Toimin työvalmentajana metalli- ja kuljetusosastolla työkeskuksessa, joka tarjoaa sosiaalisena palveluna työtoimintaa sekä työ- ja yksilövalmennusta asiakkaille erilaisilla statuksilla: kehitysvammadiagnoosilla, eläkkeellä oleville osatyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömänä oleville ihmisille.
Helposti asiakastyössä lähdetään liikkeelle ongelma-ajattelusta: kehitysvammaisuus, päihde- ja/tai mielenterveysongelmat, pitkäaikaistyöttömyys jne. Asiakkaista saattaa heijastua tietynlainen passivoituminen, omien mahdollisuuksien huomaamattomuus, paikallaan junnaaminen, lukkiutuminen ja tulevaisuuden haaveiden puute. Tämä aiheuttaa haasteita sekä työvalmennukselle että yksilövalmennukselle, asiakkaaseen ei saa otetta.
Ajattelumallilla mielletään, että ihminen ei ole ongelma, vaan ongelma on ongelma. Ajattelumallilla suunnataan keskittyminen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, koska mennyttä ei voi muuttaa. Lisäksi tiedostetaan, että asiakkaalla on itsellään olemassa jo resurssit ja voimavarat, joilla auttaa itseään. He vain saattavat tarvita apua niiden löytämiseen.
Ratkaisukeskeisyyden mallia mukailemalla olen itse aloittanut muuttamalla omaa sekä asiakkaan ajattelua ongelmista tavoitteisiin. Ajattelumallilla mielletään, että ihminen ei ole ongelma, vaan ongelma on ongelma. Ajattelumallilla suunnataan keskittyminen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, koska mennyttä ei voi muuttaa. Lisäksi tiedostetaan, että asiakkaalla on itsellään olemassa jo resurssit ja voimavarat, joilla auttaa itseään. He vain saattavat tarvita apua niiden löytämiseen.
Asiakas itse määrittelee oman tavoitteensa, ja tavoitetta työstetään yhdessä avoimien kysymysten avulla. Asiakkaan ajattelua muuttamalla saadaan asiakkaan oma ajattelu esiin, ja positiivisessa tilassa löytyy paremmin ideoita ja ratkaisuja. Työntekijän tehtävä on auttaa asiakasta löytämään elämästään asioita, jotka ovat hyvin ja tuottavat mielihyvää.
Asiakkaalta voidaan kysyä: Mikä auttaa jaksamaan? Mistä pidät? Mitä teet mielelläsi? Mitä puolia itsessäsi arvostat? Mitä arvelet läheistesi sinussa arvostavan? Tärkeintä tässä työtavassa on avoin dialogisuus, aito kuunteleminen ja läsnäolo, kiireetön ja rauhallinen kohtaaminen sekä hiljaisuus (metallipajatyössä se tuottaa hieman haasteita). Työskentely vie aikaa ja resursseja, mutta ajan kuluessa näkyvät työtavan hyödyt.
Työtavassa kuljetetaan siis asiakas avoimien kysymysten kautta kohti positiivista ajattelua, eräänlaista tulevaisuusvisiota itsestä ja ratkaistavasta asiasta.
Työtavassa kuljetetaan siis asiakas avoimien kysymysten kautta kohti positiivista ajattelua, eräänlaista tulevaisuusvisiota itsestä ja ratkaistavasta asiasta. Työskentely aloitetaan kysymällä asiakkaalta: Mikä olisi hyvä tulos tästä keskustelusta? Mistä meidän olisi hyvä puhua? Seuraavaksi kuvataan pulma kysymällä: Määrittele pulmasi/ongelmasi? Miten usein? Kuinka vaikea? Aikaisemmat ratkaisuyritykset ja tulokset? Sen jälkeen kysytään: Oletko joskus aiemmin saanut apua tilanteeseesi? Miten se on auttanut? Mitä tarvitset, että selviät siitä? Mitä tapahtuu silloin, kun pulmaa ei esiinny? Mitä pitäisi tapahtua, jotta niin tapahtuisi useammin? Mitä toivot, että nyt tapahtuisi tälle asialle?
Asiakas määrittää itse esim. janan, jossa on numeerinen arviointi 1–10. Numero 1 on huonoin vaihtoehto ja 10 paras. Asiakasta pyydetään kuvittelemaan toivottu tila/tilanne/tavoite mielessään, jossa jokin asia on jonain päivänä 10 (asiakasta pidetään tulevaisuudessa puhumalla preesens-muodossa). Tämän jälkeen aletaan kysymään avoimia kysymyksiä, esim. Mitä ajattelet asiasta? Mitä teet? Mitä tunnet? Mitä näet ympärilläsi? Minkälaisessa ympäristössä elät? Miten huomaat sen vaikuttavan muihin ympärilläsi ihmisiin ja asioihin? Koetetaan saada asiakkaalta konkreettisia tuntemuksia eri aistikanavia käyttäen. Tähän käytetään aikaa, jotta asiakkaan aivot saa aikaa oppia uutta. Työntekijän rooli on johdatella keskustelua kysymällä kysymyksiä ja kuunnella tarkasti vastauksia, jotta jatkotyöskentely onnistuu. Tässä vaiheessa työntekijä ei saa ehdotella ratkaisuja ja ideoita (itselläni juuri haastavinta on olla hiljaa ja vain kysellä ja johdatella). Kun toivottu tila asiakkaassa ollaan saavutettu, voidaan lähteä työskentelemään eteenpäin, miettimään ideoita ja ratkaisuja.
Seuraavaksi asiakasta pyydetään määrittelemään numero, missä vaiheessa on nyt. Jos asiakas sanoo esim. 4, niin kysytään häneltä: Mikä tekee mahdolliseksi, että olet nyt 4:ssa? Mikä on toiminut aiemmin? (aikaisemmat taidot ja onnistumiset, resurssit, tukijoukot, arvot/asenteet), Mitä olet tehnyt, että olet vaiheessa 4?
Tämän jälkeen kysytään asiakkaalta: Mikä on seuraava pieni askel kohti tavoitettasi? Miten se tehdään? Mitä erityisen vaikuttavaa muihin on? Mistä tiedät, että toimit tähän suuntaan? Huomaako joku muu? Kuka? Mistä olet huolissasi?
Ajattelumallissa edellä mainittujen vaiheiden jälkeen jatkotyöskentely tapahtuu siten, että kysellään lisää avoimia kysymyksiä: Mikä on mennyt paremmin? Mikä on auttanut? Mitä teet lisää? Mitä seuraavaksi?
Työntekijän tärkeimmät ohjenuorat ovat:
- Opettele olemaan hiljaa ja anna asiakkaan itse kertoa, vaikka se kestäisikin pitkään.
- Opi sietämään hiljaisuutta, äläkä täytä sitä esim. kertomalla omista kokemuksista (äärimmäisen haastavaa minulle).
- Kuuntele aidosti ja ole läsnä.
- Harjoittele paljon avoimia kysymyksiä, myös ilman janatyöskentelyä, niin ne muuttuvat helpommiksi.
- Anna ratkaisun tulla asiakkaalta, älä tarjoa heti valmista vastausta
Ratkaisukeskeisen työskentelyn onnistumisen avaimia ovat luovuus, hyvä yhteistyö ja toiveikkuus.
Susanna Arvila, työvalmentaja
yhteisöpedagogi (YAMK) -opiskelija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoul