Aivan ihanaa oli jäädä opintovapaalle helmikuun lopussa, lähes kolme kuukautta ilman töitä. Suorastaan kissanpäivät! Nyt olisi aikaa panostaa opiskeluun! Ensimmäinen viikko meni hyvin pitkälle nukkuessa ja ottaessa rennosti. Siitä sitten pikkuhiljaa kävin kouluhommien pariin ja sain jopa jotain tehtyäkin. Mutta oli sitä kaikkea muutakin.
Tietenkin omasta hyvinvoinnista piti huolehtia kuntoilun merkeissä. Muutaman reippaan lenkin ja salitreenien jälkeen huomaan olevani kauhean räkätaudin kourissa, viikon kuumeessa ja yskin kuivaa yskää kuusi viikkoa. Se siitä kuntoilusta sitten.
”Voisitko tulla auttamaan muutossa, nyt kun olet kotona?” ”Joo, mikäs siinä” – ja huomaat jossain vaiheessa, että muuttoon on mennyt useampi päivä ja olet päässyt jo auttamaan siivoamisessakin.
Miten onkin mahdollista, että molemmilla lapsilla on kaikki terveystarkastukset, hammaslääkärit ja kontrollikäynnit juuri opintovapaan aikana? Ja kissallekin sattui ensimmäiset rokotukset tälle ajalle, tosin tuo eläinlääkäri on tullut tutuksi jo muutenkin tässä alkuvuoden aikana. On tullut soiteltua sinne useita kertoja ja pohdittu ratkaisua meillä olevaan ongelmaan, jostain syystä siellä lääkärit jo tuntevatkin meidän ”tapauksen”.
Meillä on siis kolme kissaa ja tämä nuorimmainen tuli meille vuodenvaihteessa ja on ollut riesa siitä saakka, koska on ripuloinut lähes jatkuvasti, eikä syytä siihen löydy. Myös vanhemmat kissat rupesivat oireilemaan stressaamalla ja suolioireilla. Alkuun pikkukakkoja oli sohvalla, lattialla, joten itse sai olla tarkkana, minne istui tai astui. Myöhemmin kivasti kuivahtaneita tai tuoreita kakkoja löytyi milloin kenenkin sängystä. Onneksi äiti oli opintovapaalla ja jäi aamuisin siivoamaan, kun toiset lähtivät omille töilleen. Jostain syystä vaiva on helpottanut matolääkkeillä, mutta vain hetkeksi. Tällä hetkellä kissat voivat hyvin ja vaiva näyttää poistuneen yhdeksän matokuurin jälkeen.
”Pääsetkö pariin työpalaveriin, kun sinulla taitaa olla tästä aiheesta viimeisin tieto?”
”Joo, eipä miulla siinä mitään sovittua ole” – ja huomaan olleeni palavereissa viisi kertaa.
”Pidetään koulutuspäivä. Voisitko pitää luennon, jos siihen ei ketään muuta saada?”
”Eiköhän se onnistu, kunhan saan tietää siitä ajoissa.” – ja väännän kahta eri luentoa itku silmässä pari päivää ennen niiden pitoa, vaikkakin tiesinhän minä niistä ajoissa. On se jännä homma, miten tuollaiset asiat jäävät aina viime hetkeen.
Loppurutistuksena järjestin molemmille lapsille syntymäpäivät, johon menikin sitten koko viikonloppu. Onneksi syntymäpäivät ovat niin lähekkäin, että viikonlopun uhrauksella ne oli tänäkin vuonna juhlittu. Molemmilla oli onnistuneet yökylä-syntymäpäivät, ja sukulaisetkin tuli kahvitettua.
Jotenkin ajattelin, että minulla olisi aikaa tehdä kouluhommia rauhassa silloin, kun lapset ovat koulussa. Päivät olivat loppupeleissä olleet hyvin repaleisia ja välillä jo tuntui, ettei ollut aivan selvillä itsekään siitä, missä piti milloinkin olla, kun palaveria, hammaslääkäriä, kissan lääkäriin vientiä ym. oli ripoteltu sinne ja tänne. Koulun piti olla opintovapaalla pääasia! Lähipäiviä Mikkelissäkään ei pitänyt olla kuin neljä, mutta luokan yhteisiä opintoja olikin vielä käymättä, joten Mikkelissä tuli oltua seitsemän päivää.
Työt ovat jo alkaneet, ja tahtihan ei ole muuttunut poissaoloni aikana. Töissä menee päivässä työmatkoineen 9–12 tuntia. Vielä olisi muutaman koulutehtävän palautus kahden viikon sisällä – ja kiirehän tässä tulee joka tapauksessa. Valmistuvathan ne tehtävät toki töiden ohessakin, nyt kun lasten asiat ovat kunnossa, kissat voivat hyvin, koulun lähipäivät on opiskeltu, lähes kaikki koulutukset ja palaverit hoidettu sekä tervehdytty taudista.
Syksyllä on tarkoitus jatkaa opintovapaata. Olisinkohan viisaampi noiden muiden asioiden suhteen?
Riikka Honkanen, Kliininen asiantuntija (yamk) -opiskelija, sairaanhoitaja, auktorisoitu haavahoitaja, töissä tehostetussa kotisairaanhoidossa
