Aito osallisuus on rohkeutta. Oletko kokeillut asiantuntijuuden jakamista ja haluaisitko heittäytyä luovaksi työssäsi? Asuuko viisaus sittenkin meissä?
Olen kolmatta kertaa elämässäni keskellä opinnäytetyörumbaa. Hurraa. Ajattelin etukäteen, että kolmannella kerralla osaan mennä ketterästi keskikaistaa, isompia ojia väistellen ja kirkkaasti lopputuleman hahmottaen maaliin. Opiskelen nyt sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, ja voin kyllä itselleni todeta, että hyvin meni ja osittain osuin oikeaan.
Opinnäytetyön aiheen sain toimeksiantona oppilaitoksen (Xamk) kautta, ja aiheena työssäni on ollut Essoten alueen vammaispoliittisen ohjelman laatiminen. Olen ollut neljä kuukautta opintovapaalla ja keskittynyt pääsääntöisesti tähän projektiin.
Olen saanut hyödyntää ammattilaisuuttani ja samaan aikaan heittäytyä prosessiin, josta haluan teille ilolla oodin kirjoittaa.
Prosessi on ollut sopivan haastava ja opettavainen. Vammaisala on minulle uutta, työssäni olen toiminut nuorisotyön toimialalla. Osallisuus onkin nyt ollut tässä prosessissa se tärkein asia. Olen saanut hyödyntää ammattilaisuuttani ja samaan aikaan heittäytyä prosessiin, josta haluan teille ilolla oodin kirjoittaa.
Sanotaan, ettei määränpää, vaan matka on tärkein. Opinnäytetyössä suunnitelma on oleellinen asiakirja, jota voi myös karttaan verrata. Matkalla voi palata suunnitelmaan ja tarkistaa, mihin olinkaan menossa, miten ja miksi. Kehittämistyössä suunnitelma täydentyy prosessin edetessä, koska on oleellista myös reflektoida ja reagoida kehittämisessä eteen tuleviin asioihin.
Tähän työhön lähdettiin Essoten alueen vanhus- ja vammaisneuvoston aloitteesta. Vastuu- tai taustatahona toimii Essoten vammaispalvelut. Idea- ja suunnitteluvaiheessa työn tavoitteeksi määriteltiin osallistavilla menetelmillä vammaispoliittisen ohjelman laatiminen alueelle. Ensisijaisena tiedonkeruumenetelmänä toimivat työpajat sidosryhmille. Avoin sähköinen kommentointi ja kuuleminen luonnosvaiheessa sekä tarvittaessa tiedon täydentäminen asiantuntijahaastatteluiden avulla kuuluivat suunnitelman vaiheisiin.
Opinnäytetyön aihe on laaja. Toimialalla odotetaan sekä vammaispalvelulain muutosta että sosiaali- ja terveysalan rakennemuutoksia koskevan lainsäädännön vahvistamista. Muutoksiin on hyvä valmistautua rakentaen yhdessä kuvaa tulevasta, todetaan mm. kunta-alan ARTTU2-tutkimusohjelman tuloksia kuvaavassa artikkelissa. Vuorovaikutus ja viestintä korostuvat muutostilanteissa. Yhteisen ymmärryksen rakentaminen, luottamuksen sekä erilaisten visioiden ja vaihtoehtojen rakentaminen tulevaisuuden osalta on tärkeää. (Stenvall & Majoinen 2017.)
Vammaispoliittisia ohjelmia on laadittu monin eri tavoin kunnissa ja kuntayhtymissä. Sisällöiltään ne ovat erilaisia, ja osa on myös tehty opinnäytetöinä. Niitä ohjataan tekemään vammaisneuvostojen ja -järjestöjen kanssa yhteistyössä sekä poikkihallinnollisesti, vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta VANE:n ohjeistuksessa (Kunnallinen vammaispoliittinen ohjelma s.a.).
Työpajojen tunnelmaa
Työpajoista toivottiin nousevan esiin vammaispoliittista ohjelmatyötä varten tietoa tulevaisuuden tärkeimmistä kehittämisen kohteista ja ehdotusten pohjalta toimenpide-ehdotuksia. Työpajoja järjestettiin kaksi, joista ensimmäisessä oli 15 ja toisessa 25 osallistujaa. Suunnittelin työpajat Innopajaoppaan (Peränen 2013) avulla ja hyödynsin myös Fasilitointi luo uutta -kirjaa (Kantojärvi 2012). Työpajoihin kutsuttavat tahot eli oleelliset sidosryhmät määriteltiin vammaisneuvoston ja vammaispalvelujen yhteyshenkilöiden kanssa yhdessä.
