“Dear students, I’m glad to welcome all of you in Ghent in February!”

Halu opiskella ulkomailla oli selvää jo tammikuussa 2017 aloittaessani jalkaterapiaopinnot Savonlinnan kampuksella. Kun sain mahdollisuuden opiskella koulutaipaleeni viimeiset neljä kuukautta Belgian opiskelukaupungissa Gentissä, pakkasin rinkkaan sopivasti uteliaisuutta, innostusta sekä avointa mieltä.

Opintosuunnitelmaani Artevelde University College Ghentissä kuului sekä opintoja yhdessä muiden sosiaali- ja terveysalan Erasmus-opiskelijoiden kanssa että myös oman alan kursseja ja työharjoittelua paikallisessa apuvälinekeskuksessa.

Vaikka englannin perusteet ovatkin hallussani, opiskelu vieraalla kielellä jännitti eniten. Mutta kuten yleensäkin, pahimmat skenaariot eivät toteudu ja opiskelukin sujui mutkattomasti pienen totuttelun jälkeen.

Kursseilla koulussa keskityttiin laajasti käytännön harjoitteluun.  Pääsimme opettelemaan muun muassa jalkaterän ja nilkan alueen lihas- ja voimatestausta, alaraajojen biomekaanisia tutkimuksia, kävelyanalyysin tekoa sekä jalkaterien kuvantamista erilaisin tekniikoin tukipohjallisia varten. Harjoittelimme myös kliinistä hoitoa, kuten kynnen oikaisua, silikoniortoosien tekoa sekä vierailimme Punaisella Ristillä tekemässä jalkojenhoitoja maahanmuuttajille.

Osaavat opettajat ja vierailevat luennoitsijat tekivät kursseista supermielenkiintoisia ja toivat täysin uudenlaista näkökantaa sekä intoa jalkaterapeutin ammattia kohtaan.

Apuvälinekeskuksessa työtehtäviini kuuluivat muun muassa tukipohjallisten valmistus tietokoneavusteisesti aihiosta lähtien valmiiksi asiakkaalle lähetettäväksi; ”tukipohjallisreseptin” täyttäminen tietokoneelle, jonka tietojen pohjalta laite jyrsii aihiosta lähes valmiit tukipohjalliset. Tämän jälkeen pohjallisiin tehtiin vielä tarvittavat muutostyöt, kuten pehmusteiden asentaminen ja hionta ennen päällystämistä.

Harjoittelu vahvisti omaa käsitystä siitä, mihin suuntaan oma työelämä vie valmistumisen jälkeen. Belgiassa jalkaterapia alana on Suomea edellä, mutta työturvallisuus ja hygienia painivat aivan eri leveleillä näissä kahdessa maassa.

Gentissä kuuluu sanonta ”opiskelija ilman polkupyörää on kuin baari ilman kaljaa” ja omakin neljän kilometrin koulumatka taittui nopeimmin polkupyörällä. Gentissä parasta olivat ihmiset ja yhteisöllisyys. Ensimmäisen kerran paikallisbussilla matkustettaessa kuskilta saatu kaupunkiopastus, lähikaupan myyjän kanssa vaihdetut kuulumiset sekä juttutuokiot paikallisten kanssa vaatepesulassa olivat arjen parhautta.

Vaikka elämään vieraassa maassa tottui nopeasti, pieniltä arjen vastoinkäymisiltä ei silti voinut kokonaan välttyä. Milloin koulumatkalla bussi ajoi puuhun, milloin joutui bussilla täysin päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus tai milloin eksyi kotimatkalla polkupyörän selässä.

Myös se fakta, että kaikki on kirjoitettu hollannin kielellä, toi lisämaustetta päivittäiseen elämään mm. ruokakaupassa asioidessa. Onneksi omille kommelluksille pystyy jälkiviisaana nauramaan!

Vaikka vaihtoni keskeytyikin maailmalla vallinneesta tilanteesta johtuen jo puolimatkassa, en vaihtaisi päivääkään tästä seikkailusta pois! 🙂

 

Saara Hiltunen
Jalkaterapeutti (AMK) -opiskelija

Jaa sivu