan tunne.
Monialaisen työn kehittäminen
Monialaisen työn osaaminen vastaa yhteiskunnan ja työelämän muutoksiin. Julkisen ja yksityisen sektorin sekä kolmannen sektorin toimijoille riittää varmasti työtä jatkossakin. Asiakkaat ovat entistä tietoisempia palveluistaan ja ilmaisevat palvelujen tarvetta aktiivisemmin. Tehdäänkö työtä tulevaisuudessa tietyssä työpaikassa vai hajautuuko työn tekeminen sinne, missä asiakkaat ovat ja liikkuvat?
Omatorin monialaisuuden turvaamiseksi on varmistettava, että kuntoutus on edustettuna. Kuntoutuksen ammattilaisen tarve ja monialaisen yhteisen työn anti näkyvät ajan kanssa yhteistyö- ja kommunikaatiotaitojen kasvaessa sekä asiakkailta ja muilta ammattilaisilta saadun palautteen perusteella. Monialaisen työn kehittäminen jatkuu, ja yhteisen työn alueita sekä rajapintoja ilmaantuu tulevaisuudessa varmasti lisää.
Lähteet:
Engeström, Y. 2004. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Tampere: Vastapaino.
Pukkila, P. & Helander, J. 2016. Miten monialainen yhteistyö rakentuu? HAMK Unlimited Professional 16.12.2016. Saatavissa: https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/miten-monialainen-yhteistyo-rakentuu/ [viitattu 9.11.2018].
Anne Loponen, fysioterapeutti AMK, YAMK-opiskelija ,monialainen toimintakyvyn edistäminen