Namaste!

Sairaanhoitajaopiskelija harjoittelussa Nepalissa

Kaksi viikkoa vietettyäni Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa, päätin kirjoittaa muutaman kohtaamani asian ylös.

Olen viimeisen vuoden aikuispuolen sairaanhoitajaopiskelija Xamkin Savonlinnan kampukselta ja Nepalissa olen suorittamassa syventäviä harjoitteluja sekä mielenterveyden että sisätautien hoitotyöstä.

Miksi Nepaliin?

Poltteen tänne tuloon sain ollessani hoitotyön harjoittelussa Afrikassa, Ugandassa. Ylipäänsä työskentely kehitysmaissa, joko vapaaehtoisena tai jonkun järjestön palveluksessa, on ollut haaveissa. Nepalissa kiehtoivat toki muutkin asiat kuin sen köyhyys ja korruptoituneet yhteiskuntaluokat. Täällä on mahtavat puitteet Kathmandun ulkopuolella vapaa-ajan matkailuun puhtaassa ilmastossa.

Kuvat vasemmalta oikealle:
Hotellin oma vahti Lucy.
Ilman pölyt ja pakokaasut tekevät hengityssuojan tarpeeelliseksi.
Jätteiden loppusijoituspaikka.
Lounastunti.

Harjoittelua yliopistollisessa opetussairaalassa

Harjoittelua teen Triphuvan Yliopistollisessa opetussairaalassa. Harjoitteluun pääsin koulun kansainvälisen vaihdon kautta. Koulullamme on sopimus kyseisen sairaalan kampuksen eli Triphuvan University Institute of Medicine Nursing Campus kanssa.

Ensimmäiset viikot olen ollut psykiatrisella osastolla, jossa hoidetaan potilaita, jotka sairastavat mm. skitsofrenia, masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai tulevat sisään nimikkeellä psykoosi. Sairaalassa työskentelee paljon lääkäri- ja psykologiopiskelijoita ja he tekevät suurimman työn potilaan kanssa. Hoitajan työ on monessa mielessä samankaltaista kuin Suomessa, mutta intesiteetti kuin myös toimintaympäristö, missä toimitaan, on suppeampi.

Kirjaukset tehdään kaikki tällä osastolla paperille, tietotekniikkaa ei ole. Jokaiselta potilaalta löytyy oma kansio, josta häntä koskevat tiedot löytyvät. Lääkkeet jokainen potilas ostaa itse. Perushoito, liinavaatteet, hygienia ja ravitsemus ei kuulu henkilökunnalle, tämän tekee potilas itse tai omaiset. Hoitajat kyllä neuvovat potilasta ja omaisia mm. riittävään nesteytykseen ja ravintoon, mutta toteutus jää potilaille itselleen.

Itse syvennän osaamistani lähinnä lääkärikierroilla, keskusteluilla lääkäri- ja psykologiopiskelijoiden kanssa sekä osallistumalla osaston rutiineihin. Lähimmäs potilasta pääsee aamupäivä aktiviteetin aikana, jumpataan tai pelataan yhdessä. Mielenkiinnolla odotan harjoittelun alkua sisätautiosastolla ja siellä varsinkin kahden viikon jaksoa sisätautien teho-osastolla. Kuinka asiat mahtavat siellä hoitua?

Väriloistoa matkalla harjoitteluun

Asuntona Hotelli

Majoituksen suhteen olen onnistunut mainiosti. Paikkaa suositeltiin koulun kautta ja suurin vaikuttaja siihen lienee se, että hotellin omistajan vaimo työskentelee sairaanhoitajana opetussairaalassa ja vieläpä samalla osastolla, jossa nyt olen harjoittelussa. Hotelli on mukava ja kodikas, aamiainen on runsas ja kuuluu huoneen hintaan. Yöt ovat viileitä, toisinaan jopa kylmiä, johtuen lämmityksen puutteesta hotellissa. Mukana oleva makuupussi ja villasukat ovat hyvässä käytössä. Lämminvesi juoksee, kun muistaa ajoissa ilmoittaa suihkuun menosta. Sähkökatkoja ei ole ollut ainoatakaan, vaikka niistäkin suuresti ennakkoon varoiteltiin.

Tyypillinen näky Kathmandussa, myös sairaalan pihalla.
Yliopiston opetussairaalan aukio.

 

Anna-Mari Mäkinen, sairaanhoitaja (AMK) -opiskelija