Vuosi sitten tuskailin, että jotain pitäisi tehdä. Työni oli jo valmiiksi todella haastavaa, mutta silti tuli se tunne, että jotain pitää nyt saada vielä ”lisää”. Päätin hakea takaisin opiskelun maailmaan. AMK-valmistumisestani oli kulunut jo 15 vuotta, joten ajatus jatko-opinnoista myös vähän pelotti, mutta… Sen aika oli NYT. Joten hain kouluun. Ja pääsin. Olin todella riemuissani ja onnellinen, mutta samalla jännitti sopeutua taas aivan uuteen elämäntilanteeseen. Jaksanko? Pärjäänkö? Osaanko? Mutta silti innostus oli se päällimmäinen tunne.
Ajatus opinnoista Savonlinnassa tuntui todella hyvältä. Savonlinna oli minulle tuntematon, mutta mielikuva kaupungista oli positiivinen. Ensimmäisen automatkani Savonlinnaan jää varmaan vuosiksi mieleeni. Matka oli todella pitkä, mutta koko ajan oli se tietty jännityksen tunne vatsanpohjassa. Ikinä en ollut asunut opiskelija-asunnoissa, joten senkin saisi nyt kokea. Lopulta koitti se uusi arki. Opinnot alkoivat.
Ensimmäinen syksy oli yllättävän raskas, niin opintojen kuin työn suhteen. Tuntui, kuin moni asia olisi ollut päällä samaan aikaan. Oli todella vaikeaa omaksua aivan uusi oppimistapa verrattuna 2000-luvun alkupuoleen.
Mutta motivaatio opintojen suhteen kantoi ja auttoi jaksamaan. Porkkanana oli valmistuminen YAMK-opinnoista. Mitä sen jälkeen tapahtuisi? Uusi työ? Eteneminen uralla?
Haastavinta on ollut löytää se tasapaino työn ja opintojen parissa. Lisäksi perhe-elämän ja muun vapaa-ajan yhdistäminen palettiin, huh huh.
Se, mitä opintojen ja täyden työajan vuoksi on joutunut opettelemaan, on aikataulutus! Kalenterista on tullut korvaamaton ystävä, jota ilman ei pärjää. Se auttaa hahmottamaan niitä tarvittavia ”nolla-päiviä” eli päiviä, jolloin ei suunnittele mitään! Niitä on pakko sisällyttää arkeen, muuten oma jaksaminen tulee olemaan tiukoilla.
Oli erittäin kannustavaa, kun ensimmäisenä koulupäivänä opettaja muistutti, että muutakin elämää tulee olla! Se, että OPETTAJAKIN näin sanoo, niin onhan sitä sitten noudatettava. Ensimmäisen lukukauden jälkeen tämä tuli enemmän tärkeäksi asiaksi. Sitä pakosti alkoi miettiä omaa jaksamistaan ja itsestä huolehtimisen tärkeyttä. Liikunta sekä terveellinen ruokavalio tuli osaksi arkea. Tämä oli onnistunut panostus, sillä oma jaksaminen ja energiataso kohosivat, tuli sitä uutta intoa ja pontta omaan tekemiseen.
Ensimmäinen lukuvuosi on yhtä lähipäivää vaille valmis.
Aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Tavoitteena on tulevalla syyslukukaudella saada loputkin ydinopinnot valmiiksi ja loppuajan keskittyä opinnäytetyön tekemiseen. Tiukka rutistus, mutta on se sen arvoista.
Omaa jaksamistani on tukenut myös perheeni tuki. Se on kultaakin arvokkaampaa. Työpäivän päätteeksi jatkan koulutehtävillä ja uppoudun ajoittain tunneiksi siihen maailmaan. Joskus olenkin pohtinut siitä huonoa omaatuntoa, mutta ihan turhaan. Aviomieheni on ollut suurin tukijani.
En vielä tiedä yhtään tulevaisuuden suunnitelmistani. Mitä teen, kun valmistun? Aina aikaisemmin minulla on ollut selkeät tulevaisuuden suunnitelmat jopa viideksi vuodeksi eteenpäin, mutta tällä hetkellä niitä ei ole. Se on itselleni outo tilanne. Ehkä pitää vain luottaa ja uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että kaikella on tapana järjestyä.
Onnekas olen, vaikkakaan ihan aina ei ole sitä tuntunut. Tiukkoina hetkinä ne oikeasti tärkeät asiat korostuvat.
Katja Korjus
Sairaanhoitaja (AMK)
Sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen (YAMK), Savonlinna