Olen Juho Repo, 31-vuotias, XAMK:lla opiskeleva ja VR-Groupilla työskentelevä pienen tyttären isä. Asustelen perheeni kanssa Kouvolassa, töiden ja koulun läheisyydesssä.
Pyrin kouluun vuonna 2016 ja pääsinkin Kouvolaan monimuotoryhmään opiskelemaan Myynnin ja markkinoinnin tradenomiksi. Samaisena syksynä kun opiskelut alkoivat, lähdin ulkomaille työkomennukselle. Palattuani koti Suomeen alkoivat uudet työhaasteet ja mikä vielä upeampaa, alkoi tämä vierelläni oleva pieni upea neiti ilmoittelemaan itsestään. 2018 syntyi tyttäreni joka vei sydämeni lisäksi kaiken mahdollisen huomioni.
Tänä ajanjaksona en oikein saanut opintojani vauhtiin, mutta vuosi sitten päätin, että pyrin vuoden 2019 aikana korjaamaan asian.
On ollut kurssien ja tehtävien täyteinen vuosi, josta minulla on reilu kuukausi opintovapaata jäljellä. Myös XAMK:lla opiskeleva puolisoni palasi työelämään tässä syksyllä, ja olenkin opintovapaani myötä onnekas, kun saan opiskelujen lomassa nauttia ja seurata 2-vuotiaan taaperon elämää. Monimuotoisen opiskelun hyviä puolia on, että kovinkaan usein ei ole tarvetta mennä fyysisesti koululle, joka antaa mahdollisuuden viettää päivisin aikaa tyttäreni kanssa, leikin, ulkoilun ja elämän uusien taitojen opettelun merkeissä. Usein täytyy aamuisin ja iltaisin pyhittää aikaa opinnoille.
Aina kaikkea ei pysty pienen lapsen kanssa suunnittelemaan, ja saattaa olla, että huonosti nukuttujen öiden jälkeen ei jaksakaan paneutua kaikkeen mitä olet ajattelit tekeväsi. On myös tilanteita jolloin vain täytyy siirtää koulutöitä myöhemmäksi. Ajattelenkin, että vaikka koulun loppuun saaminen varmasti parantaa itseni lisäksi myös perheeni tulevaisuutta, ei tyttäreni vielä kuitenkaan tarvitse kilpailla ajastani tai huomiostani. Onkin ollut ilo huomata, että monet opettajat ovat olleet ymmärtäväisiä, mikäli palautukset tai aikataulut ovat joskus venyneet
On toki myös tärkeää, että minä niin kuin kaikki muutkin vanhemmat saisivat välillä hengähtää ja hetken omaa aikaa. Minulle urheilu on ollut koko elämäni mukana jokapäiväisessä arjessa. Ja vaikka nykyään en aivan päivittäin mitään harrastakaan, on mielelle ja kropalle tärkeää välillä päästä maastopyöräpolulle, punttisalille tai vaikka vaan rantasaunalle virkistäytymään. Kun haluan todenteolla rauhoittua, puen märkäpuvun ylleni ja painun sukeltelemaan jonkin kirkasvetisen vesistön mielenkiintoiseen, mutta niin rauhalliseen maailmaan.
Jaksamisesta ja voimavarojen riittämisestä täytyy kiittää puolisoani, ja myös hänelle pitää pystyä välillä antamaan huomiota ja hemmottelua. Toisinaan on tärkeää järjestää aikaa parisuhteen ylläpitämiseen ja olemmekin onnekkaita, koska meillä on tukiverkkoa ja läheisiä ihmisiä ympärillämme auttamassa.
Vaikka opintojen alku oli hankalaa, on ollut viimein ilo huomata koulun antavan minulle uusia tietoja, taitoja ja näkökulmia. Uuden oppiminen ja itseni kehittäminen onkin ollut suurin motivaatio koulu”tielle” palaamiseeni.