SEIKKAILUJA MYYNNIN JA MARKKINOINNIN IHMEELLISESSÄ MAAILMASSA
Moi! Olen Ville Kouvolasta, myynnin ja markkinoinnin tradenomiopiskelija, kuten otsikostakin voi ehkä päätellä.
Kiinnostuin markkinoinnista aiempien opintojeni aikana ja tästä innostuneena hainkin XAMK (tai tarkemmin silloiseen KYAMK:iin) heti valmistumiseni jälkeen. Pääsykokeet olivat muistaakseni joskus loppukeväästä ja järkytyin suuresti huomatessani, että pääsykokeisiin oli luettavaa lähemmäs parisataa sivua kahdesta eri lähteestä. Tunnollisena opiskelijana tietenkin luin molemmista reilut parikymmentä sivua – eli siis etsin pääsykokeen aineistoista mielestäni keskeisimmät asiat joita uskoin myös kysyttävän tentissä. Pääsin valintakokeesta läpi – varmasti rimaa hipoen.
Ammattikorkeakouluun päästyäni alkoikin sitten itse opiskelu, joka oli käytännössä (ja on edelleen) luentoja, etätehtäviä, ryhmätöitä ja ryhmätöitä. Mainitsinko jo ryhmätyöt? Koetin jopa paeta ulkomaille opiskelemaan (tästä lisää myöhemmin), mutta sielläkin niitä tuli joka kurssilla vastaan. Opiskelu on siis näin karrikoidusti: – luentoja, yleensä kurssin alussa – muutamia itsenäisiä tehtäviä – yksi iso ryhmätyö / tentti tai molemmat
Eikä ryhmätöissä siis oikeasti ole mitään vikaa, mutta itselleni niiden määrä tuli yllätyksenä, koska olin aiemmin tottunut lähinnä itsenäisesti toteutettaviin tehtäviin ja projekteihin.
Eli siis millaista on opiskelijan arki? Kaoottista. Opiskelu on kuitenkin myös antoisaa ja tarkkaavainen opiskelija oppii paljon.
Työnäkymät vaihtelevat riippuen henkilöstä jolta tätä kysytään – Suomessa uskotaan lähtökohtaisesti töiden riittävän, mutta esimerkiksi Irlannissa opiskellessani eräs opettaja julisti täydelle auditorioille kuinka meillä ei kenelläkään ole kohta töitä ja että robotit tulevat. Luultavasti tätäkin blogikirjoitusta kirjoittaa oikeasti robotti.
Niin, siitä tulevaisuudesta. Itse olen jo kauemman aikaa haaveillut ulkomailla työskentelemisestä ja tehnyt sen eteen töitä. Tällä hetkellä vietäkin pitkiä viikkoja odotellessani mahdollista harjoittelupaikkaa Yhdysvalloissa. Unelma-ammattini on eläintarhaeläintenhoitaja tai eläinten (erityisesti ihmisapinoiden – tiedän, todella kiinnostavaa) käyttäytymistieteen tutkija. NGO eli kansalaisjärjestötoiminta on myös kiinnostanut minua jo kauan, varsinkin luonnonsuojelu-, kriisi- tai konfliktialueilla.
Ikimuistoisin sattuma/tapahtuma opiskelussa tai opiskelijaelämässä? Opiskelin siis yhden lukukauden Irlannissa, jossa sattumia ja tapahtumia tuntui olevan enemmän kuin koko muuna opiskeluaikana. Kotiini yritettiin murtautua, törmäsin paikalliseen Jari Litmasen superfaniin (hänellä oli puhelimessaan myös yhteiskuva Mixu Paatelaisen kanssa), eräs taksikuski tarjosi huumeita ostettavaksi ja kuulin tarinoita Pohjois-Irlannin levottomuuksista ja jopa Kyproksen sekä Libanonin rauhanturvausoperaatioista. Olin myös koko tämän ajan kipeänä ja pääsin näin myös vierailemaan Pierce Brosnanin synnyin sairaalassa samalla kun minusta otettiin keuhkokuva.
Éirinn go Brách
ps. ”Éirinn go Brách” on Irlannin iirinkielinen epävirallinen motto, joka tarkoittaa kutakuinkin ”kauan eläköön Irlanti”.
– Ville Lempinen / Myynnin ja Markkinoinnin opiskelija / Xamk