Mitä vanhemmaksi ihminen tullee, niin sitä enemmän sitä alkaa miettihmään ommaa töissä viihtymistä ja sen mielekkyyttä. Molen elämässä menny aika harvoin sittää, missä se aita on matalin, ja tehny ”nuorehkosta” iästä huolimatta varhmaan paria kymmentä eri hommaa aina paskakuskista paperimiehheen ja siivoojasta makkaranmyyhjään. Ylheensä mitä paskasempi ja rankempi homma niin sen paremmin molen net handlannu.
Ensimmäiset kontaktit ensihoithoon mulle tuli jo armeijjassa 2008, ko yritin piettää huolta oman ryhmän lääkintähuollosta Ivalon kylminä talviöitä sormet sinisenä, mutta toellinen ajatus niitten unelmien totteuttamisesta alko kirkastuhmaan 2015. Tuli oltua aivan liian pitkhään samassa työpaikassa, ja arjessa, jossa en saanu irti semmosta elämää, mistä olisin voinu nauttia pitemmälläki tähtäimellä. Lähes tulkhoon joka aamunen ärsytys herätyskellon soijjessa töihin pakotti miettihmään elämää uusiksi. Katoin itteä monet kerrat peihliin, josta katto päivä päivältä isommat silmäpussit ja tyytymättömän elämän tuoma ylösalasin kääntyny hymy. James Bondin sanoin ”there is no point in living if you can’t feel alive”. Nyt oli aika muutokselle.
Hakijana molin keskimäärästä huomattavasti vanhempi, kouhluun päästyä 28-vuotias, mikä loi omala tavala tietyn paihneen kouhluun lähtemisele. Mutta tulipahan huomattua se, että ei ole koskaan liian myöhästä tehä täyskäännöstä elämässä.
Synty päätös lähteä kouhluun hinnala millä hyvänsä, mutta siittä alkoki se ehkäpä kriittisin päätöksen teko, eli alan valinta. Molen luontheeltani kohtuu sosiaalinen ja tykkään olla ihmisten kans tekemisissä, mikä selkeästikki veti päätöstä siihen suunthaan, että yksinäiset logistiikkahommat vaati vaihtoa ihmislähheiselle alale. Ensihoijjon ossaamista ja kylmäpäisyyttä molen aina arvostanu kovasti, ja päätöksentekoa tuli harkittua pitkhään, mutta ei se lopulta auttanu ko ottaa hyppy syvvään pääthyyn ja hakea.
…ei se lopulta auttanu ko ottaa hyppy syvvään pääthyyn ja hakea.
Hakuvaiheessa asuin Helsingissä, ja opiskelupaikan valintaa tuli pähkäiltyä pitkä tovi. Molen pieneltä paikkakunnalta lähtösin, joten iso kaupunki ei ole mulle ollu koskaan mikhään pakollinen paikka asua. Haussa ensimmäiseksi valinnaksi rajjautuki hakuvaihtoehtona ollut Kotka, muitten isojen kaupunkien tullessa perässä.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu pääsi loistahmaan selkesti jo pääsykokkeitten osalta. Muitten koulujen tarjotessa hyvin suppean ja epämääräsen valintakoejärjestelmän, tarjosi Kotka toellisen haasten niin haastavahkon ennakkomateriaalin, päättelykykytestien, ryhmäkeskusteluitten ja laajan psykologin roustaamisen myötä.
Juhannuksen tiimoila sähköposti kiidätti mieluisan viestin ja tervetulon toivotuksen Kotkaan opiskelehmaan, ja siittä sitten alkoki täysin uus ja tuntematon lehti minun elämässä. Nopealla aikataulula päätin vaihtaa asuinkunnaksi Kotkan, joka tuli mieluisana yllätyksenä korkeaan hintatassoon tottuhneena entisenä helsinkiläisenä.
Jo heti opintojen ensimmäisistä päivistä lähtien luokkahenki on ollut loistava ja kulkenut nyt läpi opintojen rankkojenkin aikojen mallikkaasti. Luokkamme ikäjakauma levittyy aina suohraan lukiosta tulleista jo perheen perustaneisiin alanvaihtajiin sekä jo pitemphään alalla työskennelleissiin ensihoijjon ammattilaissiin, joka on ollut hyvä tae toimivalle ryhmähengele kaikkine eriävine mielipitteineen.
Ensihoito on varmastikki yks niistä aloista, jotka tullee ylläthmään sinut monheen kerthaan opiskelujen eetessä niin hyvässä ko huonossaki. Oma tietosuus alasta ennen koulua perustu pitkälti George Clooneyn toiminthaan Teho-osastossa yhistettynä MacGyverin linkkuveitten käythöön, joka osottautu lopulta aika suppeaksi näkökulmaksi.
Oma tietosuus alasta ennen koulua perustu pitkälti George Clooneyn toiminthaan Teho-osastossa yhistettynä MacGyverin linkkuveitten käythöön…
Ensihoijjon opinnot on tarjonnu mulle haasteita jokapäiväsissä opinnoissa, mutta ennen kaikkea avannu minun silmiä jopa hieman nolola tavala esimerksi ihmisen anatomista ja fysiologiasta, joista ei ollu selkeästikhään kovin isoa tietämystä ennen koulua.
Ensihoito on ala jota ei minun mielestä pysty opiskelehmaan pelkästhään verkko-opintoina, ja hyvä niin. En halvais olla potihlaana tilantheissa, jossa paikale tullee kirjekurssien mustan vyön ommaava mestari. Käytännön harjottelut ja simulaatiot on opettanu paljon, niin ensihoijjosta ko toimihmaan loogisesti ihmisenäki. Xamkin vasta valmistunu ambulanssisimulaattori on mahollistanu meijjän kampuksella turvallisen toiminnan sisätiloissa oikean ambulanssin kans, joka avvaa opiskelijoile täysin ainutlaatusen kokemuksen opinnoissa. Ensihoijjon ja sairaanhoijjon opettajat koostuu pitkän linjan entistä ja nykysistä hoitajista, jotka on tarjonnu kyllä erittäin hyvät ehväät opintoihin.
En halvais olla potihlaana tilantheissa, jossa paikale tullee kirjekurssien mustan vyön ommaava mestari.
Omalta osalta ehkäpä merkittävin kokemus opinnoissa on ollu ulkomaan harjoitteluvaihto Afrikassa, joka mahollisti täysin uuen tavan lähestyä ensihoithoon ja toimia tilantheissa, joissa resurssit ja olosuhteet ei välttämättä ole parhaala mahollisela tasola. Koulu tarjosi hyvät evhäät tuohon ja teki reissusta ressittömättömämmän tarjoten tallouellista tukeakin. (Villen blogi vaihdosta Tansaniassa: https://www.xamk.fi/xamkilainen/moshi-kcmc-paramedics/)
Monimuoto-opinnot on suunniteltu kohtuu joustavasti, mikä mahollistaa työnteon opintojen ohella. Heti ensimmäisen vuen päätheeksi on päässy työskentelehmään alala, ja välilä tuntuu, että hommia sais painaa sairaalassa vaikka aamusta ilthaan, jos vain tunnit riittäis vuorokauessa.
Suomalainen ensihoitaja ammattikorkeakoulututkinto tarjoaa erittäin hyvät edellytykset toimia töissä niin Suomessa ko sen ulkopuolelaki, niin sairaalassa ko kentäläki. Tulevaisuutta on mahotonta ennustaa, mutta tässä yhteiskunnassa on huutava tarve terveysalan ammattilaisile. Ensihoijjon kasvava osa on korostunu vuosi vuelta. En ole ehtiny vielä suunnitella ommaa tulevaisuutta, mutta laajoista työllistymismahollisuuksista johtuen olen hyvin luottavaisin mielin siittä, että löyän semmosen työpaikan itele, joissa voin hyvilä mielin nauttia työnteosta ammattimaisen koulutuksen turvin.
Ville Kunnari, ensihoitaja (AMK) -opiskelija