Opintojen ja työn yhdistäminen voi kuulostaa haastavalta. Entä millaista se on silloin, kun aloittaa opinnot pandemian aikana?
Olen Iida Karaiste Lemiltä Etelä-Karjalasta. Aloitin opinnot Xamkissa Kotkan kampuksella syksyllä 2020. Opiskelen akuutin hoitotyön ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.
Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 2013. Työskentelen sairaanhoitajana Etelä-Karjalan keskussairaalan Teho- ja valvontaosastolla.
Perehdytys ja kouluttaminen on ollut se minun juttu. Viime vuoden alussa koin tarvetta kehittää ja haastaa itseäni ja hain opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Enpä silloin vielä olisi uskonut, kuinka paljon haasteita kyseinen vuosi toisi myös työpaikalla.
Millaista se sitten on olla tehohoitaja, kun korona lähti leviämään maailmalla ja Suomessa?
Maaliskuussa 2020 Covid-pandemian räjähtäessä herättiin siihen tosiasiaan, että jos tilanne huononee suuresti, on suomalainen tehohoito pulassa. Maailmalta kantautui huonoja uutisia, ja seurasimme tiiviisti pandemian etenemistä.
Ensimmäinen aalto iski Suomeen, ja töissä alkoi kiivas varautuminen pahimpaan. Laskettiin, riittävätkö hengityskoneet, laskettiin, riittävätkö potilaspaikat, laskettiin, riittävätkö hoitajat. Ennen kaikkea laskettiin suojavarusteita. Visiireitä ja maskeja kerättiin ja pestiin uudelleen käyttöä varten.
Tehtiin suunnitelmia kohortoinnin järjestämiseen. Aloitettiin kiireesti valvonnan ja leikkaussalin henkilökunnan kouluttaminen tehohoitajiksi. Valmiuslaki aiheutti pelon siitä, onko meillä kesällä ollenkaan lomaa. Onneksi kesällä saatiin hengähtää, ja elämä palasi hetkeksi normaaleille raiteille töissä.
Tämän ensimmäisen aallon jälkeen elokuussa 2020 aloitin opinnot. Pandemia oli kesän aikana hellittänyt otettaan, joten ensimmäinen viikko saatiin olla kampuksella ja tutustua uusiin opiskelukavereihin.
Ensimmäisen viikon jälkeen syksyn opinnot jatkuivat pääasiassa etänä. Etäopiskelu sopii minulle ihan hyvin, koulumatka täältä Etelä-Karjalasta Kotkan kampukselle on 1 t 15 min suuntaansa. Opintojen ja töiden yhdistäminen on vähentänyt vapaa-aikaani, mutta se opiskelu on ollut mukavaa vastapainoa työelämälle.
Toinen aalto iski loppuvuodesta
Toisen aallon iskiessä loppusyksystä oli valmistautuminen helpompaa. Asiat olivat vielä muistissa keväältä. Se, että toinen aalto tuli, ei ollut mikään yllätys.
”Pelottaako sua hoitaa koronapotilaita”, tätä kysymystä kysyivät lähipiiri ja tuttavat. Ei pelota, vastasin. Luotto omaan ammattitaitoon, lääketieteeseen ja suojausten riittävyyteen auttaa eteenpäin.
”Teillä on varmaan koko ajan kiire, ootko sie jaksanut ihan hyvin?” Ei meillä ole koko ajan kiire. Akuutti hoitotyö on vaihtelevaa. Ei se ole sellaista, mitä tv-sarjat antavat ymmärtää.
Viime vuosi oli rankka, sen myönnän. Välillä fyysisesti, välillä henkisesti. Siitä kuitenkin selvittiin. Erityisen kiitoksen annan omalle työyhteisölle yhteen hiileen puhaltamisesta ja toisten tsemppaamisesta. Yhdessä tekemällä tästä on selvitty.
Jäin opintovapaalle alkuvuodesta kahdeksi kuukaudeksi. Palasin takaisin töihin juuri, kun ne kriittisimmät hetket Etelä-Karjalassa alkoivat. Tilanne on onneksi hellittämään päin ainakin toistaiseksi. Rokotukset antavat toivoa paremmasta.
Opinnäytetyö tehohoitajien perehdytyksestä
Opinnäytetyön aihetta olin miettinyt jo ennen opintojen alkua. Selvää oli, että haluan tehdä jotain perehdytykseen liittyvää. Media on pandemian aikana kertonut melko paljon tehohoitajien perehdytyksestä, kuinka niitä uusia tehohoitajia perehdytetään parissa viikossa.
Todellisuus ei ihan sitä ole. Päteväksi tehohoitajaksi oppiminen vie useamman vuoden. Täytyy muistaa, että hoitajat, joita koulutettiin pandemian aikana työskentelemään teho-osastolla, ovat jo kokeneita ammattilaisia omalla erikoisalallaan. Heidän kouluttamisensa tehohoitoon on nopeampaa. Akuuttihoidon ammattilaisina he tietävät ja osaavat valtavasti asioita.
Aihe opinnäytetyöhön tuli lopulta osastomme ylilääkärin ja toimintayksikkömme esimiehen pyynnöstä strukturoida tehohoitajien perehdytystä teho-osastollamme. Opinnäytetyössäni luon koulutusmallin tehohoitajien perehdytykseen osastollamme.
Opinnäytetyössäni olen tutkinut laajasti kirjallisuutta tehohoitajien osaamis- ja pätevyysvaatimuksista sekä tehohoitajien kouluttamiseen soveltuvista koulutusmalleista.
Lopuksi
Vaikka pandemia heittää kapuloita rattaisiin, en ole katunut hetkeäkään opintojen aloittamista. Uskon, että tästä pandemiasta seuraa myös hyvää uusien toimintatapojen ja kehittämisehdotusten myötä.
Iida Karaiste
Sairaanhoitaja (AMK)
Akuutti hoitotyö (YAMK), Kotka