Nyt tulee mielestäni tärkein asia osallisuudessa, joka vaatii sitä alussa mainitsemaani rohkeutta. Ensimmäinen työpaja aloitettiin ns. tyhjältä pöydältä. Aloitimme kysymyksellä, mitkä ovat vammaisen ihmisen hyvän elämän edellytykset Essoten alueella. Ensin yksin, sitten pareittain ja lopuksi ryhmissä. Tulevaisuussuuntautunutta pohdintaa siitä, millainen vammaispoliittinen ohjelma palvelisi ajatellen vuosia 2020 – 2023 kotona, koulussa, harrastuksissa, työssä, liikkumisessa jne.
Ja paikalle kokoontuneet aiheen asiantuntijat aloittivat huikean hienosti työskentelyn. Sieltähän ne aiheet nousivat, ja ryhmissä vielä upeasti tiivistäen koottiin käsitellyt teemat, joista nousi esiin selkeä visio, mitä kohti ollaan menossa. Työpajassa käsiteltiin myös vammaisten palvelujen nykytilannetta alueella; mikä toimii hyvin ja missä asioissa on kehitettävää. Työpajasta kerätyt palautteet kertoivat tunnelman olleen positiivinen, avoin ja aktiivinen. Osallistujilla oli syntynyt kokemus siitä, että he olivat saaneet äänensä kuuluviin.
Voin tunnustaa, että koska kyseessä on opinnäytetyö, tämä kohta jännitti minua etukäteen paljon. Valvoin ehkä pari yötäkin pohtiessani, miten työpajatyöskentelyssä lähdetään liikkeelle.
Tiesin, että tärkein ja hyödynnettävissä oleva tieto on osallistujilla, mutta miten saan sen kirjallisessa muodossa esiin? Miten johdatan aiheeseen, että ehdimme siihen syvällisesti pureutua ja kuinka paljon taustoitan asioita etukäteen? Ehkä joitain aihealueita jää kokonaan puuttumaan? Mitäs, jos menemmekin ihan aiheen vierestä ja työpajasta ei jää aineistoa käsiteltäväksi ja jatkoon hyödynnettäväksi?
Mutta aivan turhaan, rohkeus palkittiin ja pajasta saatiin tosi hyvää materiaalia ja osallistujien tuottamaa asiantuntijatietoa juuri tämän alueen kehittämisen tarpeista ja suunnista. Ensimmäisen työpajan jälkeen tiivistin tuloksia ja luokittelin ne YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallisen toimintaohjelman 12 eri sisältöalueen alle (Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen 2018).
Toinen työpaja aloitettiin täydentämällä pareittain aihealueiden sisältöjä. Osallistujat myös pisteyttivät sisältöjen tärkeyttä, ja sisältöalueet luokiteltiin isommiksi aihekokonaisuuksiksi. Näin saatiin uuden Essoten alueen vammaispoliittisen ohjelman teemat muodostettua. Toisessa työpajassa pohdittiin myös ryhmissä toimenpide- ja kehittämisehdotuksia syntyneille uusille sisältöalueille.
Ketterä sähköinen alusta
Työssäni olin aiemmin käyttänyt Nuortenideat.fi-sähköistä vaikuttamispalvelua. Se on yksi osa oikeusministeriön verkossa toimivia demokratiapalveluita, muita ovat esim. kansalais- ja kuntalaisaloite ja otakantaa.fi-palvelu. (Tietoa palvelusta s.a.) Päätin hyödyntää opinnäytetyössäni avointa kuulemista luonnosvaiheessa ja halusin kokeilla tähän sähköistä otakantaa.fi-palvelua. Luonnosversio vammaispoliittisesta ohjelmasta koottiin kahden työpajan jälkeen ja laitettiin kommentoitavaksi alustalle. Kommentointivaiheesta tiedotettiin Essoten tiedottajan toimesta laajasti alueella.
Taas tarvittiin rohkeutta. Miten voin jakaa keskeneräisen työn kommentoitavaksi? Pitäisikö se olla valmiimpi alustalle laitettaessa? Miten palvelu toimii, tuleeko teknisiä tai tiedonkulun ongelmia? Miten suuri määrä palautetta tulee?
