Vietämme suuren osan ajastamme sisätiloissa. Hengitämme arviolta noin 40 kuutiometriä ilmaa vuorokaudessa, ja näin sisäilmassa esiintyvät mahdolliset epäpuhtaudet siirtyvät suoraan elimistöömme. Sisäilman epäpuhtaudet voidaan luokitella karkeasti kolmeen eri kategoriaan: fysikaalisiin, kemiallisiin ja biologisiin tekijöihin.
Yleensä sisäilmaongelmaa aletaan epäillä, kun tiloissa oleskeleva henkilö tuntee jotain poikkeavaa oireilua kehossaan. Keskustelun aiheeksi nousee nopeasti home tai sädesieni. Tässä vaiheessa asiaa käsittelevä terveydensuojeluviranomainen joutuu käyttämään erityisiä viestintätaitojaan selvittääkseen huolestuneelle kansalaiselle mikrobien sielunelämää terveyshaitan arvioinnissa. Mikrobeilla on todennäköinen rooli terveysvaikutusten synnyssä, mutta mikään yksittäisen mikrobin tai mikrobiologisten tekijän mittaus ei valitettavasti selitä henkilölle aiheutuneita terveysvaikutuksia.
Mikrobeilla on todennäköinen rooli terveysvaikutusten synnyssä, mutta mikään yksittäisen mikrobin tai mikrobiologisten tekijän mittaus ei valitettavasti selitä henkilölle aiheutuneita terveysvaikutuksia.
Sisäilmaa heikentäviä tekijöitä voi olla useita. Yksi selkeä ja merkittävä sisäilman kemiallinen saastuttaja löytyy radonista. Se on suurin säteilyaltistaja Suomessa. Radon määritellään näkymättömäksi ja hajuttomaksi jalokaasuksi, jonka hajoamistuotteet tarttuvat hengityksen mukana hengityselimiin ja lisäävät näin keuhkosyöpäriskiä. Riski kasvaa pitoisuuden ja altistumisen keston lisääntymisen myötä.
Radonia syntyy maaperän uraanista. Kaasumaisen olomuotonsa vuoksi sen on helppo kulkeutua alapohjassa esiintyvien rakojen kautta rakennuksien sisäilmaan. Radonin aistinvarainen havainnointi on mahdotonta, ja terveysvaikutukset havaitaankin vasta useiden vuosien altistumisen jälkeen. Siksi onkin tärkeää, että radonaltistukselta suojaudutaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä säteilyn haittavaikutus kertyy ihmiskehoon koko elämänkaaren ajan.
Radonin aistinvarainen havainnointi on mahdotonta, ja terveysvaikutukset havaitaankin vasta useiden vuosien altistumisen jälkeen.
Sisätiloissa radonin läsnäolo pystyään selvittämään vain talviaikaan tehdyillä sisäilman radonpitoisuusmittauksilla. Mittauksista ja tilojen turvallisuudesta vastaa aina kiinteistön ylläpitäjä tai toiminnanharjoittaja. Viranomaisen tehtäväksi jää valvoa mittauksien toteutumista ja tuloksia sekä tarvittaessa kehottaa esiintyneen haitan poistamisesta. Viranomaisen velvollisuus on myös jakaa olemassa olevaa tietoa kansalaisille, jotta kaikissa tiloissa voitaisiin ennaltaehkäistä tehokkaammin esiintyviä terveyshaittatekijöitä.
Säteilyturvakeskus valvoo työntekijöiden radonaltistusta työpaikolla säteilylain nojalla ja terveydensuojeluviranomainen asuntojen, päiväkotien, koulujen sekä muiden julkisten oleskelutilojen radonpitoisuuksia muiden tilojen käyttäjien osalta terveydensuojelulailla.
Säteilylainsäädäntö uudistui joulukuussa 2018. Uuden säteilylain tavoitteena on suunnata säteilyviranomaisen valvontaa riskiperusteisesti, ja esimerkiksi radonin viitearvot työpaikoilla tiukentuivat aiempaan lainsäädäntöön verrattuna.
Säteilylain uudistuksen myötä sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut terveydensuojeluviranomaisen käyttöön terveydensuojelulakia täydentävän asetuksen ionisoivalle säteilylle. Asetuksessa radonin viitearvo muutetaan yhdenmukaiseksi säteilylain kanssa. Uusi asetus antaa terveydensuojeluviranomaiselle uusia valvontatyökaluja valvoa omia valvontakohteitaan tehokkaammin ja yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa ja turvata näin esimerkiksi päiväkodissa olevien lapsien turvallisemmat sisäilmaolosuhteet.
Asetus mahdollistaa radonpitoisuuden mittauksen päiväkotitiloissa tilan käytön aikaisena vuosikeskiarvona. Lisäksi tiloihin voidaan tehdä täydentäviä sekä tarkentavia mittauksia käytön aikaisen radonpitoisuuden selvittämiseksi.
Opinnäytetyössäni pureudun tarkempien radonmittauksien suorittamiseen Helsingin kaupungin päiväkodeissa. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää todelliset radonpitoisuudet lasten oleskeluaikoina ja se, miten mittaustulos peilautuu radonpitoisuuden vuosikeskiarvoon.
Mittaustuloksen perusteella arvioidaan, voisiko terveydensuojeluviranomainen valvontatyössään käyttää jatkossa oleskeluaikaista radonpitoisuuden arviointia terveyshaitan määrittelyssä. Lisäksi pyritään löytämään keinoja, miten valvontaan liittyvää yhteistyötä voitaisiin parantaa viranomaisten ja tilojen omistajien ja käyttäjien välillä, jotta radonista aiheutuvia todellisia terveyshaittoja voitaisiin jatkossa ennaltaehkäistä entistä paremmin.
Harri Räsänen
Ympäristötarkastaja, Helsingin kaupungin ympäristöpalvelut
Ympäristöteknologian YAMK-opiskelija
Mikkelin kampus
Lähteet
Sisäilmayhdistys. 2008. Perustietoa. Saatavissa: http://www.sisailmayhdistys.fi/Terveelliset-tilat/Sisailmasto/Perustietoa [viitattu 11.12.2018].
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2018. Uusi asetus päivittää viitearvot ionisoivalle säteilylle. Radonin viitearvo tiukentuu. Päivitetty 3.12.2018. Saatavissa: https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/uusi-asetus-paivittaa-viitearvot-ionisoivalle-sateilylle-radonin-viitearvo-tiukentuu [viitattu 11.12.2018].
Säteilyturvakeskus. 2018a. Radon aiheuttaa keuhkosyöpää. Päivitetty 17.9.2018. Saatavissa: https://www.stuk.fi/aiheet/radon/radon-aiheuttaa-keuhkosyopaa [viitattu 11.12.2018].
Säteilyturvakeskus. 2018b. Säteilylainsäädännön uudistus. Ei päivitystietoja. Saatavissa: https://www.stuk.fi/saannosto/sateilylainsaadannon-uudistus [viitattu 11.12.2018].