Päätin kirjoittaa aiheesta, joka puhututtaa monesti opiskelutovereiden keskuudessa lähiopiskelupäivillä: opiskelun, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta.
Halusin lähteä kehittämään osaamistani ja taitojani sote-uudistuksen tarpeisiin. Siihen liittyen uutta osaamista tarvitaan. Pian huomasin istuvani koulussa työn ohella liuta tehtävänantoja saaneena ja miettien, kuinkahan näistä kaikista selviänkään.
Arkena päivät vietän tiiviisti työpaikallani työtäni tehden ja illalla kotona on vastassa perhe, jonka jokainen jäsen odottaa, milloin on hänen vuoronsa saada äidiltä huomioita. Kaikki aika on kuitenkin käytettävä hyödyksi. Illalla lasten leikkiessä keskenään poistun hiljaa oman koneeni ääreen ja avaan meneillään olevan tehtävän. Ajatus katkeaa, kun joku kysyy juomista itselleen. Käyn antamassa ja sitten taas jatkan. Mihinkähän jäinkään? Tehtävää tehdessä kolmevuotias kurkistaa varovaisesti oven raosta ja kyselee uteliaana:
”Äiiiti! Teekkö sä niitä koulutehtäviä?”
Aiemmasta opiskelustani oli aikaa noin 7 vuotta. Nykyään opiskelu on paljolti itsenäistä opiskelua. Olin yllättynyt, kun läsnäolopäivät eivät olekaan pelkästään kalvosulkeisia ja tiiviisti tuolissa istumista, vaan monilla läsnäolopäivillä purettiin mm. ennakkotehtäviä ryhmissä. Samalla tässä pääsee tutustumaan opiskelutovereihin ja saa moniammatillista näkökulmaa eri asioihin.
Aluksi suhtauduin tähän kriittisesti ja epäillen, mutta pian tajusin tämän olevan ammatillisesti kasvattava opiskelutapa. Opiskelupäiviltä olen oppinut erilaisia opettamistapoja, joita voin hyödyntää myös omassa työssäni.
Minusta on tullut kirjaston kanta-asiakas. Samalla, kun käyn nappaamassa kirjastosta mukaan ammattikirjallisuutta, lapset ottavat itselleen myös ison pinon kirjoja. Arvostan yhä enemmän oman pienen kyläni kirjaston tarjoamaa palvelua ja kehitystä.
Opiskelu oli paljon helpompaa ennen perheen perustamista, mutta silti en vaihtaisi tästä päivääkään pois. Jotta opinnot saa etenemään suunnitelman mukaisesti on hyvä suunnitella huolellisesti, miten niissä etenee. Töissä on käytävä, perhe on hoidettava ja opiskelutehtävätkin on tehtävä.
Jotta pääsisin kohti haavetta ja valmistumaan tutkintoon ajattelin, että minun on varmasti aikataulutettava opiskelu niin, että ehdin sen suorittaa tyylilleni uskollisesti eli tunnollisesti. Ymmärsin, että ensimmäisen opiskeluvuoden aikana minun ei tarvitse haalia itselleni kaikkia vapaavalintaisia opintoja, vaan niitä kannattaa jaksottaa tasaisesti pitkin opiskelun.
Tiedän myös, että saan Xamkin opettajilta apua, mikäli tarvitsen tehtäville lisää palautusaikaa tai haluan keskustella ryhmämme ohjaajan kanssa opintojeni aikataulutuksesta.
Tuki, jonka saan esimieheltäni ja koululta opiskeluihini on kovin arvokasta. Lisäksi opiskelutovereilta saamani vertaistuki ja kannustus on erityisen tärkeää! Kiitos heille kaikille jo tässä vaiheessa!
Opintoihin ja työhön on myös syytä välillä ottaa etäisyyttä, antaa tehtäville aikaa hioutua päässä ja palata jälleen opintojen pariin. Minä esimerkiksi matkustin pohjoiseen maaliskuussa 2018.
Opiskelijan elämä ei ole aina helppoa, mutta on palkitsevaa, kun oivaltaa ja oppii uutta!
Heini-Tuulia Soini, sairaanhoitaja/terveydenhoitaja
Johtamisen ja kehittämisen YAMK, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkeli