Reilut kaksikymmentä vuotta ruuhkavuosia takana… ja tässä sitä taas ollaan, kello lähenee puolta yötä ja ensi yönä luvassa unia organisaation tuen teorioista, laadullisista tutkimuksista ja tuskailusta englannin kielen kanssa. Ja aamulla klo 8 virkeänä kuulokkeet korville ja kohti uutta Teamsin täyteistä (etä)työpäivää, joka jatkuu lasten harrastusten jälkeen jälleen läppärillä opinnäytetyön parissa.
Some-tililläni on vuosien mittaan aika monta päivitystä tyyliin ”jos tämän jälkeen vielä suunnittelen opiskeluja, niin ohjatkaa minut ammattilaisen pakeille…”. Miksi siis löydän itseni jälleen tästä tilanteesta?
Joku tässä kiehtoo. Onko se itsensä kehittäminen ja haastaminen, työelämän muuttuminen vai uuden oppimisen ja oivaltamisen ilo?
Syitä on monia. Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK-opinnoissa yksi merkittävä myönteinen elementti on ollut ajatusten vaihto ja verkostoituminen. Vaikka opiskelu on lähes koko opintojen ajan toteutettu etänä, on samanhenkisten, eri puolilta Suomea ja erilaisista organisaatioista ja erilaisista työelämän lähtökohdista yhteen kokoontunut opiskelijaporukka osoittautunut varsinaiseksi henkireiäksi koronan ja työelämän kiireen keskellä. Nuorempien innokkuus, erilaiset, raikkaat näkökulmat ja rakentava keskustelu saa keski-ikäisen opiskelijarouvankin ajatukset tuulettumaan ja avaa ihan uusia näkökulmia tuttuihin asioihin. Myös tieto, että samojen haasteiden parissa työskennellään muualla, on lohdullista.
Ajatusten vaihdon ja verkostoitumisen mahdollisuutta ei aikaisemmin ole tullut samalla tavalla hyödynnettyä. Jopa minä, itsenäinen ja yksinäinen puurtaja, olen nauttinut verkostomaisesta ryhmätyöskentelystä ja ihan omasta aloitteestani päädyin opinnäytetyön tekemiseen parityönä.
Kun esimiestyössä ajoittain on aika yksinäistä, on ollut mahtavaa kokea opiskelukavereiden tsemppaus…
Opiskelijoiden kollegiaalisuus on tullut myös yllätyksenä. Kun esimiestyössä ajoittain on aika yksinäistä, on ollut mahtavaa kokea opiskelukavereiden tsemppaus ja ”kyllä tästä selvitään” tai ”kyllä me autetaan” -mentaliteetti, kun elämä välillä on näyttänyt nurjat puolensa.
Opintojen linkittäminen työelämän tarpeisiin ja omiin mielenkiinnon kohteisiin on sekin hieno mahdollisuus. Esimiesvuosien jälkeen olen päässyt työelämässä unelmatyöhön kehittämisen pariin, ja koulutus antaa mahdollisuuden lisätä osaamista juuri omista ja oman työn tarpeista. Opiskelu on antanut mahdollisuuden harjoitella turvallisessa ympäristössä verkostomaista työskentelyä ja fasilitoinnin taitoja, juuri niitä taitoja, joita nyt koen tarvitsevani.
Opiskelu antaa niin paljon enemmän kuin ottaa.
Ei siis tarvitse miettiä miksi. Vaikka välillä ollaan mukavuusalueen ulkopuolella, se kannattaa. Opiskelu antaa niin paljon enemmän kuin ottaa.
Tarja Hirvonen
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK) -opiskelija
Mikkelin kampus