Opiskelen Kotkan kampuksella akuuttia hoitotyötä (YAMK), olen sairaanhoitaja päivystyksessä, olen kolmen lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Elämäni tärkeimmät osa-alueet ovat perhe, työ ja opiskelu. Tässä järjestyksessä. Halusin kirjoittaa, miten tuo yhtälö on mahdollista pitää kasassa ja mikä vaikutus opintovapaalla on tuohon kaikkeen.
Aloitin opintoni vuosi sitten työn ohessa. Perhe ja harrastukset, kaksivuorotyö sekä opiskelu toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässä kotoa onnistui kyllä yhdistää, mutta minulla oli koko ajan huono omatunto siitä, että en voi antaa millään osa-alueella tarpeeksi.
Ollessani töissä mielessä pyöri perhearki ja koulutehtävät, kotona ollessa tuntui, että olin aina joko töissä tai tietokoneella tekemässä koulutehtäviä, ja koulussa mielessä pyöri perhearki ja seuraava työputki, joka odottaisi heti koulusta päästyä, koska vapaapäivät olivat kuluneet koulussa. Aikaa palautumiseen tai yhteen asiaan keskittymiseen ei ollut. Minusta oli tullut multitaskaaja. Se oli ainut tapa saada homma toimimaan.
Elin ja mietin tätä ensimmäiset kolme kuukautta opinnoistani. Sitten aloin pohtia ja selvittää vaihtoehtoja. Mitä, jos näistä kolmesta voisikin jättää yhden osa-alueen pois? Mikä se olisi ja mikä vaikutus sillä olisi? Ymmärsin, että työt voisivat odottaa. Perhe on ykkösprioriteettini, ja opiskelu oli elämässäni nyt tietyn ajan mukana. Olin itse valinnut sen, että haen opiskelemaan ajatuksella ”nyt tai ei koskaan”, ja opiskelujen suorittaminen mielekkäällä tasolla vaatisi nyt enemmän.
Pohdittuani vaihtoehtoja päätin hakea opintovapaata ja aikuisopintorahaa. Mietin ja puntaroin, että työajan lyhentämisellä tuloni olisivat lähes samat kuin aikuisopintoraha, joten järkevämpää olisi jättäytyä hetkeksi pois työelämästä ja keskittyä perheeseen ja opiskeluun. Työnantajani ymmärsi tilanteeni ja myönsi opintovapaan.
Täyttelin lomakkeita, lisäilin liitteitä ja lopulta sain puoltavan päätöksen aikuisopintorahasta. Vuoden vaihtuessa ja rakettien paukkuessa taivaalla vasta ymmärsin asian kunnolla; minä en mene ensi vuonna töihin, minä opiskelen. Saan olla kotona äitienpäivänä, lasten syntymäpäivinä ja jouluna. Samaan aikaan mieleni valtasi suuri helpotus ja suuri epäusko. Mitenköhän tämä vuosi sujuu?
Olen saanut keskittyä opiskeluuni täysillä ja viettää samalla enemmän aikaa perheen kanssa kuin vuosiin.
Nyt tuo vuosi alkaa olla lopuillaan ja voin kertoa, että tuo päätös jäädä opintovapaalle oli yksi elämäni parhaista. Olen saanut keskittyä opiskeluuni täysillä ja viettää samalla enemmän aikaa perheen kanssa kuin vuosiin. Olen saanut käydä katsomassa lasten kiekkopelejä ja pianokonsertteja, olen saanut nauttia hitaista aamuista ja aamupaloista lasten kanssa ennen heidän kouluunlähtöään. Olen saanut olla kotona, kun he tulevat koulusta. Olemme voineet matkustella perheenä enemmän. Minun ei ole tarvinnut sanoa kertaakaan, etten voi, koska olen taas töissä. Minun ei ole tarvinnut luopua mistään.
Joskus hyppy tuntemattomaan voi olla parasta, mitä sinulle voi tapahtua!
Olen oppinut paljon itsestäni tämän vuoden aikana, olen voinut kuunnella itseäni. Ja kaiken tämän lisäksi työnantajani on saanut tilalleni sijaisen, joka on voinut keskittyä täysillä työntekoon, ja itse palaan töihin nyt aivan uudella innolla, uusi tutkinto takataskussa. Ja ennen kaikkea perheeni on saanut paljon yhteistä aikaa. Kaikki ovat voittajia tässä. Voin ainoastaan suositella opintovapaata omasta kokemuksestani ja kannustaa muitakin miettimään tätä vaihtoehtoa. Joskus hyppy tuntemattomaan voi olla parasta, mitä sinulle voi tapahtua!
Tuire Viljanen, sairaanhoitaja (AMK)
Akuutti hoitotyö (YAMK) -opiskelija, Kotkan kampus