Neulominen luennoilla aiheuttaa ajoittain voimakastakin keskustelua kanssaihmisissä.
Mielenkiintoisen tästä ilmiöstä tekee sen, että aivotutkija Minna Huotalainen on jo vuonna 2012 todennut Karjalaisen haastattelussa, että toiset tarvitsevat yksinkertaista käsillä tekemistä pystyäkseen ymmärtämään haastavaa kielellistä materiaalia. Tässä haastattelussa todetaan, että tekemisen täytyy olla hyvin automaattista, ja näin se esimerkiksi toimii paljon neuloneen ihmisen kohdalla. Pikkuaivot tekevät työtä ja tietoinen kapasiteetti jää käyttöön toiselle asialle. (Neulominen parantaa keskittymiskykyä 2012.)
Kautta aikain ovat naiset tehneet käsillä lämmintä vaatetta koko perheelle. Virkkaaminen ja neulominen ovat sekä tuottavaa, inspiroivaa ja luovuutta kasvattavaa toimintaa mutta myös oman terveyden hoitoa. Raija Kivimetsä kertoo artikkelissaan Britanniassa ja Yhdysvalloissa tutkijoiden todenneen neulomisen tekevän hyvää aivoille.
Neulominen tutkimusten mukaan edistää oppimista, auttaa keskittymään, parantaa muistia, kehittää motoristisia taitoja, helpottaa stressiä ja kiputiloja.
Neulominen tutkimusten mukaan edistää oppimista, auttaa keskittymään, parantaa muistia, kehittää motoristisia taitoja, helpottaa stressiä ja kiputiloja. Samalla saadaan aikaan jotain konkreettista, joka lämmittää niin kehoa kuin mieltä. (Kivimetsä 2016.) Erilaiset oppijat voivat siis hyvinkin hyötyä neulomisen positiivisista vaikutuksista.
Henkilökohtainen kokemus asiasta saa minut hyvälle mielelle. On helppo todeta tutkimusten olevan oikeassa, kun opinnotkin tuli suoritettua määräajassa, joko neulomisesta huolimatta tai siitä syystä. Olen harrastanut neulomista luennoilla jo vuodesta 2006, kun aloitin sairaanhoitajan opinnot. Tällöin asia herätti keskustelua niin kanssaopiskelijoissa kuin opettajissakin. Käytimme yhden oppitunninkin asian pohtimiseen, voiko näin toimia vai viekö se keskittymisen pois asiasta.
Kyllä, neulon edelleen. Olen myös siirtänyt tämän toiminnan osaksi työelämää. Koulutuspäivät, viikkokokoukset ja muut tilaisuudet, joissa ei itsellä ole se kaikkein aktiivisin rooli, saavat puikot nousemaan käsiin. Voin sujuvasti osallistua keskusteluun ja pohtia yhteisiä asioita, vaikka sukat puikoilla pyörisivät. Tarpeen mukaan puikot voi vaihtaa kynään ja kirjoittaa ylös tehtäviä tai muistettavia asioita.
Lopputulema on siis se, että en ala muuttamaan hyväksi todettuja käytäntöjä, vaan jatkan paperiin piirtelyn sijaan neulomista ja saan vielä aikaan jotain lämmintä ja kaunista.
Koska kaiken käsillä tekemisen voi ajatella olevan terapeuttista, voimmekin ajatella, että se on myös yksi keino selvitä perhe-elämän, työelämän ja opiskelujen yhdistelmästä. Loppujen lopuksi, on ainakin lämpöiset varpaat.
Katja Kyllönen
perhetyöntekijä, terveydenhoitaja/kätilö (AMK)
sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK)
Savonlinna
Lähteet:
Kivimetsä, R. 2016. Onko neulominen uusi mindfulness. Saatavissa: https://www.autuuttaaivoille.fi/uutiset/onko-neulominen-uusi-mindfulness/ [viitattu 25.1.2019].
Neulominen parantaa keskittymiskykyä – luennoilla kutovat herättävät silti tunteita. 2012. Karjalainen 29.8.2012 Saatavissa: https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/11565 [viitattu 25.1.2019].