Kyllä kannattaa luottaa yhteiseen ajatteluun! Aivan mainioita parannusehdotuksia, sisällöllisiä huomioita ja rakentavaa palautetta tuli sopivasti, käsiteltävissä määrin. Itselleni oli tärkeää, että luonnosta oli mahdollista kaikkien alueen asukkaiden kommentoida juuri tässä, keskeneräisessä vaiheessa. Yhtään palautetta alustan toimimattomuudesta ei ole tähän mennessä tavoittanut minua. Tuntuu mukavalta, että ihmiset ovat käyttäneet aikaansa ja ajatuksella lukeneet työn sekä kommentoineet sitä.
Asiantuntijatiimin kesken ajattelua
Palautekanavan sulkeuduttua kokosin saadut palautteet ja kokoonnuimme sisältöalueiden asiantuntijoiden ja vammaisneuvoston puheenjohtajan kanssa tiivistämään tuloksia. Opinnäytetyön suunnitelmassa oli ajatus asiantuntijahaastatteluin täydentää tietoa tarvittaessa. Teimme vammaispalvelupäällikön kanssa päätöksen kutsua kokoon asiantuntijatiimi valitsemaan aineistosta lopulliset sisällöt ohjelmaan. Tässä kohtaa siis karttaa eli tutkimussuunnitelmaa tarkennettiin tarvittavalla tavalla. Ohjelmallinen kehittäminen on lähtökohtaisesti ylhäältä alas -kehittämistä, mutta toimijalähtöinen kehittäminen ja tässä tapauksessa yhteiskehittäminen etenee alhaalta ylös. (Toikko & Rantanen 2009, 49 – 53.)
Työskentelimme asiantuntijatiimin kanssa intensiivisesti yhden iltapäivän ajan, ja nyt vammaispoliittisen ohjelman laadintaan tarvittava sekä opinnäytetyön aineisto oli kasassa. Kokemukset työskentelystä olivat myönteisiä, ja kaikki osallistujat kokivat oppineensa uutta yhdessä työskentelyn aikana. Toivon vielä viisautta itselleni koota saatu aineisto ja tässä lyhyesti kuvaamani prosessi selkeään muotoon valmiiksi opinnäytetyöksi.
Oodi yhteiskehittämiselle on oikeastaan oodi suunnitelmallisuudelle, ahkeruudelle, rohkeudelle ja luovuudelle. On viisautta käyttää niitä sopivassa suhteessa.
Lue lisää:
Kantojärvi, P. 2012. Fasilitointi luo uutta: menesty ryhmän vetäjänä. Helsinki: Talentum.
Kiviniemi, K. 2015. Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa Valli, R. & Aaltola J. Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Jyväskylä: PS-kustannus.
Kunnallinen vammaispoliittinen ohjelma. s.a. YK:n vammaisyleissopimuksen hengen mukaisesti. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://vane.to/vammaisneuvostot/kunnalliset-vammaispoliittiset-ohjelmat. [vii-tattu 2.1.2020].
Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen, YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma 2018–2019. Sosi-aali- ja terveysministeriön julkaisuja 2018:2. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3908-0. [vitattu 2.1.2020].
Peränen, N. 2013. Innopajaopas kehittäjälle. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.innokyla.fi/kehittaminen/innopajat. [viitattu 1.1.2019].
Stenvall, J. & Majoinen, K. 2017. Välitilan johtaminen kunnissa. Kuntaliitto. ARTTU2-tutkimusohjelman julkaisusarja 5/2017. Saatavissa: http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=3342. [viitattu 2.1.2019].
Sosiaali- ja terveysministeriö. s.a. Vammaispalvelujen lainsäädännön uudis-taminen. Saatavissa: https://stm.fi/vammaispalvelulaki. [viitattu 2.1.2019].
Tietoa palvelusta. s.a. Otakantaa.fi. Oikeusministeriön verkkopalvelu. Saata-vissa: https://www.otakantaa.fi/fi/tietoa-palvelusta/1/. [viitattu 2.1.2019].
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampe-re: Tampereen yliopistopaino Oy – Juvenes Print.
Työterveyslaitos. 2019. Hyvän johtamisen kriteerit. WWW-dokumentti Saata-vissa: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/hyvan-johtamisen-kriteerit/. [viitattu 31.12.2019].
Viitala, R. 2013. Henkilöstöjohtaminen. Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita.
Hanna Piiparinen
Sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen
Sosionomi (YAMK) -opiskelija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kampus