Opiskelen liiketoimintaa ylemmässä ammattikorkeakoulussa Mikkelin kampuksella. Jäin huhtikuun alusta opintovapaalle puoleksi vuodeksi kirjanpitäjän töistäni.
Muistan, kuinka ensimmäisellä orientaatiopäivänä opiskelujen alkaessa opettaja varoitteli liian innokkaasta opiskelutahdista, sillä opiskelun ja työn yhdistäminen vaatii ponnisteluja ja liian tunnollisella työtahdilla ihminen voi väsyä; koululla oli tästä kuulemma kokemusta. Tämä jäi mieleeni, koska kuulosti erikoiselta esitellä asia näin suoraan tuoreille opiskelijoille ja heti ensimmäisenä koulupäivänä.
Miten sattuikaan, minä kuitenkin viime syksynä astuin juuri tähän samaiseen sudenkuoppaan ja väsyin. Tuntui, että koulua ja töitä oli aivan liikaa ja stressi ilmeni kahdeksan viikon elohiirenä toisessa silmässä. Elohiiri häipyi vasta, kun sain syksyn viimeisen kurssitehtävän palautettua opettajalle.
Silloin aloin miettiä vaihtoehtoja, miten tulen selviämään vuodesta 2020 ja valmistumaan ajallaan.
Keksin itselleni pelastuksen: keväällä haluan jäädä opintovapaalle suorittamaan loppukurssit sekä tekemään opinnäytetyöni. Tämän ajatuksen voimalla sain kahlattua vuodenvaihteen yli, ja kun lupa tuli työnantajalta puolen vuoden opintovapaaseen, tuntui kuin taivas olisi auennut ja helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni. Päätöksen myötä sain ihmeellisesti uutta energiaa ja ajatukseni lähtivät innostuksesta lentoon.
Olen pian nelikymppinen enkä ole koskaan pitänyt töistä näin pitkää vapaata. Tämä oli itselleni aivan uusi tilanne. Innoissani suunnittelin, kuinka ensitöikseni huhtikuun alussa lennätän työn pölyt pois lähtemällä äitini kanssa allastuoleihin rentoutumaan. Tämän jälkeen lähtisin kotipaikkakunnalle tapaamaan kavereitani ja sukulaisiani, joita näen aivan liian harvoin. Nyt kun minulla on aikaa, voisin näin alkuun ottaa vähän rennommin ja pitää kunnon siirtymisajan. Opiskelut ja opinnäytetyön voisin aloittaa virkistyneenä sitten myöhemmin.
Ja sitten iski korona Eurooppaan. Matkat, reissut ja tapaamiset piti peruuttaa. Laitettiin oikein Suomen ja Uudenmaan raja kiinni, jotta ymmärrettäisiin pysyä kotona.
Olen ollut nyt kaksi viikkoa opintovapaalla. Olen tehnyt koulun rästitehtäviä ahkerasti pois, sillä tietyistä syystä minulla ei ole tällä hetkellä muutakaan tekemistä. Koronan ansiosta pääsen nyt täysin keskittymään kouluun, opinnäytetyöni tekoon ja taidan kuitenkin valmistua koulusta aivan ajallaan. Yritän ajatella, että matkalle on mukavampi lähteä, kun uusi tutkinto povarissa.
Sari Uljonen
kirjanpitäjä
Tulevaisuuden liiketoiminnan johtaminen (YAMK) -opiskelija, Mikkeli