Hei! Olen Anne, 31-vuotias tradenomiopiskelija Siilinjärveltä. Olen kotoisin Laihialta ja sydämeltäni edelleen pohjalainen, vaikka olenkin savolaisten kanssa yrittänyt jo 12 vuotta pärjäillä.

Xamkissa opiskelen ensimmäistä vuotta tietojenkäsittelyn koulutuksessa verkko-opintoina ja kotikampukseni on Mikkelissä, vaikka en ole siellä opintojen merkeissä vielä kertaakaan käynyt.

Olen valmistunut bioanalyytikoksi vuonna 2012 ja työskennellyt siitä lähtien laboratoriohoitajana. Tiesin jo valmistuessani, että haluan joskus vielä opiskella. Vakituisen työpaikan ja perheenlisäystä saatuani alkoi tuntua siltä, että aika on kypsä ja kaipasin muutosta työelämään. Terveysalan jatkokoulutustarjonnasta ei kuitenkaan löytynyt itseäni kiinnostavaa opiskeltavaa, joten oli keksittävä jotain muuta.

Mikä minusta tulee iso(mpa)na?

Aikuisena opiskelijana opiskelupaikan valinta kulki hieman eri tavalla kuin juuri ylioppilaslakin päähän painaneena. Elämän realiteetit, kuten asuntolaina ja perhe, rajasivat vaihtoehtoja. Koska päivätoteutuksena opiskelu ei ollut minulle mahdollista, aloin tutkia erilaisia monimuoto- ja verkko-opintoina tarjolla olevia koulutuksia.

Tarkastelin enimmäkseen ammattikorkeakouluopintoja, koska ne olivat minulle entuudestaan tuttuja ja opiskeluun kuluva aika on lyhyempi. Niin törmäsin Xamkin tietojenkäsittelyn koulutukseen ja hain kevään 2019 yhteishaussa opiskelemaan.

Tietojenkäsittelyn koulutusohjelmalla oli oma valintakoe, johon päästäkseen tuli hyväksytysti suorittaa 3 opintopisteen laajuinen kurssi ohjelmoinnin perusteista. Kurssi antoi käsitystä tulevista opinnoista ja verkko-opiskelusta. Samalla tuli testattua työn ja opiskelun yhteensovittamista. Valintakoe meni hiukan penkin alle, mutta onnekseni pääsin kuitenkin varasijalta opiskelemaan.

Haaveenani olisikin tulevaisuudessa pystyä yhdistämään aikaisempi osaamiseni uuden tutkintoni kanssa ja työskennellä esimerkiksi sovelluskehittäjänä terveysalan ohjelmistojen parissa.

 

Bioanalytiikka ja tietojenkäsittely voivat ensiajatuksena kuulostaa kaukaisilta asioilta. Tietotekniikka ja erilaiset sovellukset ja ohjelmistot ovat kuitenkin kiinteä osa päivittäistä työtä laboratoriossa. Olen aina ollut kiinnostunut tietokoneohjelmistojen toiminnoista ja käytettävyydestä. Opinnot ovat antaneet minulle jo nyt paljon uusia näkökulmia esimerkiksi tietoturvaturva-asioihin, ja voin hyödyntää niitä myös tämän hetkisessä työssäni.

Haaveenani olisikin tulevaisuudessa pystyä yhdistämään aikaisempi osaamiseni uuden tutkintoni kanssa ja työskennellä esimerkiksi sovelluskehittäjänä terveysalan ohjelmistojen parissa.

Opiskelu aikuisiällä – uhka vai mahdollisuus?

Aluksi ajatus uusista opinnoista ruuhkavuosien keskellä tuntui pelottavalta. Miten aikaa riittäisi jaettavaksi opiskelun, työn ja henkilökohtaisen elämän välillä? Selviäisinkö itsenäisestä työskentelystä ja ajanhallinnasta, jota verkko-opiskelu vaatii? Miten pidän motivaatiota yllä ja stressitasot hallinnassa?

Yllätyksekseni olen saanut todeta, ettei mikään peloistani ole vielä toteutunut. Verkko-opinnot mahdollistavat joustavan opiskelun, olen opiskellut esimerkiksi lapsen ollessa päiväunilla tai iltaisin hänen nukkuessaan. Myös mieheni ja lapsen isovanhemmat ovat olleet korvaamaton apu ja mahdollistaneet minulle kokonaisia päiviä opiskeluun hoitamalla lasta.

Motivaatio opiskeluun on korkeammalla kuin nuorena, ehkä koska siihen ei ole samanlaista ”pakkoa”, vaan opiskelen kehittääkseni itseäni ja perheeni hyvinvoinnin vuoksi. Olen luonteeltani perfektionisti, mutta huomaan iän myötä oppineeni suhtautumaan opiskeluun hieman rennommin. Kaikkien tekemieni töiden ei tarvitse olla täydellisiä ja kursseista arvosanaksi riittää muukin kuin täysi 5. Se on tehnyt opiskelusta mielekkäämpää ja sujuvampaa.

…uuden oppiminen on antanut myös valtavasti intoa ja energiaa

 

Opiskelu on myös hyvää vastapainoa työelämälle ja uuden oppiminen on antanut myös valtavasti intoa ja energiaa. Vapaa-aikaakin olen ehtinyt viettää riittävästi, ja useimmiten silloin ulkoilemme yhdessä perheen kanssa.

Aikuisena opiskelemaan lähtöä pohtiville sanoisin, että kokeilemalla et menetä mitään. Aikaisempia kokemuksia opiskelusta, etenkin jos niistä on vierähtänyt jo tovi, ei kannata pitää vertailupohjana tuleville opinnoilleen. Opiskelu voi maittaa ihan eri tavalla, kun on kerennyt olla työelämässä jonkun aika.

Verkko-opintoja voin suositella lämpimästi, ja tietojenkäsittelyn koulutusta haluan myös tässä yhteydessä kehaista. Opettajat ovat olleet hyvin saavutettavissa, kurssit ovat hyvin toteutettuja ja niiden sisällöt mielenkiintoisia. Itse koen opiskelevani tulevaisuuden alaa, jossa töitä tekevälle riittää ja mahdollisuuksia on monenlaisia- myös jatko-opintoja ajatellen.

 

Anne Kortelainen
Tradenomi (AMK) -opiskelija, tietojenkäsittely

 

 

Kirjoita kommentti

*