No niin, olisi aika vaihtaa tieteellisestä kirjoittamisesta vapaampaan tekstiin. Kello on melkein yhdeksän illalla, ja lopetin juuri edellisen koulutehtävän kirjoittamisen. Iltani oli siis aika lailla normaali, ja totutusti tietokoneella tulee vielä kirjoitettua useampi tunti.
Tähän rytmiin on kuitenkin hyvin tottunut viimeisen vuoden aikana. Vuosi sitten syksyllä aloitin YAMK-opinnot polkuopiskelijana. Nyt vuotta myöhemmin olen siirtynyt tutkinto-opiskelijaksi, ja opinnot etenevät nopeaan tahtiin. Tarkoitus olisi valmistua jo alkukeväästä 2018.
Syy siihen, miksi koulutehtävien kirjoittaminen painottuu alkuyöhön, on kiireinen arki. Arkeen kuuluu vuorotyö sairaanhoitajana päivystyksessä, harrastukset ja 4-vuotias pieni poika.
Vuosi ennen valmistumistani olen saanut koko ajan enemmän vastuuta työyksikössäni.
YAMK-opiskelua ja AMK-opiskelua ei voi verrata keskenään. Nyt opiskelun rinnalla siis kulkee työ, perhe ja vapaa-aika. Aluksi kauhistutti ja mietitytti se, kuinka aika riittää kaikkeen. Hyvinhän se on riittänyt, ainakin omasta mielestäni. Välillä tuntuu, että tunteja vuorokaudessa on liian vähän ja vapaata saisi olla enemmän. Totta se on, kyllä tämä aikaa ja voimia vie, mutta samalla opiskelu on ollut minulle palkitsevaa.
Moni kyseenalaisti sen, hyödynkö opinnoistani mitään. Itse en tätä epäillyt hetkeäkään enkä epäile nytkään. Melkein vuosi ennen valmistumistani olen saanut koko ajan enemmän vastuuta työyksikössäni.
Yksi syy tähän on opinnäytetyöni. Kollegani ja luokkakaverini kanssa kehitimme uuden toimintamallin yksikköömme. Toimintamallia harjoitellaan säännöllisesti simulaatioiden avulla, ja tämän ansioista minut ja opinnäytetyöparini koulutetaan simulaatio-ohjaajiksi!
Sairaanhoitajaksi valmistuin 4,5 vuotta sitten. Tässä ajassa moni asia opiskelussa on muuttunut ja pelkästään hyvään suuntaan. Tähän on hyvä lopettaa tältä illalta. Nyt pitää lähteä kohti unten maita ja huomista työpäivää!
Jutta Kosunen
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (ylempi AMK), Savonlinna
