Juttelin vastikään erään viisaan henkilöstöpäällikön kanssa ja ilahduin kuullessani hänen korostavan, kuinka työntekijä – työminä – ei ole irrotettavissa oleva osa ihmisessä, vaan koko ihminen keittää aamupuurot, kiiruhtaa työmaalle, tekee työtä, käy illalla lenkillä tai nukahtaa iltauutisten jälkeen.
Tottahan työpaikalla toimimme sen odotusten mukaisesti, kun taas kotisohvalla voimme pysähtyä pohtimaan parisuhdetta, lasten koulunkäyntiä jne. Mutta vaikka kuinka pystyisimmekin päivän mittaan valitsemaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivan roolin, olemme tilanteissa kokonaisina ihmisinä kaikkine elämänalueinemme.
Kieltämättä, kun aamulla sipaisen ripsiväriä ja otan ensimmäiset askeleet korkkareilla, kääntyy työmoodi päälle. Mikään ei kuitenkaan peitä äidinvaistoa, kun puhelimen soidessa mietin, ovatko lapset tehneet kolttosia koulussa, tai kesken lounastunnin mieleeni loikkaa ajatus päälle jääneestä kahvinkeittimestä. Taas on hetki työajasta mennyt muihin kuin työasioihin.
Työn ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy
Olen iloinen, että tämän päivän työelämä ymmärtää – tai ainakin pyrkii ymmärtämään – sitä tosiseikkaa, että on mahdotonta jättää puolison tai äidin roolit kotirappusille. Sama toisinpäin: väitän, ettei työelämää voi sataprosenttisesti jättää työmaalle, vaikka se ei taakkana kotisohvalla tuntuisikaan. Tulevaisuudessa työn ja vapaa-ajan välinen raja tulee hämärtymään, mikä haastaa kykymme vaalia voimavarojamme ja luovia eri rooliemme välillä.
Työjärjestelyt mahdollistavat monin eri tavoin ihmisen huomioon ottamisen kokonaisuutena. Sairauden yllättäessä toipilasaikana meillä on mahdollista saada osittaista sairauslomaa. Pienten lasten vanhemmat voivat tehdä osittaista työaikaa. Työntekijän on mahdollista hakea opintovapaata ilman tavallista suurempaa huolta työsuhteen säilymisestä. Etätyömahdollisuus tuo tullessaan joustavan ja monimuotoisen sauman kodin ja työelämän välille. Puhumattakaan perhevapaista, joita vanhemmille maassamme tarjotaan.
Entä onko pelkästään hyvä asia, että ihminen mielletään kokonaisuutena? Onko kuitenkin turvallisempaa elää työpaikalla määrättyä työroolia, kotona elää kotiminänä, ystävien kanssa ystävän roolissa? Onko mahdollista, että työkuviot valtaavat liiastikin ajatuksia kotona? Ja uskaltaako yksikään esimies sanoa ääneen, ettei toivoisi työntekijän pohtivan kotiasioita työaikana?
Työelämä on aina viime vuosiin saakka odottanut työntekijän omistavan sovitun kiinteän tuntimäärän päivässä ajatellakseen yksinomaan työhön liittyviä asioita. Tänä päivänä viisaassa organisaatiossa ymmärretään, ettei ihmisen pakonomaisesti pidäkään sulkea pois elämänsä muita osa-alueita. Ja toisin kuin ennen ajateltiin, se, että työntekijällä on muutakin elämää kuin työ, ei suinkaan ole huono asia. Päinvastoin. Ihminen voi ammentaa muilta elämänaloilta saamiaan kokemuksia voimavaroiksi työhönsä.
Kun työntekijä kokee tulevansa työnantajan taholta huomioon otetuksi kokonaisuutena eli ammatillisen osaamisensa lisäksi persoonana, jolla on muutakin elämää, luo työnantaja samalla erinomaiset edellytykset työhyvinvoinnille. Työelämän joustaessa ja ottaessa huomioon elämän myös työpaikan ulkopuolella on myös työntekijän vastavuoroinen jousto työnantajaan päin todennäköisempää.
Tasapaino on jokaisen löydettävä itse
Ei ole tarkoitus, että ilta perheen parissa keskeytyy työasioilla suunnittelemattoman työpuhelun tai -sähköpostin myötä tai että voisimme kesken työpäivän lähteä lapsen toiveesta kotiin paistamaan lettuja. Mikä sitten on ideaali tilanne, jotta vanhemman ja asiantuntijan roolit pysyvät kuitenkin erillään eivätkä vie toisiltaan voimaa? Tämä tasapaino meidän jokaisen on löydettävä itse.
Jokainen meistä on oma persoonansa ja omassa yksilöllisessä elämäntilanteessamme. Yhteiskunta ja työnantajamme tarjoavat meille moninaiset mahdollisuudet räätälöidä työelämä luontevaksi osaksi elämäämme. Meillä itsellämme on vastuu rakentaa elämästämme juuri itselle sopiva kokonaisuus. Tätä vastuuta emme voi sysätä yhteiskunnalle tai työnantajalle, koululle tai perheen muille jäsenille. Tärkeintä on, että annamme jokaiselle elämänalueelle puheenvuoron tässä keskustelussa. Ja kuuntelemme tarkkaan.
Hanna Pöyry, asiakkuuspäällikkö
Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen (YAMK) -opiskelija