Aiemmin yhteiskunnassamme ajateltiin, että yhden ammatin opiskeltuaan voi kukin toimia ammatissaan eläkeikään saakka. Työpaikatkin olivat useimmiten ns. ”eläkevirkoja”. Työ oli pysyvämpää ja pidempiaikaista. Tätä nykyä työ on useimmilla ammattialoilla pätkätyötä, eivätkä ihmiset aina pysty tekemään elämässään pitkän aikavälin suunnitelmia. Tässä lienevät syyt siihen, että nykyisin ihmiset usein hankkivat koulutuksen useammalta ammattialalta.
Yhteiskunnassamme on myös tapahtunut rakenteellisia muutoksia. Tästä esimerkkinä mainittakoon aiemmin suurina työllistäjinä toimineet yritykset, kuten sellu- ja paperiteollisuus ja osin teknologiateollisuus, jotka ovat joutuneet lopettamaan tuotantoansa Suomesta ja ihmiset näiltä aloilta ovat joutuneet työttömiksi. Näin on jouduttu etsimään työttömiksi joutuneille ihmisille uusia ammattiuria. Näiden muutosten vuoksi yhteiskuntamme on joutunut sopeuttamaan koulutusjärjestelmiä sellaisiksi, että aikuisväestölle on pitänyt taata jatkokoulutusmahdollisuuksia tai mahdollisuus kouluttautua uuteen ammattiin.
Yhteiskuntamme on luonut koulutus- ja tukijärjestelmiä, jotta ihmiset, joilla on tarve saada rahaa elämisestä aiheutuviin kustannuksiin, pystyvät hankkimaan niiden turvin itselleen uuden ammatin. On luotu erilaisia tukijärjestelmiä, kuten esimerkiksi se, että irtisanotulla on mahdollisuus saada taloudellista tukea kouluttautumiseen, opiskeluun ja työssäoppimiseen.
Yhteiskuntamme on luonut koulutus- ja tukijärjestelmiä, jotta ihmiset, joilla on tarve saada rahaa elämisestä aiheutuviin kustannuksiin, pystyvät hankkimaan niiden turvin itselleen uuden ammatin.
Aikuiskoulutusjärjestelmällä on ollut erittäin tärkeä ja suuri merkitys esimerkiksi minun kohdallani kouluttautuessani ammattikorkeakoulututkintoon oman työni ohessa. Tätä nykyä opiskelen ylemmässä ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen koulutuksessa. Tämänkin koulutuksen pystyn suorittamaan työn ohessa. Tämä on avannut minulle uuden työmahdollisuuden kauan haaveissa olleissa johtamistehtävissä.
Ihmisten terveydentilan parannuttua ja odotetun eliniän kasvettua ovat työurat myös pidentyneet. Senkin vuoksi ihmiset kouluttautuvat useampaan ammattiin elinaikanaan. Yhteiskunta on toimillansa edesauttanut pidempiä työuria luomalla yhteiskuntaamme ilmapiirin siitä, että eläkkeelle ei kannata jäädäkään enää alle 60-vuotiaana, ja muuttamalla eläkejärjestelmää siten, että eläkeikää on korotettu ja on luotu järjestelmä tavoite-eläkeiästä.
Useimmiten ihmiselle itsellensä on parempi, että hänellä on olemassa oleva työ, joka luo elämään raamit ja antaa taloudellisen turvan. Suomessa keskimääräinen eläke on melko pieni, ja tällä rahalla toimeen tuleminen voi aiheuttaa taloudellisia ongelmia. Siksi on hyvä, että ihmiset pystyvät valitsemaan pidennettyjä työuria kasvattaakseen eläkepottiaan suuremmaksi.
Viime aikoina on julkisuudessa ruvettu puhumaan ns. kosteasta sukupolvesta. Ulkomaanmatkailun harrastajana olen selkeästi todennut edellä olevan ongelman todeksi. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet juuri eläkkeelle ja kertovat, kuinka he matkailevat reppumatkoja esimerkiksi Espanjassa, Thaimaassa ja Turkissa. Useinkin on ollut havaittavissa, että tämä matkailijaryhmä on humalassa kokonaisen lomaviikon. Siksipä näen, että esimerkiksi heille pidennetty työura olisi ollut parempi vaihtoehto eläkkeelle jäämisen sijaan, jotta he säilyttäisivät terveytensä ja eläisivät pitempään.
Soili Tiittanen
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Savonlinna