Opiskelu kannattaa aina!

Sairaanhoitajaksi valmistumisen ja äitiysloman jälkeen palattuani uusiin työtehtäviin ja työpaikkaan aloin miettimään, että jotain selvästi puuttui. Xamkin esitteen ilmestyessä postilaatikkooni kesällä 2016 näin, että sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen koulutusohjelmaan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon -polkuopiskelijoille olisi viisi paikkaa avoinna. Kiinnostukseni heräsi heti. Aloin kuitenkin miettimään, kuinka aikatauluttaisin perhe-elämän pienen lapsen äitinä, 3-vuorotyön sekä harrastukseni koulun lisäksi.

Onneksi perheenjäseniltä saatu tuki auttoi päätöksessäni ja hain polkuopiskelijaksi. Isäni totesi, että kannattaa lähteä nyt. Mitä pidempään odotat oikeaa hetkeä, saattaa olla, että sitä ei koskaan tule. Lähipäivät olisivat kuitenkin Savonlinnassa suurilta osin, joten koulumatkakaan ei olisi pitkä. Elokuun 2016 lopussa alkoi siis minun matkani kohti yamk-tutkintoa. Mitä voisin menettää? Opiskeluhan kannattaa aina! Lisäksi mietin jo valmiiksi, että jos opiskelu tuntuu liian työläältä, käyn vuoden opintoja ja katson sitten jaksanko jatkaa.

Nyt kohta vuoden opiskeltuani en ole katunut päätöstäni lähteä opiskelemaan uudelleen. Lähipäivät tukevat työssä jaksamistani. Ja kuinka mukavaa on vaihdella kuulumisia toisten opiskelijoiden kanssa ja verrata työkokemuksia toisiinsa. Koen lähipäivät voimaannuttavina, yhteishenki on hyvä, ilmapiiri iloinen ja keskustelu vapaata.

Yamk-koulutus työn ohella onnistuu hyvin; vaikka ei pääsisikään kaikille lähipäiville, se ei maata kaada. Kaikki opiskelijat suorittavat opintoja omaan tahtiinsa, joku kirjoittaa opinnäytetyötä heti alussa, toinen suorittaa aluksi enemmän kursseja. Kaikki siis on mahdollista. Aivan mahtavaa on, että koulutuksesta 1/3 on vapaasti valittavia opintoja ja saat valita ne oman mielenkiinnon mukaan.

Opinnot pistävät ajattelemaan asioita uudelta kantilta

Suoritin itse ensimmäisenä syksynä Master School -opinnoista strategisen johtamisen verkkokurssin. Tässä kurssissa ei lähipäiviä ollut ollenkaan, vaan kurssiin sisältyi 2 tehtävää, joiden palautuspäivämäärät oli aikataulutettu. Kurssin alkaessa mietin toista tehtävää paljon, sillä se oli todella pitkä 18-20-sivuinen oppimispäiväkirja, johon oli valmiiksi rajattu tietyt käsiteltävät aihealueet. Ennen olin ajatellut juuri, että strategia liittyy sotaan tai johonkin muuhun vastaavaan. Vaikka kyllähän tiesin, että johtamistehtävissä täytyy suunnitella strategisesti, mutta enpä ollut ajatellut asiaa sen enempää.

Johtamisen verkkokurssin tehtävän kirjoittaminen oli prosessimaista, kirjallisuus laajaa. Tässäkin tehtävässä sai itse miettiä, mihin syventyy enemmän. Kun opintojakso on nyt ohi, olen huomannut, kuinka paljon strategia liittyy päivittäiseen työhöni myös huomaamatta. Organisaation arvot, toiminta-ajatus ja visio tulisi olla jokaisen myös perustyötä tekevän takaraivossa. Eihän työntekijä voi sitoutua organisaation arvoihin miettimättä myös omia arvojaan työnteossa. Ja kuinka edes noudattaisi työssään organisaation arvoja, jos ei ole niitä ajatellut? Yhdessä lähdemateriaalissa tulikin esille tärkeä asia, jota jokaisen tulisi työtehtävästään huolimatta joskus pohtia: teemmekö työtä esimerkiksi jonkun lain tai vaatimuksen pohjalta vai onko siihen syvällisempi tarkoitus? Miksi teen tätä työtä?

Tehtäviä tehdessä peilaaminen omaan työhön ja työyksikköön on todella avartavaa. Nykyisin en ehkä ajattele niin kapeakatseisesti asioita, vaan pystyn miettimään niitä isommassa mittakaavassa. Opiskelu on joustavaa, tarvittaessa opettajat antavat lisäaikaa tehtävien tekoon. Kaikilla meillä on jossain vaiheessa tilanteita elämässä, että aikataulut ovat tiukilla eikä millään pystytä venymään enempään.

Myös opinnäytetyön tekeminen omalle työpaikalle on avartavaa, kun saa kehittää omaa työyksikköä ja työpaikalta saa tukea tähän. Tietenkin tämä projekti on pitkä ja kotona on jatkuvasti pikku kirjastokokoelma lähdekirjallisuutta odottamassa. Odotan innolla, mitä mahdollisuuksia tämä koulutus jatkossa työelämääni tuo ja mitä työkaluja se minulle antaa vielä lisää tulevaisuutta varten.

 

Tiia Laukkanen, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu