Tilanne päällä! Opiskelua uusioperheessä

Seitsenhenkinen perhe, jossa kaikki opiskelevat. No hyvä on, se seitsemäs on koira, mutta toki vasta pentu ja siksi vastaa ihan hyvin koululaista. Itselläni on kaksi lasta, samoin puolisollani. Nuorin lapsista käy eskaria, on ekaluokkalainen, kolmasluokkalainen, kasiluokkalainen, yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija ja sosionomi (YAMK) –opiskelija, joista itse olen tuo viimeksi mainittu.

Siinä, missä nuorimmat lapset vasta tutustuvat itseensä koululaisina ja oppijoina, me vanhemmat tuskailemme unohtaaksemme sen käsityksen itsestämme, jonka olemme luoneet aiemmissa opinnoissa. Haluamme nyt selvästi elää ja opiskella siinä uskossa, että kaikki on toisin. Olemme kasvaneet ihmisinä, oppineet kärsivällisyyttä. Koska olemme molemmat tehneet pitkään työtä erityisen tuen tarpeessa olevien ihmisten kanssa, olemme oppineet erilaisia tapoja oppia ja … paskan marjat! Aikuisena aloitetun opiskelun myötä olemme taantuneet jonnekin tehtäviä ja yhteiskuntaa vastaan kapinoivien teinien maailmaan.

Onneksi kapinamme kaikuu tätä kirjoitettaessa tyhjille seinille. Lapset ovat turvallisesti ”toisten perheidensä” luona, äiskälässä ja iskälässä. Tämän talon aikuisilla on nyt paras mahdollisuus moneen päivään saada jotain aikaiseksi omien opintojen suhteen. Sisäinen ristiriita on valtava. Nyt olisi sitä ”omaa aikaa”! Ei vastuuta kenenkään läksyistä, harrastuksista tai oikeastaan mistään, mutta kun on näitä tehtäviä. Kenen idea? Oliko pakko aloittaa opiskelemaan?! Miksi ei silloin nuorempana tullut opiskeltua tarpeeksi?!

Kahden läppärin näppäimistöiltä kuuluva naputus peittää mutinan, jota ei oikeastaan ole edes tarkoitettu kuultavaksi. Parhaamme mukaan yritämme myös noudattaa erästä havaitsemaamme onnistumisen edellytystä; samaan aikaan ei kiukutella. Ei, vaikka olisi samaa mieltä. Kun kiukutellut osapuoli saa kerättyä itsensä, voi varovasti tunnustella, olisiko itsellä nyt mahdollista päästellä höyryjä tai jopa saada hieman myötätuntoa.

Usein omien opiskelutehtävien tekemisen ei löydy näin hyvää tilaisuutta. Työ sekä lasten asiat ja läksyt tulevat aina ensin, joten omia juttuja on herättävä tekemään aamulla aikaisin tai sitten jaksettava puurtaa illalla, kun lapset nukkuvat. Vastuu oman rajallisen ajan käytöstä ja opitut keinot palauttaa itsensä tehtävän äärelle auttavat luomaan pakkokeinoja silloin, kun sisäinen motivaatio nukkuu. Onneksi suoritustavat ja aikataulut ovat useimmiten joustavia ja työn ohella tehtäväksi suunniteltuja. Silloin kun tehtävät liittyvät vielä omaan työhön, niin samalla tulee joskus tehneeksi jotain hyödyllistä myös oman työtehtävän kannalta.

Joskus annettu tehtävä, kuten tämä kirjoitus, saattaa tuoda helpotusta ongelmaan, jonka olemassaoloa ei ole tiedostanutkaan. Tässä tapauksessa pieni avautuminen toi helpotuksen pitkään piilevänä pysytelleeseen mutta ärhäkästi aktivoituneeseen angstiseen opiskeluhäiriöön.

Christian Juhola, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK) -opiskelija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu