Mikkelissä on jo pitkään tohistu tulevan kesän asuntomessuista. Kaupungin yleisilmettä on kohennettu sisääntuloväyliä myöten ja messut näkyvät monessa. Messualueella on kevään aikana töissä noin 300 rakentajaa. Lehdissä on ollut mainoksia, juttuja, viimeisten vapaana olevien tonttien esittelyjä, yhteistyökutsuja näytteilleasettajille ja kesätyöpaikkailmoitus messuoppaiden rekrytoimiseksi. Huomasin myös, että eteläsavolaisille muotoilijoille ja taidekäsityöläisille valmistellaan Ankkurirannan autokatoksiin taidenäyttelyä ja pop up -kauppaa.
Mutta entä nuoret? Kuraattori kun olen, jäin pohtimaan asuntomessuja nuorten näkökulmasta. Sellaisten nuorten, joita työssäni kohtaan. Peruskoulusta päässeitä, toisella asteella opiskelevia nuoria tai niitä, joiden opinnot eivät suju syystä tai toisesta ja he ovat vailla opiskelupaikkaa. Nuoria, joilla on koti jossakin. Vanhempien luona, isän luona, mummin luona, äidin luona, omassa kämpässä, tädin luona, kavereiden luona tai jossain muualla tai ei missään. Mitä he ajattelevat asuntomessuista ja mikä on heidän rooli tämän tyyppisissä isoissa tapahtumissa? Onko heille tarjolla muutakin kuin rooli kesätyön hakijana tai messuvieraana? Onko nuorten mielipiteitä huomioitu ihka uuden asuinalueen rakentamisessa? (Tiedän toki, että Esedun rakennusalan opiskelijoita uurastaa oppilaitoksen työmaalla messualueella, mutta puhun nyt ylipäänsä nuorista, varsinkin niistä, joilla ei ole vielä mitään kosketusta messuihin).
Jututin muutamaa tuntemaani nuorta heidän ajatuksistaan asuntomessuista. Ensimmäisen kohdalla sain vastaukseksi: ”Eiks ne messut oo vähän niinku sellaset, että rikkaat käy kattomassa siellä sisustusvinkkejä?” Toisen nuoren näkökulma oli ihan toinen. Hän oli hyvin kiinnostunut messuista ja odotti pääsevänsä käymään siellä, erityisesti tutustumaan messutalojen arkkitehtuuriin ja sisustukseen. Kolmannen mielestä messut on ihan älyttömän hyvä juttu. ”Siellä näkee paljon kaikenlaisia ideoita, mitä pihallekin voi tehdä.” Neljäs sanoi: ”Miun mielestä se on vaan hienoa, että Mikkeliin tehdään uusia alueita ja tehdään kaupunkia mielenkiintoiseksi. Sitä kautta vois tulla muuttovirtaa ja enemmän palveluja tänne.”
Aiheesta kiinnostuneena ryhdyin tutkimaan, kuinka nuoret on huomioitu tulevilla messuilla. En löytänyt muuta erityisesti nuoriin liittyvää kuin pääsylippujen hinnat. Opiskelevat nuoret kuuluvat erityisryhmään, jotka saavat lipun 14 eurolla. Kiinnostavaa on, että alle 16-vuotiaat saavat tulla lastenlipulla, kun taas sitä vanhemmat katsotaan jo aikuisiksi. He saavat pulittaa 20 euroa sisäänpääsystä, jos he eivät ole opiskelijoita. Harmistuin tästä havainnosta, koska yleensä nuorelta, jolta puuttuu opiskelupaikka, puuttuu myös paljon muuta, kuten rahaa tai väyliä tulla osallistumaan. Ja petyin, ettei nuoria ollut nähdäkseni vielä huomioitu tämän kummemmin.
Huomasin haaveilevani tilanteesta, jossa nuoria kutsutaan mukaan ideoimaan ja osallistumaan, kun yhteiskunnassa tehdään tärkeitä asioita, jotka vaikuttavat nuoriinkin. Euroopan nuorisoportaalissa kerrotaan, että osallisuus on nuoren perusoikeus, jolla tarkoitetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaan lähiympäristöön, itseä koskevien päätösten tekoon ja itseä koskeviin asioihin. Nuorten on myös päästävä vaikuttamaan kaikille yhteisiin asioihin. Saadessaan mahdollisuuden oppia, ideoida ja toteuttaa itselle ja lähiyhteisölleen mielekkäitä asioita, nuori oppii samalla vaikuttamaan laajemmissakin yhteisöissä. Nuorena opittu osallisuus seuraa nuorta aikuisuuteen ja sitoo häntä osaksi yhteiskuntaa.
Nuoria on erilaisia. Jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä omine ajatuksineen ja unelmineen. Siksi toivon, että heitä kutsuttaisiin entistä enemmän mukaan osallistumaan ja rakentamaan yhteiskuntaamme. Silloin on tärkeää, ettemme ylläpidä yhtään turhaa estettä osallisuuden toteutumiselle.
Saara Laukkanen, kuraattori
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK) -opiskelija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu